Musiikki ryhmätoimintana – väline ryhmäytymiseen koulun musiikin opetuksessa

trombone-player-58287_640

Mirja Karjalainen-Väkevä

Pohdin kirjoituksessani yhteyksiä käytännön musiikin opetuksen ja kahden musiikin sosiaalisia ja evolutionaarisia piirteitä valottavan artikkelin välillä. Olen tähän kirjoitukseen rajannut musiikin opetuksesta musisoinnin opettelemiseen käyttäen valmiita kappaleita, vaikka myös sävellyttäminen ja improvisointi tarjoaisivat aiheeseen kiinnostavan näkökulman.

Musiikin opettajilla on käytännön kokemuksia musiikin sosiaalisista ja ryhmäyttävistä vaikutuksista. Haastattelemani luokanopettaja kertoi, että oli saanut yhden erityisen riitaisan luokan ryhmäytymään musiikin avulla. Opettaja oli yrittänyt kehittää luokan ryhmätyöskentelytaitoja monilla tavoilla tuloksetta. Viimeisenä oljenkortena hän oli päättänyt kokeilla vielä yhtä keinoa: lisätä yhteismusisointia ja valmistaa luokan kanssa oman musikaalin. Paitsi että musikaali tuli harjoiteltua ja esitettyä, luokka vihdoin ja viimein myös ryhmäytyi. Opettaja oli vakuuttunut, että nimenomaan musiikki sai ryhmäytymisen aikaan.

Ilmiötä voisi ehkä selittää tutkimusten näkökulmasta sillä, että musiikin avulla koetaan sosiaalista yhteenkuuluvuuden tunnetta ja ryhmän yhteisen tavoitteen eteen ponnistelemista (Numminen et al, 2009). Yhteisen tavoitteen eteen ponnisteleminen luo ryhmään yhteenkuuluvuuden tunnetta, oli toiminta sitten musisointia tai jotain muuta hyvää ryhmähenkeä vaativaa toimintaa. Mutta onko musiikilla tunteisiin vaikuttavana taiteen muotona erityinen asema ryhmäyttämisessä? Jos soitetaan yhdessä kappaletta, joka saa aikaan samantapaisia tunteita, kokevatko ryhmän jäsenet sen takia erityistä yhteyttä toisiinsa?

Ryhmäopetuksessa haasteena on se, että kappaletta, joka aiheuttaisi samanlaisia tunteita kaikissa oppilaissa on aika vaikea (mahdoton) löytää – varsinkin jos oppilaat ovat ikävaiheessa, jossa oma identiteetti muodostuu musiikin avulla ja musiikki toimii vahvasti omien tunteiden kanavoijana. Siinä missä Robin yhdelle tuottaa iloa, toiselle se “aiheuttaa korvasyövän” ysiluokkalaisen oppilaan sanoin. Yksi pitää grindcoresta, toinen kuulee sen kamalana metelinä. Yhteistä tunnekokemusta ei siis ehkä synny. Kun kuunnellaan ja soitetaan erilaisia musiikkityylejä, musiikin tunneilla opetellaan esittämään musiikista ja omasta musiikkimausta näkemyksiä, neuvottelemaan, tekemään kompromisseja ja ehkä samalla samastumaan toisen ihmisen maailmankuvaan – vähintäänkin musiikilliseen maailmankuvaan. Voisi ajatella, että samalla kun ihminen oppii kuuntelemaan ja hyväksymään toisen musiikkimaun, hän on askeleen verran lähempänä myös henkilön persoonan hyväksymistä ja ryhmäytyminen on alkanut.

Yhdessä musisointi voi saada tuntemaan yhteen kuuluvuutta toisten ihmisten kanssa, jopa niin pitkälle että puhutaan ns. ”minuuden rajojen laajentumisesta muihin” (Numminen et al 2009, 10). Samasta ilmiöstä käytetään myös nimeä ryhmän flow (group flow). Silloin ryhmä toimii yhtenä kokonaisuutena vaikka koostuu monista yksilöistä. Ryhmällä on ikään kuin yksi mieli, ja monta kehoa. Niin voi tapahtua paitsi tunnetasolla myös konkreettisesti musisoinnin tasolla, kun oma musisointi sovitetaan toisten musisointiin. Musiikinopettaja kertoo kokemuksestaan yhteisen “grooven” löytämisessä:

”Olen kokeillut sambatunneilla, että mitä tapahtuu, jos alan yhtäkkiä soittaa täsmälleen tietyn oppilaan rytmin mukana. Yleensä oppilas huomaa sen ja on hetken hämillään, että ’mitä tapahtuu?’. Rytmi alkaa viedä kuin itsestään; se on sitä kun ollaan samassa ’groovessa’.”

Ihmisellä on eläinkunnan ainoana edustajana taipumus synkronoida liikkeet samaan tempoon, mikä mahdollistaa esimerkiksi yhteisen musiikin tekemisen ja tanssin (Kirschner & Tomasello, 2009). Lapset osaavat soittaa paremmin ja nuorempana samassa sykkeessä kuullun rytmin kanssa, jos he soittavat toisen ihmisen kanssa verrattuna esimerkiksi pelkkään kaiuttimesta kuultuun rytmiin (Kirschner & Tomasello, 2009). Väite on helppo uskoa, koska soitettaessa toisen ihmisen kanssa molemmat soittajat reagoivat toisiinsa. Soittokokemuksesta tulee myös moniaistinen: paitsi että soittajana kuulee rytmin ja pyrkii samaan, voi myös nähdä miten kädet liikkuvat, kuinka nopea ja laaja liikerata on, ja missä vaiheessa isku osuu instrumenttiin. Opetettaessa soittamista onkin tärkeää, että opettaja pystyy tarpeen mukaan soittamaan oppilaiden kanssa, reagoimaan heidän soittoonsa ja tukemaan omalla toiminnallaan oppilaiden oppimista. Siten oppilaat ja opettaja voivat kokea yhteisöllisyyttä, ryhmäytymistä ja minuuden liudentumista toisiin musiikin avulla.

Lähteet:
Kirschner, S. & Tomasello, M. Joint drumming. 2009. Social context facilitates synchronization in preschool children. Journal of Experimental Child Psychology 102 p. 299-314.

Numminen, A. & Erkkilä, J. & Huotilainen, M. & Lonka K. 2009. Musiikki hyvinvoinnin evoluutiossa: Aivot, mieli ja yhteisö. Tieteessä tapahtuu 6/2009.

1 thought on “Musiikki ryhmätoimintana – väline ryhmäytymiseen koulun musiikin opetuksessa

  1. Pingback: Musiikki ryhmätoimintana – väli...

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *