Kurssikerralla harjoiteltiin ruututeemakartan tekemistä. Aineistona oli pistemuotoinen tietokanta pääkaupunkiseudun asuinrakennuksista ja niissä asuvien henkilöiden ominaisuuksista. Pääkaupunkiseudun kartan päälle piirrettiin ruudukko ja kunkin ruudun sisään sijoittuvat asuinrakennukset määrittivät valitun ominaisuuden arvon ruudussa. Ruututeemakartalla voi esittää myös absoluuttisia arvoja (toisin kuin hallinnollisiin rajoihin perustuvilla koropleettiteemakartoilla), sillä ruudut ovat samankokoisia.  Tosin esitetyt arvot on suhteutettu pinta-alaan (ruudun koko), jolloin ne periaatteessa ovat suhteellisia. Tarkastelun ja tulkinnan kannalta pitää kuitenkin muistaa arvojen absoluuttinen luonne.

Valitsin julkaistavaksi teemakartaksi muunkielisten (kuin suomen- tai ruotsinkielisten) asukkaiden lukumäärän 250 m² ruudulla (kuva 1). Kokeilin samaa myös suuremmalla 350 m² ruudukolla, mutta pienemmän ruudukon suurempi erottelukyky oli mielestäni tärkeämpää kuin hieman parempi luettavuus, joten päädyin pienempään ruudukkoon. Kartalla täysin asumattomat ruudut ovat valkoisia, minkä olisi ehkä voinut mainita legendassa. Visuaalisesti kartta olisi ollut parempi, jos esitettäväksi olisi rajattu pienempi alue, esim. pelkkä Helsinki. Toisaalta ilmiön tarkastelu laajemmalla alueella antaa enemmän tulkintamahdollisuuksia, ja myös Helsingin sisäisiä eroja voi havaita.

Yksi huomionarvoinen tekninen seikka on, että osa rakennuksista osui juuri ruutujen rajalle, jolloin MapInfo laski ne kuuluviksi molempiin ruutuihin. Tästä aiheutuva virhe on mahdollista korjata, mutta siihen ei kurssilla ryhdytty. Virhe korostuu, kun käytetään pienempää ruutukokoa, sillä silloin useampi rakennus osuu ruudun rajalle. Samasta syystä tiheästi taloja sisältävät alueet saavat suhteellisesti suurempia arvoja kuin harvan rakennetut alueet. Sama koskee jossakin määrin myös tiheitä kerrostalo-alueita, sillä kerrostalon asukkaiden laskeminen kahteen ruutuun nostaa arvoja pientaloa voimakkaammin. Kyseisellä kartalla (kuva 1) virhe saataisi näkyä esimerkiksi Helsingin keskustan liiallisena tummuutena. En kuitenkaan usko virheen olevan kovin iso, enkä tarkastele sitä sen enempää ilman tarkempaa tietoa (tieteentekijän asenne).

Kartalta havaitaan muunkielisten suhteellisen suuri määrä 1) tiheään asutuilla alueilla (mm. Helsingin kantakaupunki, Kallio, Espoon keskus), 2) idän klassikkoalueilla (mm. Vuosaari, Mellunmäki) sekä 3) junaratojen läheisyydessä. Luulen että ainakin kohtia 1) ja 3) selittää pitkälti suuri kokonaisasukasmäärä: Siellä missä on paljon asukkaita on myös ympäristöä enemmän muunkielisiä. Toisaalta hypoteettisia selityksiä voisivat olla myös perheettömyys (pienten asuntojen alueet) ja työpaikkojen läheisyys tai työmatkan nopeus (työn perässä maahan muuttaneet). Kohdan 2) alueilla todennäköinen syy on maahanmuuttajaväestön keskittyminen alueille. Tähän on syynä mm. halvempi vuokrataso (ja kaupungin vuokra-asuntojen suuri määrä) ja asuttamispolitiikka. Alueellinen eriytyminen on myös itseään voimistava ilmiö: kantaväestö muuttaa pois ja toisaalta maahanmuuttajien osuuden kasvu houkuttelee lisää maahanmuuttajia.

Kartan rinnalla olisi hyvä tarkastella asukasmäärää kuvaavaa karttaa, jolloin yleisestä asukasmäärästä riippumattomat selitykset muunkielisten määrälle olisivat perustellumpia. Itse asiassa koko ruututeemakartan olisi voinut tehdä muunkielisten osuudesta kaikista asukkaista. Kuten edellä vihjattiin, absoluuttisten arvojen tulkitseminen voi olla haasteellista. Etenkin kun tutkittavan ilmiön jakautumisessa mielenkiintoisinta on ilmiön suhteellinen puoli (muunkielisten osuus). Tällä kertaa absoluuttisten arvojen esittäminen ruututeemakartalla ei siis ollut paras ratkaisu ilmiön kuvaamiseksi. Ehkä kolmannella yrittämällä sitten (vrt. Kurssikerta 2). Olisikohan, kuten Liisa Halonen (11.2.) pohtii, ideana ollut lisätä koropleettokartantekijän tervettä inhoa absoluuttisia lukuja kohtaan?

Ruututeemakartan etu perinteiseen koropleettikarttaan on ilmiön todellisen, subjektiivisia rajoja mukailemattoman esiintymisen kuvaaminen. Esimerkiksi pääkaupunkiseudun pienalueita käyttäen tehdyltä vastaavalta kartalta (muunkielisten osuuksilla) ei havaittaisi mahdollista eroa ratojen varsilla yhtä selkeästi. (Esimerkki on huono, sillä eroa ei välttämättä ole, mutta ajatus on tärkein.) Tämä ruutukartan etu on suurin silloin, kun muut mahdolliset aluerajaukset ovat pienintä luettavaa ruutukokoa huomattavasti suuremmat. Tässä tapauksessa valmiita pienalueita käyttäen olisi saatu myös aika tarkka tulos. On huomattava myös, että ruututeemakarttaan käytetyn aineiston on oltava tilastoitu paljon ruudun kokoa pienempiin yksikköihin. Usein tilastoinnissa käytetään hallinnollisia rajoja, jolloin ruututeemakartta toimii vain niitä paljon pienimittakaavaisemmalla tasolla.

Lähteet:
Halonen, Liisa (11.2. 2012). Kurssikerta 4. <https://blogs.helsinki.fi/liisahal/>.