Designmuseo oppimisympäristönä

Aluksi saimme kuulla kiinnostavan esittelyn Designmuseon käytöstä koulujen retkikohteena.  Pysyvä näyttely ja vaihtuvat näyttelyt voivat olla kiinnostavia kohteita koululaisille tutustuttaessa suomalaiseen ja kansainväliseen muotoiluun. Museo järjestää edullisesti interaktiivisia työpajoja (30-60€), joissa itse tekemällä ja kokemalla saa tutustua muotoilun maailmaan. Tarjolla on myös opastusta ryhmille ja vierailevat taiteilijat pitävät museon tiloissa esityksiä ja luentoja. Museosta löytyy ryhmätyötila omien harjoitteiden tekemistä varten. Opettajat saavat tulla ilmaiseksi valmistelemaan vierailuja. Mielenkiintoista oli kuulla valmisteillaolevasta interaktiivisesta sähköisestä aineistosta, Esa ja esineet- nettisivustosta, jonka avulla nuorten ja lasten on mahdollista tutustua muotoilun maailmaan.Tämä johdanto-osuus oli kokonaisuudessaan onnistunut ja kiinnostava myyntipuhe tuleville opettajille!

Ampiainen on nettisivusto ja painettu lehti, joka antaa vinkkejä ja tietoa työskentelyyn arkkitehtuurin ja muotoilun parissa. Ampiainen vie arkkitehtuuri- ja muotoilukasvatusta kaikkiin Suomen kouluihin. Ampiainen tarjoaa välineitä ja vinkkejä työskennellä koulussa tai oppilaitoksessa muotoilun ja arkkitehtuurin kysymysten parissa. Seija olikin jakanut meille jo ensimmäisellä kokontumiskerralla pari Ampiaisen printtiversiota, nyt saimme tutustua pikaisesti Ampiaisen nettisivuihin. Sivuilla näyttäisi olevan  käyttökelpoisia vinkkejä ja valmista oppimateriaalia omaan opetukseen.

Lisäksi Designmuseon pedagogisia sivuja täytyy muistaa tarkkailla kun opettajana itse suunnittelee mielekästä opetusta. Liityinpä heti Designmuseon facebook-faniksi, niin pysyn ajan tasalla, mitä museossa on milloinkin tekeillä.

Suomalainen muotoilu 1800-luvulta nykypäivään

Desigmuseon pysyvä näyttely esittelee suomalaista muotoilua 1800-luvulta 2010-luvulle. Saimme tutustua näyttelyyn pikaisesti.  Oli mielenkiintoista tarkastella esineitä aikakaudesta saatavilla olevaan tiedon valossa. Esimerkiksi  Helsingin olympialaisten vaikutus suunnittelun kansainvälistymiseen ja värien käytön lisääntymiseen oli kiintoisaa, enpä ollut tuotakaan tullut ennen ajatelleeksi.

Luonnostelua käyttöesineistä

15 minuutin näyttelyyn tutustumisen jälkeen saimme tehtäväksi luonnostella yhden käyttöesineen kolmena eri aikakautena. Luonnostellessa tuli ottaa huomioon aikakausi, esineen koko, materiaali, värit, koristelut, käytettävyys. Museon opastetekstit tukivat luonnostelua hyvin, mutta huomasin heti että koska niin vähän on tullut piirrettyä, olin hyvin epävarma piirtämisestä.

Valitsin piirrettäväksi kannuja eri aikakausilla. Näitä oli kiinnostava havainnoida yhdessä näyttelyn opastekstien kanssa. Vuonna 1905 (Helena Wilenius) suunniteltu Nuutajärven posliinikannu oli koristeellinen ja mahtipontinen. Siinä  oli kookas kahva ja koristeellinen yläosa.

Mielenkiinnolla ja yllätyksekseni opin, että Iittalan Coctailkaadin, karahvi ja kartio-lasit on suunniteltu jo vuonna 1958, Helsingin olympialaisten kansainvälistymisen jälkimainingeissa.  Värillisen lasin käyttö juomalaseissa oli 50-luvun suunnittelussa uutta.

Ylpeänä täytyi kuvata omatkin kartio-tuotteitani tätä blogia varten. Coctailkaatimien muotoilu vaikuttaa paljon modernimmalta kuin onkaan, ajattomalta.

