Minkälaiset ovat popparin aivot?

guitar-classical-guitar-acoustic-guitar-electric-guitar

Petri Ojala

Parikymmentä vuotta freelance-muusikon työssä poppia ja rokkia soittaen on tuottanut monenlaisia kokemuksia ja myös tarjonnut mahdollisuuden sellaisten havaintojen tekemiseen, jotka saattavat jäädä tutkijoilta sokeaan pisteeseen tai näyttäytyä kognitiivisen neurotutkimuksen näkökulmasta merkityksettöminä. Ennen uusimpia tutkimustuloksia muusikkoja on pidetty neurotieteissä suhteellisen yhdenmukaisena ryhmänä. Lukiessani Mari Tervaniemen artikkelia muusikoiden erilaisista neurokognitiivisista profiileista, heterogeenisuuden ilmeneminen ei tuottanut yllätystä: muusikot jakautuvat erilaisiin profiileihin, joissa heijastuvat eri soittimien erityispiirteet.

Niin basistien kuin kitaristienkin persoonallisuuden piirteistä liikkuu monia legendoja sekä humoristisia oletuksia – basisti ovat hivenen yksinkertaisia ja kitaristeilla on pilvenpiirtäjän korkuinen ego. Yleistämättä millään tavalla aivojen muusikkojen aivojen rakenteesta sekä toiminnasta hahmotettuja soittimen erityispiirteen, harjoittelun tai aloitusiän määrittelemiä profiileja yltämään muusikkojen persoonallisuuksiin, on silti mielenkiintoista leikkiä ajatuksella minkälaisista ärsykkeistä ja vasteista neuroplastisuus saa alkunsa ja mitkä muut seikat voivat vaikuttaa muusikon aivojen rakenteeseen sekä toimintaan kuin soittaminen ja harjoittelu.

Eri soitinten soittaminen asettaa erilaisia motorisia vaatimuksia riippuen siitä, mitkä lihakset aktivoituvat soittamisen aikana. Tutkimuksissa on löydetty merkkejä aivojen mukautumisesta soittamisen tuloksena, korostaen kuitenkin tutkimusasetelmaa: tulokset eivät ole yleistettävissä koskemaan kaikkia muusikkoja. Tuloksia on saatu tarkastelemalla länsimaisia taidemuusikkoja. Tutkijat tosin uumoilevat, että musiikkityylillä ei sinänsä ole ratkaisevaa merkitystä. Merkitystä ilmenisi olevan auditiivisen havaitsemisen ja motoristen toimintojen edellytyksillä, niiden interaktioilla sekä edellisiä vastaavilla kognitiivisilla toiminnoilla.

Vaikka koetilanteissa on kyetty osoittamaan aivojen rakenteellisia ja toiminnallisia eroja ammattimuusikoiden, harrastelijoiden sekä ei musiikkia harrastavien välillä ja toisaalta mm. muusikon oman soittimen äänenvärin, ts. sointivärin, on havaittu tuottavan voimakkaamman vasteen auditiivisessa aivokuoressa kuin siniääni tai jokin muu ääni, moni kysymys on vielä vaille vastausta.

Itseäni kutkuttaa suuresti kysymykset siitä, onko soittamisen aktivoivilla aivojen alueilla merkitystä ts. interaktioita ihmisen muissa toiminnoissa aktivoituvien alueiden kanssa. Keskusteltuani useiden muusikkojen kanssa, useat jakavat käsityksen tietynlaisesta henkisestä tilasta optimaalisessa suorituksen saavuttamiseksi. Useat muusikot kokevat soittavansa paremmin, kun bändin jäsenet kokevat mm. ajattelevansa musiikista samalla tavalla tai ainakin ymmärretään miten kanssamuusikot ajattelevat musiikin, muusikkojen sosiaalisissa suhteissa ei ole ongelmia, muusikko omaa positiivisen pystyvyysuskomuksen ja vireystila on optimaalinen.

Lienee sopivaa olettaa, että mainitut seikat edellyttävät jonkinlaisia samanaikaisia toimintoja itse soittamisen yhteydessä ilmenevien toimintojen kanssa. Toisaalta on hyvin ilmeistä, että tällaisten seikkojen ja ulottuvuuksien toteamisen edellyttämät koeasetelmat voivat olla vielä nykyisen kehityksen vaiheessa ulottumattomissa. Mutta musiikillisen asiantuntijuuden kehittymisen kannalta, sikäli kuin kuvaamani ilmiöt tai kokemukset todellisuudessa vaikuttavat suoritukseen, voivat mahdollisesti olla kognitiivisen neurotutkimuksenkin kannalta kiinnostavia. Että miten ne muusikon aivot sitten loppujen lopuksi toimivatkaan ja onko sillä musiikkityylillä sitten kuitenkin jotain väliä.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *