IPRES 2010 eli 7th International Cinference on Preservation of Digital Objects on parhaillaan käynnissä.

Konferenssin ohjelma on osoitteessa http://www.ifs.tuwien.ac.at/dp/ipres2010/schedule.html ja sieltä pääsee myös itse papereihin. Twitterissä käydään keskustelua tagilla #ipres2010 .

Alustuspuheenvuoron piti Tony Hey, Microsoftin Corporate Vice President of External Research. Esitys ei kylläkään sisältänyt mitään erinomaisen uutta. Hey kosketteli kirjastojen roolia, ja löysi niille kolme tehtävää: digitaalinen kirjasto; sisällön tuottamisen ja julkaisemisen työkalut ja tuki; sekä organisaation tuottaman informaation hallinta ja levittäminen, siis julkaisuarkistot.

Tapauskertomuksia sisältäneessä sessiossa kirjastolaista kiinnosti erityisesti Tanskan kansalliskirjaston tekemä selvitys siitä, missä määrin kymmenisen vuotta sitten tehdyt kirjadigitoinnit ovat käyttökelpoisia vaatinustason noustua (PDF). Tilanne ei ole niin huono kuin voisi ajatella, aineistoja ei suinkaan ole syytä heittää menemään. Kiinnitti tosin huomiota se, että tanskalaiset kiinnittivät kenties vähemmän kuin meillä huomiota visuaaliseen samanlaisuuteen ja korostivat esim. rakenteellisen datan merkitystä.

Iltapäivän aloitti paneelikeskustelu verkkoharavoinnista. Panelistit edustivat erilaisia lähestymistapoja: toiset keräsivät aineistoja laajalla skaalalla kuten Suomi (Ransa, Tsekin tasavalta), kun taas esim. Australia kerää vain “tärkeitä”, tarkasti valikoituja sivuja. Kukahan meille kertoisi, mikä on tärkeää? – Konsensus vallitsi siitä, että tällä hetkellä kerätyn aineiston säilyttäminen voi olla ainoastaan huolellista bittitason säilyttämistä. Kenelläkään ei vielä ole taitoa eikä resursseja muuhun, www-aineisto kun on aivan erityisen sekavaa ja itseensä kietoutunutta.

Paneelikeskustelussa hoidettiin myös pakolliset kuviot, nimittäin keskustelu emulaation ja migraation paremmuudesta. Emulaatiohan tarkoittaa, että pyritään luomaan menetelmä, jolla vanhentunut tiedostomuoto saadaan luettua; migraatio taas sitä, että vanhentuneet tiedostomuodot muunnetaan ajantasaiseen muotoon. Juuri nyt tuntuu tuulevan siitä suunnasta, että emulaatiollakin on sijansa ainakin jonkin aikavälin ratkaisuna. Yleisökommenteissa tuli kyllä esiin kysymys siitäkin, kuinka todellinen tiedostomuotojen vanhenemisen vaara on. – Nettiaineistosta suuri osa ei varmaan olekaan ongelmallista, mutta esim. tutkimusdata on usein kovin omituisissa, suorastaan laitekohtaisissa muodoissa.

Posterit eivät ikävä kyllä ole netissä, vaikuttivat monet hyvin mielenkiintoisilta. Niitä tutkimaan käykin matka nyt.