“Yksinkertaisuus vaatii rohkeutta ja luonnetta. Täydellisen juomalasin luominen alkaa mielikuvalla kädestä, joka pitelee lasia. Millaista lasia käsi mieluiten puristaisi? Monet Franckin esineistä herättävät ajatuksen, että niitä ei olisi voitu muotoilla millään muulla tavalla. Niiden nerokkuus ei myöskään ole riippuvainen ajasta tai käyttäjästä. Kaj Franckin rationaalista geometriaa on pyritty kopioimaan lukemattomia kertoja. Yritykset ovat poikkeuksetta epäonnistuneet. Syy on yksinkertainen: elävän hengen puhaltaminen yksinkertaiseen esineeseen vaatii viisautta, ei pelkkää näppäryyttä. Viisas ei ole monimutkainen vaan rohkeasti yksinkertainen.Kaj Franckia (1911–1989) syntyi on kutsuttu suomalaisen muotoilun omaksitunnoksi.” (http://www.iittala.fi/web/iittalaweb.nsf/fi/tuotteet_juominen_kaatimet_kartio_more)

IVANA HELSINKI 15 -näyttely (Paula Suhosen 15v juhlanäyttely)

Designmuseon tilapäisnäyttely “IVANA HELSINKI 15. Matkalla kotiin” – kertoo vaatesuunnittelija Paola Suhosen tiestä taideteollisen opiskelijan lopputyöstä maailman muotiviikoilla mukanaolevaksi top designeriksi.Paolan sisko Pirjo vastaa Ivana Helsingin markkinoinnista ja yhteydenpidosta, firma on siis perheyritys.  Olin toki kuullut Paola Suhosesta ja Ivana Helsingistä, lukenut naistenlehdistä suomalaisen muotisuunnittelijan menestystarinaa, mutta kiinnostava oli perehtyä tähän muotimaailmaan suomalaiseen ilmiöön tämän näyttelyn yhteydessä ja hieman lisää kotona.

Näyttelyssä saimme opettajalta neljän hengen pienryhmittäin tehtäväksi  esitellä viidessä minuutissa yhden 2-vuotisjakson Suhosen suunnittelijan uraa. Aikaa esittelyjen tekemiseen saimme noin 15 minuuttia. Tämä oli mielestäni toimiva tapa toteuttaa näyttelyn seuranta. Pikaisesti valmiiksi pureskellun aineksen kuuleminen oli miellyttävä tapa ottaa näyttelystä selvää. Tämä täytyy laittaa itselle muistiin omia, oppilaiden kanssa tehtäviä museovierailuita tai aihekokonaisuuksien selvitystöitä varten.

Oli kiinnostava kuunnella opiskelijatovereiden esityksiä kronologisesti etenevässä järjestyksessä ja seurata Paola Suhosen (S.1974) uran etenemisvaiheita. Aluksi hänen käyttämänsä vaatemateriaalit olivat luonnonläheisiä ja selkeitä, printtikuvioita ei mukana ollut lainkaan kun IVANA Helsinki syntyi.  Parin ensimmäisen kauden jälkeen suunnittelussa alettiin kokeilla vinoneliötä ja tämän jälkeen printit lähtivät elämään omaa elämäänsä. Suurikokoiset, luontoaiheiset kuviot ovat tänä päivänä Suhosen tuotemerkki. Luonto inspiraationa ja persoonallinen tyyli, ovat Suhosen designeille tyypillistä.

“Hänen läpimurto­mallistonsa oli vuoden 2002 Go Camping, jonka kuoseissa seikkailivat teltat ja jonka värit ja mallit muistuttivat 70-luvun kasvatteja lapsuudesta. Selkeistä printeistä tuli heti yrityksen tavaramerkki, ja Ivana Helsinki asettui osaksi tuolloista retrobuumia, jonka aikana Marimekkokin alkoi tuottaa uudestaan vanhoja mallejaan.

