International Internet Preservation Consortium (IIPC) pitää parhaillaan kokousta ja konferenssia Ljubljanassa.

IIPC:ssä on tällä hetkellä 44 jäsentä: kansalliskirjastojen lisäksi mukana on muita kirjastoja ja arkistoja sekä jokunen järjestelmän- ja palvelunarjoaja. Kansalliskirjasto on ollut järjestössä mukana aivan alusta asti – tänä vuonna vietetään 10-vuotisjuhlia. Pohjoismainen yhteistyö tosin alkoi vielä aikaisemmin.

Ljubljanan kokous on alkanut positiivisen kriittisyyden merkeissä. Toiminnassa on selkeästi kehittämistarvetta, ja ongelmista on puhuttu avoimesti ja onneksi oikein hyvässä hengessä. 

IIPC:n ytimessä ovat yhteiset työkalut – haravoinnissa käytetty Heritrix ja käyttöliittymä Wayback ym. Molempien kehittäminen on takellellut jo onkin aikaa. Nyt päätettiin ryhtyä toimenpiteisiin kehittämisen vastuiden ja koordinaation selventämiseksi ja jäsenorganisaatioissa olevan osaamisen paremmaksi hyväksikäyttämiseksi.

IIPC:n kokoukset ovat aina olleet antoisia: sopivan kokoisia, sopivan kokoiseen aihelaueeseen fokusoituneita ja sopivasti eri alojen asiantuntijoita yhdistäviä. Kokousten ideoiden toteuttaminen sen sijaan on ollut puutteellista ja työryhmät osin olleet aivan vailla toimintaa. Nyt päätettiin etsiä parempia tapoja organisoida työryhmiä – tai pikemminkin intressiryhmiä, ja tehdä kehittämististä selkeämmin erillisiä projekteja.

Lisäksi yritetään lisätä yhteyksiä suuriin sisällöntuottajiin – YouTube yms., sekä tahoihin, joiden välineillä verkkoaineistoja hallitaan, vaikkapa Worpress. Pidemmällä aikavälillä pitäisi myös laajentaa IIPC:n jäsenpohjaa esim. Venäjän ja Etelä-Amerikan suuntaan. Myös toiminnan strategisen merkityksen esilläpitämistä esim. organisaatioiden johdon suuntaan pidettiin tärkeänä tehtävänä.

Hiljalleen verkkoarkistointi saa ongelmista huolimatta jalansijaa. British Library tekee parhaillaan ensimmäistä brittiläistä www-sivujen yleiskeräystä (uutinen); ja Viron kansalliskirjasto on kohta avaamassa oman verkkoarkistonsa yleisölle. Sveitsin kansalliskirjasto on liittänyt verkkoaineistojen haun (mutta ei lukuoikeutta) e-Helvetica-palveluun

Tämän vuoden kokouksessa puhutaan paljon mm. hankalien verkkosisältöjen keräämisestä; ja hankalia asioita on paljon – suoratoistomedia, dynaamiset sisällöt, interaktiota vaativat sivut jne. Listalla on myös arkistojen laadunvalvonta – sen enempää Suomessa kuin muuallakaan ei mitenkään voi vahtia, että kaikki, mitä on aiottu haravoida, tulee haravoiduksi. Tanskassa on usutettu musiikin tutkijoita tarkastelemaan oman alueensa sisältöjä – nimenomaan sitä, miten paikallista Katri-Helenaa koskeva aineisto on tullut kerättyä. Tässäpä työtapa meillekin?