Afrikka

Kurssikerralla tutustuttiin paikkatietokantojen rakenteeseen ja harjoiteltiin tietokantojen muokkaamista MapInfolla. Harjoitusmateriaalina käytettiin Afrikan karttapohjaa, joka tulevaa käyttöä varten muokattiin sisältämään yhden aluetiedon valtiota kohti. Tietokantaan yhdistettiin öljykenttien, timanttikaivosten ja konfliktipaikkojen sijainnit. Oheiseen tiedotusblogissa julkaistuun karttaan (kuva 1) on kurssilla tarkasteltujen paikkatietojen ohella kuvattu myös konfliktialueiden laajuus pistesijaintien lisäksi.

Kuva 1. Afrikan timanttikaivokset, öljykentät ja konfliktialueet.

Kartasta huomataan, että konfliktit ovat laajalti sijoittuneet alueille, joilla on paljon timanttikaivoksia mantereen länsirannikolla ja länsiosissa. Pohjoisessa öljykenttien alueella on enemmän konflikteja kuin öljyttömillä alueilla. Mielenkiintoista on, että myös poikkeuksia löytyy. Esimerkiksi Libyan alueella ei aineistonkeruuhetkellä ole ollut konflikteja, vaikka valtiolla on runsaasti öljykenttiä. Syy löytyy vahvasta, diktatuurisesta hallinnosta. On toki muistettava, että öljyvarat eivät olleet tuoreen kansannousun suoranainen aiheuttaja, vaikka varojen epätasainen jakautuminen kansan silmissä varmasti suuri syy olikin. Yleisesti ottaen pohjoisen kehittyneempien valtioiden alueella on vähemmän konflikteja kuin muualla.

Myöskään konfliktialueiden rajat ja laajuus eivät selity timanttikaivosten tai öljykenttien sijoittumisella. Monin paikoin pistemäisenä kuvattu konflikti vaikuttaa kyseisen valtion alueella tai suuressa osassa valtiota (Etelä-Sudan). Tämä kertoo siitä, että konfliktit ovat poliittisia ja johtavat laajoihin valtataisteluihin ja jopa sisällissotiin valtioiden – kolonialismin ajalta keinotekoisten – rajojen sisällä. Myös imperialististen teollisuusmaiden vaikutus ja hyödyntavoittelu näkyy konfliktien sijoittumisessa (Säyrinen 31.1., Haapanen 1.2.). Länsirannikolla on paitsi paljon timanttikaivoksia myös eniten konflikteja. Länsimaiden,  ja yhä enemmän myös Kiinan, toiminta alueilla voi kasvattaa valmiita jännitteitä ihmisryhmien välillä mm. lisäämällä korruptiota ja eriarvoisuutta.

Tulvaindeksikartta

Kurssikerran varsinaisessa harjoitustyössä koottiin valuma-alueiden tulvaindeksiä ja järvisyyttä kuvaava kartta eri tietokannoista löytyviä tietoja yhdistelemällä (kuva 2). Tulvaindeksi laskettiin koskiylivirtaaman ja keskialivirtaaman suhteena eli se kuvaa jokien tulva-ajan virtaaman osuutta kuivan ajan virtaamasta. Korkea tulvaindeksi kertoo voimakkaista tulvista ja siten valuma-alueen tulva-alttiudesta. Tulvaindeksien arvot vaihtelivat suuresti siten, että suurin osa valuma-alueiden arvoista oli hyvin alhaisia, mutta joukossa oli myös korkeita arvoja ja muutama huippuarvo.

Luokitteluna käytettiin sovinnaisia luokkarajoja. Ylimmän luokkaraja katkaistiin legendaa varten, jotta omaan luokkaansa sijoittuvan Aurajoen valuma-alueen poikkeavuus erottuu. Valuma-alueen järvisyys kuvattiin pylväskoropleettikarttana. Pylväiden skaalaamiseen käytettiin pitkän harkinnan jälkeen neliöjuurimuunnosta. Suuret järvisyyserot tulivat erinomaisesti näkyviin myös ilman muunnosta, mutta Pohjanmaan palkit olivat pääosin viivoja ja niiden vertailu mahdotonta. Jätin järvet ja joet pois, koska ne eivät olisi mielekkäällä tarkasteluetäisyydellä tuoneet juurikaan tulkinnallista lisäarvoa karttaan, eikä kenties esteettistäkään. Myös tekniset ja ahkeruudelliset rasitteet painoivat.

Kartalta havaitaan, että valuma-alueen järvisyydellä ja tulvaindeksillä on negatiivinen korrelaatio. Syy tähän on, että järvet toimivat lumien sulaessa puskureina ja varastoivat paljon vettä ilman merkittäviä pinnankorkeusmuutoksia. Tällöin jokien virtaamat eivät pääse paljoa kasvamaan.

Toisaalta järvisyys ei voi selittä ainakaan kaikkia eroja rannikon valuma-alueiden välillä. Esimerkiksi Aurajoen valuma-alueella on hieman enemmän järviä kuin joillakin vähätulvaisemmilla alueilla. Todennäköisesti rannikon valuma-alueita yhdistää pienen järvisyyden lisäksi muukin tekijä, joka aiheuttaa suuren tulvaindeksin lisäksi myös eroja alueiden välillä. Tulvaherkät valuma-alueet ovat yleisesti ottaen pienempiä kuin laajalle sisämaahan ulottuvat valuma-alueet. Ne koostuvat yleensä yhdestä suuremmasta joesta, joka laskee melko suoraviivaisesti mereen, muodostamatta pitkiä vesistöreittejä. Yksi syy korkeaan tulvaindeksiin pienen järvisyyden lisäksi voisi olla se, että tämän tyylisillä valuma-alueilla joki tulvii myös jääpatojen muodostuessa. Tämä ei kuitenkaan käsitykseni ole yleistä ainakaan Aurajoella. Luultavasti sekä valuma-alueiden vähäinen järvisyys että yhden suuren pääuoman hallitsema luonne vaikuttavat yhdessä tulvaindeksiä korottavasti.

Lähteet:
Säyrinen, Timo (31.1. 2012). Kurssikerta 3: Virtaava vettä Suomessa ja Afrikan mystiikkaa. <https://blogs.helsinki.fi/sayrinen/>.
Haapanen, Minttu (1.2. 2012). Kurssikerta 3: Tulvii Pohjanmaa. <https://blogs.helsinki.fi/minhaapa/>.