Ivana korosti vaatteiden eettisyyttä ja valmisti tuotteensa Suo­messa. Suhosesta tuli yleisön ja toimittajien suosikki. Hän oli lahjakas, kaunis, välitön ja cool – entinen lumilautailija ja skeittityttö, kasvissyöjä ja löytökoiran omistaja, joka oli vielä viettänyt vuoden vaihto-oppilaana Jamaikalla.” (http://www.image.fi/artikkelit/paolan-maailma-paola-suhonen)

Näyttelyssä esitellyt Fall ja Spring/Summer (S/S) kokoelmat seurasivat toisiaan näyttelyn edetessä.Jo alkuaikoina mukana oli prosessiajattelu ja tuotteistaminen, verkottuminen yhteiskuntaan laajasti. Kuvauksia oli esimerkiksi tehty milloin Viikin pelloilla, milloin Aki Kaurismäen ravintolassa. IVANA Helsinki 15 -näyttelyn ensimmäisessä “loosissa” oli mukaanotettavaksi katsojille “IVANA Helsinki” merkkejä ja nappeja.   Taktillista koskettamista   ja “omat jutut” ilmaiseksi mukaan kävijöille näyttelykierroksen aluksi on hienoa ajattelua. Myöhemmin näyttelykierroksella tuli mukaan musiikki taustalle (auditiivinen) ja Suhosen ohjaama elokuva (auditiivinen&visuaalinen) Markkinointisuunnittelu ja tuotteistaminen  on ollut luovaa ja kekseliästä. Kuluttajaa on osattu lähetstyä moniaistisesti.

Suhonen on tehnyt yhteistyötä muun muassa Coca Colan, Nanson, Aarikan, Alkon, Luhdan, Itellan, Pirkan, Seppälän, Vitaliksen, Valion ja Googlen kanssa. (http://fi.wikipedia.org/wiki/Paola_Suhonen)

*Paolan nykyinen nimi, Paola Anneli Ivana Suhonen, on osin hänen omaa keksintöään. Hän vaihtoi Paulan Paolaksi ollessaan parikymppinen, ja joukkoon samalla liitetty Ivana on väännös siskosten ukin Ivanin nimestä. (http://www.image.fi/artikkelit/paolan-maailma-paola-suhonen) *

*******************************************

Opitun pedagoginen soveltaminen luokanopettajan työn näkökulmasta

Design-museon visiitistä mieleen jäi ehkä päällimmäiseksi mielikuva pysyvän  muotoilunäyttelyn esineiden ajallisesta muutoksesta posliinisista, koristelluista ja kirjailluista esineistä selkeytyviksi, yksinkertaistuviksi lasiesineiksi ja muodoiksi.

Halusin tätä blogia varten kuvata omat Iittalan kartiolasini ja coktailkaatimeni. Kannun ja kaatimen muotoiluhistoria 1800-luvulta 2010-luvulle asettui uuteen valoon, kun huomasin että omasta kaapistani löytyy Designmuseossa esillä olevia tuotteita. Innostuin aidosti, tunne oli työmotivaatiota lisäävä.

Muotoilu on minulle melko tuntematon kenttä. Muotoiluhistoriaan tutustuminen oli kiinnostavaa. Historiallinen konteksti ja tarina esineen suunnitteluajankohdan olosuhteista  antaa merkitystä ja taustaa peilata esinettä ympäröivään todellisuuteen.

Räsänen (2000) korostaa tunteiden merkitystä tietämisessä ja oppimisessa. Tunteilla on tärkeä osa tietämisessä, niiden avulla muut tiedot saavat henkilökohtaisen merkityksen ja arvon. Taideoppimisessa kokemukset tiedostetaan ja muunnetaan mentaalisten ja materiaalisten välineiden avulla. Tämä tarkoittaa, että opetuksessa kehitetään teknisten ja ilmaisullisten keinojen lisäksi ajattelun, mielikuvituksen ja tunteiden ilmaisun valmiuksia. (Räsänen 2000,14)

Interaktiivinen, oppilastehtäviä sisältävä museovierailu osoittautui toimivaksi. Me opiskelijat teimme museossa kaksi  harjoitusta; luonnostelut muotoiluesineistä sekä Paola Suhosen näyttelyesittelyn. Oppilaat osallistava museotehtävä osoittautui niin yksilönä (luonnos) kuin ryhmässä tehtynä kiinnostavaksi. Näyttelyn asiohin tutustumiselle ja selvittämiselle tulee tällöin aivan uudenlainen motiivi. Tämä täytyy ottaa käyttöön myös omassa opetuksessa.