Toisen kurssiviikon pyörähtäessä käyntiin jatkoimme syventymistä Mapinfon maailmaan teemakarttojen avulla. Helpotukseksemme kurssiopettaja oli myös palannut keskuuteemme, ja työskentely sujui tutun turvalliseen tapaan hänen johdollaan. Artun johdonmukainen ja selkeä opetustyyli tuntui kovin rauhoittavalta kun edelliskerran itsenäinen työskentely oli tapahtunut lähinnä yritys-erehdys-oppimisen kautta.
Kurssikerran ensimmäisellä puoliskolla tutustuimme erilaisiin teemakarttatyyppeihin ja niiden luomiseen Mapinfossa. Koropleettikartan osasimme jo edellisviikolla opintun perusteella tehdä, joten testailu aloitettiin pylväs- ja ympyrädiagrammikartoista. Niistä edettiin askel kerrallaan vieraampiin karttatyyppeihin. Graduated-teemakartat ja pistekartat olivat vielä etäisesti tuttuja, mutta liukuvärein interpoloidut Grid-ja 3D esitykset olivat puolestaan jotain aivan uutta. Tarkemmin erilaisia karttatyyppejä blogissaan esittelee Jenni Kerola.
Kaikkien kokeilemiemme teemakarttojen lisääminen tapahtui Mapinfossa Create Thematic Map-valikon kautta. Niiden hallinnointi puolestaan tapahtui table-valikossa, minne kartat syntyivät omille layereilleen. Kaikien kaikkiaan karttatasojen lisääminen ja hallinnointi oli yllättävänkin yksinkertaista: esimerkiksi piste- ja ympyräkarttojen luominen muutamalla klickkauksella tuntui hämmentävältä, kun muistissa olivat vielä TAK-kurssin pitkien Corel-sessioiden tuloksena syntyneet vastikkeet.
Teknisen yksinkertaisuuden vastapainoksi tärkeämpää olikin pohtia eri esitystapojen soveltuvuutta erilaisille aineistoille. Siinä missä tutun tavallinen koropleetikartta on sopii erinomaisesti absoluuttisten arvojen kuten asukastiheyden ilmaisemiseen, saattoi erilaisilla diagrammiesityksillä kuvata tehokkaasti myös suhteellisia arvoja. Lisäksi useampia muuttujia käsittävien ilmiöiden, vaikkapa elinkeinorakenteen, tarkastelu oli niiden avulla mahdollista. Erilaisia teemakarttoja yhdistelemällä saattaa siis tuottaa hyvinkin informaatiivisia karttaesityksiä, kunhan osaa valita oikean esitystavan kullekin ilmiölle.
Seuraavassa vaiheessa olikin vuorossa oman kaksiteemaisen karttaesityksen tekeminen. Valinnanvapaus oli jälleen suurta, sillä kohdealueen ja tutkittavien asiat sai päättää itse. Pienen pohdinnan tuloksena päädyin tarkastelemaan eksoottisempaan Varsinais-Suomen maakuntaan. Alueen rajaaminen onnistui tällä kertaa Query-toiminnon avulla helposti, jolloin tarkastelun ulkopuoliset alueet jäivät kartalta pois.
Teemojen valitseminen oli puolestaan hieman hankalampaa, sillä kartan järkevyyden kannalta niiden pitäisi tukea toisiaan. Kunnat2011.tab tietokannassa oli kuitenkin kattava valikoima erilaisia väestötietoja, ja pitkälisen valikoissa pyöriskelyn jälkeen valitsin omalle kartalleni korkeakoulutettujen osuuden ja elinkeinorakenteen kunnittain. Näistä jälkimmäisen tarkasteluun sopisivat parhaiten diagrammit. Tämän johdosta koulutustietoja olisi luonnollisinta visualisoida koropleettiesityksellä.
Kuva 1. Histogrammi korkea-asteen koulutus-aineistosta
Koropleettikartan luominen ei paljoa ensimmäisen kurssikerran kokemuksista poikennut. Aleksi Raution blogissaan vinkkaaman vaihtoehtoisen histogrammityökalun avulla totesin aineiston olevan hieman vinoutunut. Valitsin tämän takia luokittelutavaksi jälleen kvantiilit. Luokkien määrää päädyin pienentämään kolmeen, koska vaihteluväli (15,3%-33,8%) oli loppujen lopuksi aika pieni. Mielestäni koulutusluokkien pienempi määrä tekee kartasta myös helpommin luettavan.
