blamberg’s blog

Toisella kurssikerralla käsittelimme lisää QGIS:n perustoimintoja, tietokantojen hallintaa sekä erityisesti erilaisten projektioiden vaikutusta esitettäviin karttoihin. Tietokantojen parissa tutustuimme erilaisten rajapintojen toimintaan ja niiden tarjoamiin mahdollisuuksiin. Pääsimme myös kehittämään taitojamme erilaisten mallinnuksien parissa. 

Kurssikerran alussa pääsimme harjoittelemaan erilaisten tietokantojen ja rajapintojen käyttöä. Tämä oli erittäin mielenkiintoinen tapa päästä harjoittelemaan ja hahmottamaan moninaisia asioita kartalle. Rajapintojen kätevyys yllätti ainakin itseni. Näiden käyttäminen tuntui mutkattomalta enkä itse kohdannut suuria ongelmia näiden käytössä yksittäistä QGIS-kaatumista lukuunottamatta.

Ensimmäinen tehtävä

Ensimmäisessä tehtävässä käsittelimme erilaisia karttaprojektioita ja niiden vaikutuksia mittakaavaan ja kartalla esitettäviin etäisyyksiin. Tarkoituksena oli saada tietoa valittujen projektioiden välisistä vääristymistä. Pääsimme itse valitsemaan käyttämämme projektiot, mutta pohjana toimi Lambertin tasoprojektio ETRS-TM35FIN. Kokeilimme kahta eri mittaustapaa. Näistä ensimmäinen, Carteisan mittaa matkan tai alueen tasopintana. Toinen, Ellipsoidal ottaa taas maapallon muodon huomioon. Toteutin mittaukset molemmilla menetelmillä (Taulukko 1).

Taulukko 1: Erilaisten projektioiden eroja

Itseäni yllätti miten suuria vääristymiä eri projektiot aiheuttaa. Kun aihetta hieman miettii, on tämä todella loogista, mutta arkielämässä tätä ei kuitenkaan tule ajatelleeksi. Suurimmillaan erot ovat jopa lähes kolminkertaisia, joten tämä herätteli kyllä jatkossa kiinnittämään tarkkaavaisuutta käytettävään projektioon “vahinkojen” välttämiseksi.

Toinen tehtävä

Seuraavaksi aloimme viualisoimaan projektioeroja karttalle. Opettajajohtoisesti tämä sujui itseltäni oikein mallikkaasti. Sain opetuskerralla kaksi karttaa tehtyä, ohjeena oli tehdä yhteensä kolme karttaa. Työstäessäni kolmatta karttaa myöhemmin olin kätevästi ehtinyt unohtaa kaikki työvaiheet ja kartan työstäminen osoittautui erittäin tuskalliseksi. Hieman samaa rutiinin kehittymisestä mainitee myös Pietu Nuortimo (Nuortimo, 2024) blogissaan. Lopputuloksesta en myöskään ole aivann varma, mutta ainakin tuotokset näyttävät oikeansuuntaisilta. Ohessa tuottamani kartat.

Kuva 1: Mercatorin projektio verrattuna Lambertin tasoprojektioon.

Kuva 2: Eckertin projektio verrattuna Lambertin tasoprojektioon.

Kuva 3: Pettersonin projektio verrattuna Lambertin projektioon.

Ensimmäisessä kartassa (kuva 1) vertailen Mercatorin projektion ja Lambertin projektion esittämää pinta-alaeroa Suomen kartalla. Eroavaisuudet ovat todella merkittäviä ja suuremmilla alueilla vääristymä kertaantuu suureksi. Erot suurenevat suhteellisen johdonmukaisesti pohjoista kohden edetessä. Samanlaista ilmiötä on havaittavissa toisessa kartassa (kuva 2), jossa eroavaisuuksien kehittyminen pohjoista kohdin kulkiessa on lähes täysin sama, mutta erot huomattavasti pienempiä. Kolmas kartta (kuva 3), kuitenkin näyttää hieman erilaista lopputulosta. Tässä on selkeästi havaittavissa itä-länsisuuntaiset erot. En oikein keksinyt mistä tämä voisi johtua, mutta pidän myös mahdollisena, että olen prosessin aikana tehnyt jonkinlaisen virheen. Huomasin myös, että luokittelulla pystyy vaikuttamaan merkittävästi kartan ja värien visuaalisuuteen sekä täten siihen, miten kartalla nähtävät erot koetaan.

Kokonaisuudessaan kurssikerta oli mielenkiintoinen ja haastava. Huomasin, että toistot ovat todella tärkeitä, koska itseltäni pääsi jo lyhyessä ajassa käytetty prosessi unohtumaan.

