Yhteistyöllä verkkonäkyvyyttä?

Kuva: John VanderHagen (Flickr)

Oman blogin pitäminen on monelle asiantuntijalle antoisaa: blogissa voi käsitellä haluamiaan aiheita, tyylilaji on itse valittavissa ja julkaisukynnys on matala, kun tekstistä on vastuussa vain itselleen. Sen sijaan aikapula ja se, ettei bloggaaminen useinkaan kuulu asiantuntijan työnkuvaan, kasvattaa kynnystä toimia verkossa.

Onko minulla riittävästi sanottavaa, että kannattaa perustaa blogi? Voinko sitoutua säännölliseen kirjoittamiseen? Riittääkö into ja aika?

Yksi vaihtoehto on perustaa yhteisblogi samasta teemasta kiinnostuneiden kanssa tai hakeutua vierailevaksi kirjoittajaksi jo olemassa olevaan verkkolehteen, -portaaliin tai tiedeblogiin. Esimerkkejä tieteentekijöiden yhteisblogeista ovat mm. Perhe, suhteet ja yhteiskunta -blogi, jossa suomalaiset tutkijat käsittelevät ajankohtaisia perhe- ja läheissuhteiden ilmiöitä. Toinen kiinnostava blogi on AntroBlogi, jossa kommentoidaan suomalaisille läheisiä aiheita antropologian näkökulmasta ja tehdään antropologiaa tieteenalana tutuksi.

Yhteisblogeja julkaisevat myös tutkimusryhmät, yliopistojen laitokset ja muut tutkimuslaitokset. Esimerkkejä näistä ovat vaikkapa  blogi Uskontotiedettä Turun yliopistossa ja Luonnonvarakeskuksen kaksikielinen blogisivusto.  Alempana olevassa artikkelissaan Johanna kertoi myös oman alansa uudesta portaalista, johon perustetaan verkkokeskustelun mahdollistava blogisivusto.

Yhteisblogin perustaminen vaatii suunnittelua ja alkuvaiheessa kirjoittajien sitoutumista mukaan tietyksi ajaksi. Suunnittelu voi olla antoisaa, sillä näkökulmien vaihto synnyttää ideoita, niitä on hauska kehitellä yhdessä ja omat ajatukset syvenevät.

Vaula Tuomaala avaa omassa artikkelissaan hyvin syitä siihen, miksi yleistajuinen perhetutkimuksen blogi perustettiin: Keskustelunavaukset saavat mm. enemmän painoarvoa, kun takana on useita tutkijoita. Yleistajuistaminen voi koitua myös tutkimuksen hyväksi, kun omia ajatuksia joutuu selkeyttämään laajemmalle lukijakunnalle.

Pitkäjänteinen yhteisblogin pitäminen vaatii päätoimittajan, joka ottaa vastuun blogin kokonaisuudesta ja tekstien julkaisemisesta. Aika moni tiedeblogi näyttää saaneen alkunsa apurahojen turvin; esimerkiksi Koneen säätiö on rahoittanut kahta yllä mainituista blogeista.

Tutkimushankkeiden raportointi- ja viestintäsuunnitelmiin kannattaakin sisällyttää myös yleistajuinen tiedeviestintä, varsinkin verkkojulkaiseminen. Apurahoja voi hakea Tiedonjulkistamisen neuvottelukunnalta ja monilta säätiöiltä. Esimerkkinä asiantuntijoiden verkkojulkaisemisen nykyisestä monipuolisuudesta on AntroBlogi, jonka sivuilla julkaistaan nyt myös videoita ja podkasteja.

3 vastausta artikkeliin “Yhteistyöllä verkkonäkyvyyttä?”

  1. Hei Marja, kiitos kirjoituksesta, tässä oli mielestäni kaksi erittäin tärkeätä huomiota. Ensinnäkin tuo, että moni tiedeblogi näyttäisi saaneen erillisrahoitusta. En ollut edes ajatellut asiaa aikaisemmin. Hyvä tiedeblogi vaatii kuitenkin jonkin verran resursseja, ja erillisrahoitus on eittämättä hyvä tapa resurssien hankkimiseen. Uskoisin, että moni tieteentekijä ei ole tullut tätä asiaa harkinneeksi. Toinen tärkeä pointti on tuo viestintäsuunnitelma. Uskoisin, että tulevaisuudessa varsinkin suurempien hankkeiden raportoinnissa edellytetään esim. blogin perustamista, joten tutkijoiden olisikin syytä hioa viestintätaitojaan tältä osin.

  2. Olen samoilla linjoilla Petrin kanssa siitä, että kirjoituksesi nostaa esille tärkeitä huomioita. Erillisrahoitus on tosiaan jäänyt itseltänikin huomioimatta ja sitä kannattaisi ehdottomasti tulevaisuudessa tutkijoille paremmin mainostaa. Lisäksi yhteisblogin perustaminen on ajatuksena hyvä, ja monelle tutkijalle tämä voisikin olla paras tapa lähteä mukaan verkkoviestintään. Lukijan kannalta tämä saattaisi myös olla kiinnostavampi vaihtoehto kuin vain yhden henkilön pyörittämä blogi.

  3. Kiitos Marja blogiartikkelistasi. Toit esille hyvin hienon ja mielenkiintoisen tavan toteuttaa blogeja yhdessä ja yhteisten aiheiden äärellä. Tällaiset yhdessä tuotettavat blogit avaavat uudenlaisen tason vuorovaikutukselle, keskustelulle ja uuden, syvemmän tiedon tuottamiselle.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *