Puheviestintä

Puheviestintä oppiaineena

Puheviestintä on tieteenala, joka tarkastelee ihmisten välistä vuorovaikutusta. Puheen viestintäarvo ja asema vaikutuskeinona on koettu merkittäväksi kautta vuosisatojen. Pitkään puhe oli yliopistojen opetuksessa kytketty latinan kieleen ja retoriikkaan, kunnes kansalliskielten opetus sai 1800-luvulta lähtien suurempaa jalansijaa. Jo vuonna 1909 perustettiin Helsingin yliopistoon lehtoraatti, jonka alana oli “suullisen esitystavan opetus”. Vuonna 1956 perustettiin toinen lehtoraatti nimikkeellä “puhetaidon ja puhetekniikan lehtoraatti”. Nimikkeet ovat vuosikymmenien kuluessa vaihdelleet.

Humanistinen tiedekunta päätti muuttaa syyslukukaudesta 1997 puheopin “puheviestinnäksi”. Samalla aine laajennettiin käsittämään perusopintojen lisäksi aineopinnot. Puheviestinnästä muodostettiin fonetiikan linja siten, että fonetiikka jakaantuu yleiseen ja puheviestinnän linjaan. Puheviestintä siirtyi uuteen käyttäytymistieteelliseen tiedekuntaan vuonna 2004.

Vuoden 2017 alusta alkaen puheviestintä siirtyi yhdessä fonetiikan kanssa takaisin humanistiseen tiedekuntaan osana Helsingin yliopiston suurempaa rakennemuutosta. Puheviestintä ja fonetiikka sijaitsevat nykyisin nykykielten laitoksella.

Opintojen tavoitteet

Opintojen tavoite on perehdyttää opiskelija monipuolisesti puhekäyttäytymisen, puhekasvatuksen ja puhekulttuurin ominaispiirteisiin. Päämääränä on vuorovaikutustaitojen teoreettinen ja käytännön hallinta sekä perehtyneisyys puheviestinnän eri osa-alueiden pedagogiikkaan. Erityisalueista mainittakoon esim. puheen ja äänen perusteet, interpersonaalinen kommunikaatio, julkinen esiintyminen, haastattelutaito, neuvottelutaito, ryhmäviestintä, tekstin suullinen tulkinta ,erilaisten ilmaisutyylien tuntemus, draaman käyttö opetuksessa, puheviestintätaitojen opettaminen jne. Puheviestintä- ja vuorovaikutustaidot aineen vaatimaan teoreettiseen tietoon yhdistyneinä ovat keskeinen osa kaikkea opettamista. Painavinkaan tieto ei välity, mikäli vuorovaikutuskanava on tukossa – johtui se sitten lähettäjän, sanoman tai vastaanottajan osuudesta. Sivuaineena puheviestintä tukee hyvin suomen kielen, kirjallisuuden, teatteritieteen, logopedian ja psykologian opiskelijaa. Opettajaksi aikovalle puheviestinnän opinnot ovat erityisen suositeltavia. Puheviestinnän linjalle on toistaiseksi ollut Helsingin yliopiston opiskelijoilla vapaa pääsy. Kiinnostus ainetta kohtaan on kuitenkin niin suuri, että ryhmäkohtaisia rajoituksia on jouduttu tekemään.

Opintojen sisältö

Helsingin yliopiston puheviestinnän opetuksen nykyiset painopistealueet ovat interpersonaalinen viestintä eli viestintä läheisissä ihmissuhteissa, esiintyminen ja ryhmäviestintä, joiden ympärille alan teoreettinen ydin rakentuu. Muita keskeisiä opetuksen sisältöjä ovat puheviestintä mediassa, teknologiavälitteinen vuorovaikutus, poliittinen viestintä ja puhetaide.

Tutkimus

Puheviestinnän opintojen erityispiirteisiin kuuluu käytännön vahva sitoutuminen teorian opiskeluun. Aineen vakiinnuttamisen edellytyksenä on tutkimustoiminnan kehittäminen. Helsingin yliopiston puheviestinnän tutkimuksen vahvuusalueita ovat kulttuurienvälinen viestintä, viestinnän kulttuuristen piirteiden tutkimus, esiintyminen, puhetaide ja äänenkäyttö.

Yhteistyökumppanit

Opetysyhteistyö Avoimen yliopiston kanssa on mahdollistanut nykyteknologian hyödyntämisen. Teknillisen korkeakoulun kanssa harjoitettu yhteistyö on monipuolistanut puheviestinnän linjan opetusmuotoja. Merkittävänä yhteistyökumppanina on myös Helsingin yliopiston suomen kielen laitos.

 

Miten pääsen opiskelemaan puheviestintää?

Helsingin yliopisto ei ota enää uusia tutkinto-opiskelijoita opiskelemaan puheviestintää eikä sitä myöskään voi valita sivuaineeksi. Puheviestinnän linja lakkaa Helsingin yliopistosta vuoteen 2020 mennessä.

Leave a Reply

Your email address will not be published.