Kiitos lukemisesta!

Lähteet

Nuortimo P. (2024): Pietun GIS-seikkailut, Toinen kurssikerta, https://blogs.helsinki.fi/pietunuo/2024/01/23/toinen-kurssikerta/

 

 

 

Ensimmäisellä kurssikerralla käsittelimme Geoinformatiikan ja QGIS:n perusteita. Harjoittelimme ohjelman käyttöä sekä yksinkertaisimpia ominaisuuksia. Kurssikerralla suoritimme kaksi eri tehtävää. Ensimmäisenä koropleettikartta Itämeren alueen valtioiden typpipäästöistä Itämereen. Toisen havainnollistimme Suomen kunnittain valitsemaamme aihetta.

Ensimmäisen kurssikerran tehtävä oli itselleni jo jollain tasolla tuttu, sillä samainen kurssi jäi itsellä viime vuonna kesken. Avatessani QGIS:n edeltävän vuoden ykköstehtävä löytyi tallennetuista projekteista, mutta hetken sitä tutkailtuani totesin, että fiksuinta on aloittaa alusta, sillä muistikuvia edes ohjelman perustoiminnoista ei juurikaan ollu.

Päästyäni itse asiaan tuntui itse ohjelmiston käyttö suhteellisen luontevalta. Käyttöliittymässä on selkeä logiikka, mutta myös tietenkin paljon tavaraa, jonka vuoksi oma aikansa meni oikeiden komenojen sekä ikkunoiden löytämiseen, mutta tarvittava rutiini aivan yksinkertaisimpien asioiden tekemiseen löytyi kyllä suhteellisen nopeasti.

Ensimmäisenä tehtävänä oli kuten aiemmin mainittu koropleettikartta Itämeren alueen valtioiden typpipäästöistä Itämereen. Visuaalisesti olen suhteellisen tyytyväinen karttaan. Se antaa tarvittavan informaation ytimekkäästi. Toisaalta värejä olisi kyllä hieman voinut pehmittää, sillä jälkikäteen katsottuna kartta hieman “hyppii silmille”. Annetussa aineistossa tuli muutamia asioita, jotka päätin poistaa lopputuotoksestani. Erityisesti en nähnyt meren korkeuskäyrille tarvetta, sillä ilman tarkempaa kontekstualisointia ne eivät mielestäni tuoneet juurikaan lisäarvoa lopputuotokseen. Samaa voisi toki sanoa järvistä, mutta ne miellyttivät omaa visuaalista silmääni. Suurin taisteluni kartan kanssa oli oikean taustavärin asettaminan, sillä en alkuun meinannut löytää oikeaa komentoa tälle. Aineistossa meri loppui hieman “kesken”, joten halusin taustalle merialuetta vastaavan värin. Lopulta tämä löytyikin ja sain haluamani visuaalisen lopputuloksen.

Kuva 1: Itämeren valtioiden typpipäästöt

Kartta itsessään antaa realistisen käsityksen Itämeren saastuttajista. Tietenkin pelkkä kartta ei riitä taustoittamaan syitä vaan vaatii ympärilleen kontekstualisointia esimerkiksi juurisyiden ja valuma-alueideen suhteen. Yksinkertaisuudessaan kartta on kuitenkin suhteellisen informatiivinen. Värihaitareita olisin voinut tarkemmin säätää, koska nykyisellään väritys ei juurikaan kerro esimerkiksi Puolan todellisesta päästömäärästä. Kokonaisuudessaan, ensimmäiseksi kartaksi kyseessä on mielestäni suhteellisen onnistunut tuotos.

Toisena tehtävänä pääsimme tutkimaan aineistoa, joka pohjautui Suomen kuntiin. Päätin tehdä kartan, joka havainnollisti ruotsinkielisen väestön prosentuaalista osuutta Suomen kuntien asukasluvusta. Mielestäni tästä kartasta tuli hieman onnistuneempi kuin ensimmäisestä, sillä asetin värihaitarin hieman paremmin kuin ensimmäisessä kartassa. Kartta havainnollistaa mielestäni selkeästi ruotsinkielisen väestön alueellista jakautumista.

Kuva 2: Ruotsinkielisen väestön osuus Suomeen kunnissa

Näiden lisäksi yritin myös jatkaa tehtävälistaa pidemmälle ja luoda kuntakarttaa itse etsimästäni tekijästä, mutta sopivan aineiston löytäminen tuotti suurta päänvaivaa. Lopulta luovutin asian suhteen, kun en saanut “Join” -komentoa toimimaan halutulla tavalla atribuuttitaulukkoon. Tähän jäi siis vielä parannettavaa seuraavaan kertaan.

Kiitos lukemisesta!