Elinkeinorakenteen kuvaamiseen käytin siihen hyvin soveltuvia ympyrädiagrammeja. Piirakoiden kartalle tuottaminen oli jälleen simppeliä, mutta niiden muokattavuus hieman toivomisen varaa. Jokainen diagrammi piirtyi kartalle kuntien laskennalliseen keskipisteeseen, joka ei kaikissa tapauksissa ollut kaikkein järkevin sijainti luettavuuden kannalta. Tämän pisteen sijaintia saattoi halutessaan muokkausvalikoissa vaihtaa, mutta yksittäisten diagrammien vapaa siirtely ei ollut Mapinfossa mahdollista. Tämän takia esimerkiksi Maskun ja Nousiaisen piirakat sijaitsevat harmittavasti kuntien rajoilla. Muutoin diagrammit eivät tuottaneet paljoakaan päänvaivaa. Nopean värinmuokkauksen ja halkaisijan säätämisen tuloksena piirakoista valmistuivat nopeasti.
Kartta alkoi olla teknisesti valmis, joten oli aika siirtyä tarkastelemaan sen sisältöä. Korkeasti koulutettuina alueena erottuu Turku ympäryskunnat sekä saaristokunnat. Elinkeinorakenteensa puolesta kyseiset alueet ovat hyvin palvelu- ja jalostusvaltaisia. Alkutuotannon osuus jää puolestaan vain muutamaan prosenttiin. Voikin olettaa, että tämä maakunnan ydinalue tarjoaa monipuolisia työllistymismahdollisuuksia myös korkeasti koulutetuille.
Kuva 2. Varsinais-suomen korkeakoulutetut ja elinkeinorakenne
Koulutustasoltaan matalimmat kunnat sijaitsevat karkeasti Varsinais-Suomen koillis- ja luoteisosissa. Alkutuotannon osuus on kyseisillä alueilla on verrattain suuri (n. 10-25%). Elinkeinoelämän painopiste on kuitenkinmaatalousvaltaisuudesta huolimatta täälläkin palveluissa ja jalostuksessa. Syyt alhaisiin koulutusasteisiin löytyvätkin oletettavasti kartalla näkymättömästä tekijästä, väestöstä. Sijainniltaan periferiset maaseutukunnat ovat paljon Turkua ja sen ympäryskuntia vähäväkisempiä. Tämä näkyy kuntien palvelurakenteessa, joka ei useinkaan tarjoa mahdollisuuksia korkea-asteen kouluttautumiseen. Yliopistotasoon tai ammattikorkeaan haluavien on siis muutettava keskusalueille koulutuspaikkojen perässä. Tutkinnon suorittaneiden paluumuutto lähtöalueille puolestaan on vähäistä, sillä oman alan työllisyysnäkymät kotiseudulla ovat yleensä huonot.
Kahden ääripään väliin jäävä koulutuksellinen keskiluokka (19,5-26,4%) on ominaisuuksiltaan vaihtelevampi. Salon ja Uudenkaupungin kaltaisien teollisuuspaikkakuntien diagrammit ovat lähellä Turun seudun vastaavia, mutta toisaalta esimerkiksi Mynämäki vaikuttaa hyvin maatalousvaltaiselta. Tätä voikin pitää eräänlaisena vaihettumiesvyöhykkeenä, jossa edellämainittujen luokkien ominaisuudet sekoittuvat. On myös huomattava, että keskimmäinen koulutusluokka on vaihteluväliltään kahta muuta suurempi.
Teknisenä seikkana karttaa tulkitessa alkoi häiritsemään diagrammien samankokoisuus. Mieleeni palasi taannoisella TAK-kurssilla tehty maisema-alueita kuvaava ympyräkartogrammi, jossa diagrammien koko määräytyi maisema-alueen pinta-alan mukaan. Nyt tehdyssä kartassa samanlainen lähestymistapa olisi voinut toimia esimerkiksi kunnan bruttokansantuotteen suhteen. Piirakoiden määrää olisi tietysti joutunut tiheimmillä alueilla karsimaan, mutta pienempi määrä havainnoillisempia diagrammeja ei välttämättä olisi paha asia.
Loppupäätelmänä voi kuitenkin siis sanoa, elinkeinorakenne ja korkeakoulutettujen suhteellinen ovat yhteydessä toisiinsa. Maatalousvaltaiset kunnat ovat koulutusasteeltaan matalampia, kun taas teollisuus- ja palveluvaltaiset kannustavat korkeampaan kouluttautumiseen.
Lähteet:
-Jenni Kerola, 2. Mapinfo ja teemakartta. <https://blogs.helsinki.fi/jekerola/>
-Aleksi Rautio, Pak ja näin se jatkui teemakartoilla. <https://blogs.helsinki.fi/alerauti/>
-Histogrammityökalu. < http://www.shodor.org/interactivate/activities/Histogram/> Luettu 3.2.2014
Artikkeli 1
Lukiessani Anna Lenowitchin “ Two-variable choropleth maps as a useful tool for visualization of geographical relationship”-artikkelin tajusin, että olin aiemmin sivuuttanut kyseisen kartografisen lähestymistavan omituisena. asiaa sen enempää pohtimatta. Monimuuttujainen koropleettikartta onkin epäilemättä käyttökelpoisuudeltaan yksiteemaista heikompi, jos sitä pyrkii lukemaan kuten jälkimmäistä. Kahta esitystapaa ei kuitenkaan pitäisi verrata keskenään, sillä ne eivät sovi samojen asioiden kuvaamiseen. Siinä missä yksiteemainen koropleettikartta esittää yhden ilmiön alueellista levinneisyyttä, on kaksiteemainen esitys tarkoittettu ilmiöiden välisen yhteyden kuvaamiseen.
Koropleettikarttojen teko on tullut viime aikoina tutuiksi, joten myös esitystavan haasteet ovat vahvoina mielessä: luokkien määrä sekä värivalinnat. Jo yksivärisessä esityksessä värien saaminen kohdalleen on välillä hankalaa, joten kahden väriskaalan yhdistäminen kuulostaa jo teorian tasolla erittäin haastavalta. Myös luokkien määrä paisuu ”kaksisuuntaisessa” esityksessä väkisinkin varsin suureksi. Teknisesti tällaisen kartan luominen on siis epäilemättä monimutkainen prosessi.
Kuva 1. Leonowichzin tutkimusryhmän kaksiteemainen koropleettikartta Puolan väestörakenteesta
Artikkelin esimerkkikarttaa tarkastellessa kävi heti selväksi, että nopean intuitiivinen tarkastelu ei toimi. Kuten Tiia Määttä blogissaan toteaa ” Kartan legenda erikoisine väreineen on jo itsessään sen verran vaikealukuinen, että se jo saattaa pelottaa muutaman kartanlukijan niin sanotusti turvallisemmille vesille.” Legenda itsessään on ”scatter”-muotoinen taulukko, joka selittää ilmiöiden yhteyttä lineaarisen regressiokäyrän avulla. Selvää siis on, ettei tällaista karttaa tulisi löytämään iltapäivälehden sivuilta, sillä jo sen lukeminen vaatii teoreettista ymmärrystä.
Kuva 2. Samuli Massisen kaksiteemainen koropleettikartta yhdistää vihreän väriskaalan ja rasteroinnin ansiokkaasti.
Värivalinnoissa on kieltämättä onnistuttu hyvin, sillä värit miellyttävät silmää ja kontrastit toimivat hyvin. Esitystavassa menetetään kuitenkin tavanomaisen koropleettikartan vahvuus, eli ilmiön levinneisyyden helppotajuinen kuvaaminen, kun kaksi luokkaa sekoittuvat. Tältä voitaisiin välttyä, mikäli toisessa teemassa käytettäisiin rasterointia värityksen sijaan. Mapinfolla luoduissa moniteemaisissa koropleettiesityksissä tämä vaikuttikin olevan mahdollista, esimerkiksi yläpuolisessa kurssitoverini kartassa. Vaikka Massisen tuotos näyttääkin hieman ahdistavalta, on sen luettavuus Leonowichzin ryhmän karttaa parempi.
En kuitenkaan voi sanoa olevani erityisen vakuuttunut tämän esitystavan vahvuuksista verrattuna laajemmin käytettyihin kartografisiin keinoihin. Artikkelissa pohdittiin samojen teemojen (maaseutuväestön ja nuoren väestön osuuksien) esittämistä erilaisilla koropleettiesityksillä, ja niiden vahvuuksia toisiinsa verrattuna. Asioiden välisen yhteyden tarkastelu päällekkäisillä koropleettitasoilla todistettiin epäilemättä mahdolliseksi, mutten ymmärtänyt miten tällainen perehtymistä vaativa esitystapa voittaa vaikkapa pylväskartogrammin.
Leonowichzin tutkimus siis vahvistaa karttatyypin teoreettisen käyttökelpoisuuden, mutta sen käytännön sovellutukset jäänevät vähäisiksi. Syinä tähän voi pitää kartan tuottamisen haasteellisuutta, tulkitsemisen työläyttä ja ennen kaikkea kyseenalaisia hyötyjä muihin karttatyyppeihin verrattuna.
Lähteet:
Tiia Määttä, Kurssikerta 2: Artikkeli 1.<https://blogs.helsinki.fi/timaatta/>
Samuli Massinen , Second Round – Minä vastaan Mapinfo. <https://blogs.helsinki.fi/smassine/>
Anna Leonowichz, Two-variable choropleth maps as a useful tool for visualization of geographical relationship. Geografija. T. 42. Nr 1. 33–37.