The New York Timesin (2012) karttapalvelussa on esitetty koko Yhdysvallat kattavia teemakarttoja. Kartoilla on esitetty mm. etnisten ryhmien, tulotason, asunnon arvojen, vuokrien, asuntolainojen, homoparien ja koulutustason jakautuminen sekä osavaltion osien (county) että pienempien väestölaskenta-alueiden (census track) kesken. Alla on palvelusta tehty SWOT-analyysi.

Mainittakoon vielä erikseen, että monet palvelun mahdollisuudet ja uhat ovat monesti kolikon kääntöpuolia. Oikein ja huolellisesti käytettynä palvelu tarjoaa luovia mahdollisuuksia rajoittamattomalle ihmisjoukolle. Toisaalta käyttäjien hyväuskoisuus, ennakkoasenteet ja ymmärtämättömyys voivat johtaa myös mahdollisesti vahingollisiin seurauksiin.

Suomen tilastokeskus tarjoaa paljon yksityiskohtaisempaa tietoa, mutta osan siitä vain rajatulle käyttäjäkunnalle tai maksullisena. Tieto perustuu laajoihin tilastoihin – ei siis näytteisiin – ja on siten luotettavaa. Paikkatietoa on hyvin vähän valmiiksi visualisoitu, joten tavallisen kansalaisen on vaikeaa päästä tarkastelemaan haluamiaan aiheita kartalla. Tietämys ilmiöiden jakautumisesta lähialueilla ja valtakunnan tasolla jää vähäisemmäksi, pitkälti aineistosta karttoja muokkaavien tahojen (kuten median ja TVT3-kurssilaisten) varaan. Toisaalta todellista jakautumista voimistavat tulkinnat esimerkiksi alueiden eriarvoisuudesta eivät ole niin todennäköisiä. Tieto ja asenteet, jotka johtavat tiettyjen alueiden pitämiseen alempiarvoisena, tulevat kuitenkin usein muita teitä kuin avoimista paikkatietopalveluista. Alueiden eriarvoistuminen on Yhdysvalloissa alkanut ja tapahtunut jo ennen tämänkaltaisten paikkatietosovellusten olemassaoloa. On toki hyvä muistaa, että itseään voimistava eriarvoistumisen kierre voi syntyä ja saada virtaa pienistäkin

Lähteet:
The New York Times. Mapping America: Every City, Every Block, 9.2.2012. <http://projects.nytimes.com/census/2010/explorer>