Igelu-konferenssin pääpuhujana on Kurt de Belder, Leidenin yliopiston kirjaston johtaja, joka on tämän alan notaabeleita.

Hän aloittaa toteamalla, että muutti otsikkoa ottamalla siitä sanan “kirjasto” pois. Hän jatkaa lainaamalla ajatusta, että “emme halua isojen kriisien menevän hukkaan”. Eli jos kirjastoilla on kriisi, sitä voi käyttää hyväksi. de Belder lainaa myös itseään, vuodelta 2005. Kirjastot tarjoavat enemmän aineistoja kuin koskaan; kirjastot ovat tehokkaampia; ja kirjastojen tehtävää arvostetaan.

Mutta riskejä ja ongelmia on myös. Puhuja mainitsee “häiritsevät tekijät”.

• “Google”. Kirjastojen puoleen ei käännytä ensimmäisenä.
• “Google books”.  Mitä se tarkoittaa kirjastoille?
• E-kirjat. Kirjastot ovat loppujen lopuksi varsin elegantisti siirtyneet kohti elektronisia lehtiä. Mutta e-kirjat merkitsevät isompaa muutosta. Niitä ei lueta kannesta kanteen, vaan niitä vilkaistaan. Miten tämä vaikuttaa?
• Mobiiliteknologia yleistyy nopeasti etenkin nuorempien keskuudessa, mutta kirjastot eivät ole mukana.
• Tarvepainatus, mitä merkistee kirjastoille?
• Avoin saatavuus; tätä on kovasti ajettu, ja toisaalta oltu skeptisiä. Onko se vaikuttanut lehtien hintoihin?
• “Espresso book machine” – Open Access + E-kirjat + tarvepainatus –  tulevaisuuden konsepti?
• Budjettiongelmat

Muutos on lisääntynyt (Kurzweil: The SIngularity is Near). Teknologian aallot ovat nopeampia. Historia ei olekaan lineaarista vaan eksponentiaalista. Mten krijastot pärjäävät muutoksessa. Puhuja käyttää omaa kirjastoaan esimerkkinä.

• Kirjastot ovat mullistuneet; mutta
• Mutta palveluita on lisätty, mitään ei ole poistettu; vanhat paradigmat elävät. Kuinka pienille käyttäjäkunnille palveluita tehdään?
• Päätöksiä tehdään budjetista lähtien.

Leidenissa tehtiin kysely humanistiopiskelijoille 2009: millaisa kirjastotiloja halutaan?

• Hiljaisia lukualueita
• AVoimet kokoelmat
• Ryhmätyötiloja ei tarvita
• Laitoskirjastoja ei saa sulkea.

Kirjasto tekee juuri päinvastaisia asioita! Ja väittää olevansa asiakaslähtöinen organisaatio. Vai onko kirjasto oiekassa ja asiakkaat väärässä?

Katsotaan eräitä perinteisiä kirjaston toimintoja:

• Valinta on sivuraiteella etenkin lehtiostoissa, koska ostetaan isoja paketteja. Mutta paektit ovat kalliita, kenties hankintatapa hieman joustavoituu. Kirjoissa on tulossa käyttöön “approval plan”. Hankinta voisi myös tapahtua asiakkaiden tarpeisiin perustuen. Kokoelmia rakennetaan, koska kirjat myydään loppuun. Jos kirjaa ei voi myydä loppuun (e-kirja, print-on-demand), miksi varata se etukäteen kokoelmaan?
• Luettelointi alkaa olla enenmmän tietuevirtojen hallintaa kuin tietueiden luomista. Miksi luetteloidaan luetteloon? Voisiko olla jokin muu malli? “Get it”: asiakas ei käytä luetteloa vaan jotain muuta tiedonhakupaikkaa.
• Tietopalvelu on paljolti virtuaalistunut.
• Markkinointi ja viestintä. On siirrytty kokoelmien asiantuntijoista laitosyhdyshenkilöihin. Voisiko tutkijoita lähentää edelleen kirjastoihin?
• Jakelu/lainaus. “Just in case” -kokoelmista “just in time” -kokoelmiin. Pysyvätkö kirjat ostettavissa ikuisesti?
• “Find it” – onko tämä tulevaisuudessa kirjastojen alaa?

Tärkeää ei ole kirjasto, vaan

• tiedontarpeiden täyttäminen
• tietohallinto
• luovuuden ja sen tuotteiden levittämisen tuki
• keskittyminen digitaaliseen
• meneminen asiakkaiden tykö; ei kirjaston www-sivulle vaan työympäristöihin. Tästä esimerkkinä

Oppimisympäristöt

• Kirjastot kirjavarastoista oleskelupaikoiksi
• E-oppimisympäristöt eivät oikeastaan ole onnistuneet; enimmäkseen lukulistoja ja kurssinhallintaa.
• Ihmiset, jotka ovat innostuneita, ovat YouTubessa ja muissa sellaisissa foorumeissa

Tutkimusympäristöt

• Virtuaalinen “knowledge centre” – Leidenissa SharePointilla. Likeisempi yhteistyö tutkimushankkeiden kanssa.
• Täytyy tietenkin ottaa huomioon eri tieteenalojen kulttuurit

Mikä meitä estää tekemästä isoja ratkaisuja?

• Osa asiakkaista. Ei kirjasto voi sanella tutkijoille työtapoja.
• Osa kirjastoväestä.
• Viitekehys ja perinteet. Ei haluta tärvellä professiota
• Riskit.

Mutta toki on myös aivat aitoja epävarmuuksia.

• Onko hybridikirjaston kuolema todella käsillä?
• Tuleeko Googlesta “maailmankirjasto”?
• Tuleeko e-kirjoista normi?
• Toimiiko avoin saatavuus?
• Tukevatko tutkijat kirjastoja?
• Pyrkivätkö kustantamot kirjastojen tehtäviin?

Teknologia, jota käytämme:

• Perinteisiin toimintoihin on vaikea puhua lisää investointeja.
• Taustatoimintojen todellinen tehokkuus ja myös ulkoistaminen ovat tärkeitä kysymyksiä.
• Mitä pitää tehdä itse, minkä voi ulkoistaa.
• Miten eksponentiaalisen muutoksen maailmassa toimitaan – tämänpäivän päätökset ovat kolmessa vuodessa vanhanaikaisia.

***

Pyydettyjä kommentteja de Belderin esitykseen

• Sveitsin ETH-kirjaston edustaja Madeleine Vollmin kertoo kirjastossa käynnissä olevista hankkeista. Kuten niin monssa muussakin hankkeessa “one single search box” näyttää olevan se Graalin malja. Käyttäjälähtöisyyden sanomassa ei llut mitään kovin uutta.
• Ere Maijala: “panta rhei” – kaikki virtaa, kuten jo Herkleitos sanoi. Teknologia on hyödytöntä, jos emme tiedä mitä olemme tekemässä. Vahva visio on kehittämisen ensimmäinen ehto. – Sen kanssa, ettei kehittäminen koskaan herkeä, täytyy oppia elämään. Yhteistyötä eri muodoissa täytyy lisätä. Pitää myös oppia yhteistyön ja yhdenmukaisuuden ero. Kirjastot ovat erilaisia, ja niiden pitääkin olla.
• Richard Ovenden, Bodleian Library kertoo muutoksista tuossa kuuluisassa kirjastossa, johon tulee viikossa nelisen tuhatta uutta nidettä.
  • Bodleianissakin integroidaan laitoskirjastoja, mm. 11 humanistista kirjastoa yhdistetään.
  • Kirjasto panostaa myös näyttely- ja muuhun kulttuuritoimintaan.
  • Kokoelmien hallinnassa pyritään datanhallintaa virtaviivaistamaan ja siirtmään resursseja kirjaston ainutkertaisten aineistojen hallintaan. Digitointi on prioriteetti. FutureArch-hankkeessa valmistaudutaan yksityisarkistojen digitoitumiseen; esim. sähköpostikirjeenvaihdon yms. säilyttämiseen.
  • Bodleianissakin integrointi on päivän sana. Ja sielläkin rakennetaan digitaalisen aineiston hallintajärjestelmää; ja pyritään lisäämään yhetyksiä opiskelun ja tutkimuksen järjestelmiin.
  • Julkaiseminen korostuu: elektroniset pienpainatteet ja muita hankkeita meneillään.

Loppukeskustelussa puhuttiin paljon muutoksen pysyvyydestä. Joku on sanonut, että “jos tuntuu, että hallitset tilanteet, et etene tarpeeksi nopeasti”. Muutenkin kehotettiin hyväksymään muutos ja lopettamaan täydellisyyden tavoittelu. – Hyvä niin, mutta tämä kyllä aiheuttaa ei-teknologisen haasteen: miten työtä tehdään tällaisessa ympäristössä. Ihmisellä on myös tarve pysyvyyteen; täytyisi miettiä, mistä se syntyy, jos ei varsinaisen työympäristön vakaudesta.

Kirjaston toiminnan perustelusta puhuttiin myös. Miksi budjettileikkaukset lopettavat lehtroin viran eivätkä kirjastonhoitajan virkaa?