Ensimmäistä kertaa savityötä tekemässä

Savi oli minulle uusi materiaali. Opettaja Seija piti lyhyen demon savityöskentelystä.  Hän esitteli eri tekniikoita: levytekniikka, makkaratekniikka, nipistely ja dreijaus. Kaikki tämä oli minulle uutta ja ihmeellistä (noloa sanoa, mutta tosi on).

Tuli tunne, että jokaiseen tekniikkaan olisi ollut mukava perehtyä ajan kanssa paremmin, kaikki neljä yhtäkkiä kokeiltuna tuntuisi paljolta.Ehkäpä teen tämän lisäkokeilun jollain lisäkurssilla jossain joskus. Vieressä istuva opiskelijakollega kertoi juuri olleensa työväenopiston savityökurssilla lastensa kanssa, hyvä idea! Demon jälkeen aloitimme työskentelyn.

Valitsin käyttöesineeksi maljakon. Olin edellisellä kurssikerralla piirtänyt luonnoksia karahveista ja kannuista, maljakko tuntui sopivalta esineeltä. Mökillä kukkamaljakko olisi tarpeellinen.

Savi  – huomioita työskentelystä  

Levytekniikka

• Levytekniikka tarkoittaa saven kaulitsemista kaulimella ohueksi levyksi. Tämän jälkeen savesta leikataan halutun muotoisia paloja ja liitetään ne lietteellä yhteen. Savilevy ei saa olla liian ohutta, jotta se kestää uunin lämmön.
• Maljakkomuotti=lasipullo tässä tapauksessa, tai mikä tahansa muotti, asetetaan sanomalehtipaperia eristeenä käyttäen saven sisään. Tasaiseksi vaivattu savilevy  levitetään maljakon ympärille.Sanomalehtipaperin ansiosta savi ei tartu kiinni muottiin
• Pullonpohjan avulla tein pohjan maljakkoon. Pohjaa liitettäessä, maljakon sisäpinnalle saumakohtiin voi laittaa savesta tukimakkaran. Tukimakkara kiinnitetään vedellä, siten että liitoskohdan savea kostutetaan hieman. Tällöin muodostuu liettettä ja savi kovettuu.
•  Tässä kohtaa jokin meni pieleen,levytekniikalla taputeltu, vaivattu ja kaulittu savilevy alkoikin halkeilla ja jäähtyä. Se repeili palasiksi, siitä ei tullut enää mitään.  Tuli pannukakku, tai pikemminkin kylmä köntti. Ilmeisesti tämä johtui siitä, että yritin tehdä tukimakkaroita levyn sisälle kastelemalla savea ja kastelinkin vahingossa liikaa. Tässä vaiheessa muut opiskelijat viimeistelivät töitänsä ja olivat lähdössä kotiin. Olin vaipumassa epätoivoon. Miten tässä nyt näin kävi, en ollut lainkaan tullut sinuoiksi saven kanssa.

Makkaratekniikka

Opettaja totesi, että luokkaan voi jäädä kyllä tekemään vielä, seuraava ryhmä luokassa ei aloita vielä. Aloitin työn alusta, hain uuden saviklöntin. Päätin nyt käyttää makkaratekniikkaa.Opiskelijakollega jäi seurakseni viimeistelemään omaa työtänsä, mikä oli tosi mukava juttu.

• Makkaratekniikkassa savesta leivotaan pitkulaisia makkaroita, joita asetellaan päällekkäin
• Makkarat voidaan a) sulauttaa yhteen, jolloin pinnasta tulee tasainen. Yhdistettävät pinnat raaputetaan ensin karheaksi, sen jälkeen painetaan karheat pinnat yhteen  tai b) jättää tahallaan näkyväksi.  Kokeilin b-kohtaa. Olin nähnyt opettajan esittelemissä valmiissa töissä makkaratyön, jossa makkarat näkyivä. Se näytti hauskalta.

Nipistelytekniikka. Nipistelytekniikassa savesta muovataan ensin pallo. Tämän jälkeen palloa aletaan kaivertaa peukalolla ja muovata kuoppaa pallon halutun muotoiseksi.Palloa pyöritetään ja jatketaan peukalokka kuopan painamista spiraalimaisesti reunaa kohden. Seinämät ohenevat ja kohoavat.

Pienoisveistokset .Savea voi lähteä muovailemaan veistoksenomaisesti myös suoraan saviklöntistä.Yhteenliitettävät osat rapsutetaan pinnalta karheiksi ja liitetään vedellä =lietteellä yhteen-

Dreijaus. Dreijaus on saven tasoittamista aivan sileäksi dreijauspyörän, lämpimän veden, pesusienten ja puulastojen avulla. Tärkeää on ennnen dreiausta muokata ilmakuplat savesta pois.

Maalaus enkopi-väreillä

Enkopi on savipohjainen liete, joka voidaan värjätä värimetallioksideilla tai väripigmenteillä. Enkopi sivellään paksuna lietteenä nahkealle tai kuivahtaneelle savipinnalle.

Maalasimme työt enkopi-väreillä.  Valitsin tehdä ulkopuolen vihreäksi,  ruukun sisustan ruskeaksi. Värit sopisivat metsän keskelle, mökille hyvin.

Alilasiteväreillä olisi vielä tässä vaiheessa, raakapolton jälkeen, voinut tehdä koristeluja töihin. Minulta jäi tämä kokeilematta.

Seuraavaksi työt vietiin raakapolttoon saviuuniin. Opettaja ystävällisesti latoisi kaikki savityöt puolestamme uuniin ja hoitaisi polttoprosessin ja hyllylle noston. Omaa pedagogista soveltamista ajatellen : olisi hauska ollut nähdä, miten tämä vaihe tehdään, käytännössä. Toisaalta ymmärrän, että aikaresurssit eivät mahdollista ihan kaikkea.

Raakapolton jälkeen

Parin viikon kuluttua kävimme katsastamassa työt ensimmäisen uunikierroksen, raakapolton jäljiltä.Työt olivat vaalentuneet kovasti, näyttivät yllättäviltä. Iloinen yllätys oli myös se, että maljakkoni oli edelleen yhtenä kappaleena.

Lasitus

Seuraava työvaihe savitöille oli lasitus.

• Lasitejauhe sekoitetaan veteen, käytimme leivontakulhoa. Samaa  kulhoon sekoitettua lasitetta voivat käyttää useat oppilaat.
• Lasituksessa on tärkeä olla nopea ja pyrkiä levittämään lasite tasaisesti savityön pinnalle, ettei se ehdi kuivua mistään kohtaa ennen kuin koko esine on lasitettu. Näin lasitetusta pinnasta tulee tasainen.
• Lasitteen levitystekniikoita on erilaisia: esineen kastaminen, lasitteen valelu, levittäminen siveltimellä. Minä käytin kastamista, kiepautin maljakon  pihdeillä sitä ilmassa pidellen,  pikaisesti lasitteessa.
• Ylimääräinen lasite voidaan märkänä pyyhkiä märällä rätillä esineen pinnasta pois.
• Tärkeää on puhdistaa esineen pohja puhtaaksi lasitteesta, jotta pohja kestää uunin kuumuuden

Lasituksen jälkeen savituotteet laitettin uudestaan uuniin. Toisen polton jälkeen ne olivat valmiita. Tässä kuva valmiista maljakosta.

Itsearviointia prosesissta:

• Olin oikeastaan aika tyytyväinen makkaratekniikalla tehtyyn maljakkoon. Se tulee sopimaan mökille erinomaisesti.
• Vihreä encopi-väri ei ollut levittynyt makkaroihin kovin tasaisesti, se olisi voinut olla tasaisempi. Toisalta pinta on kupruileva joka kohdasta, niin tasainen levittäminen on hankalaa. Värin  käyttöönkin pitää tottua, sanoi Seija.  Monella muullakin väri oli käyttäytynyt samallalailla.
• Jätin sisäpinnan lasituksen tekemättä, jotta lopputulos olisi luonnonmukaisempi. Ehkä lasitettu sisäpinta olisi ollut kauniimpi. Lasitettu  sisäpinta olisi kuulemma kestänyt kosteutta paremmin (tätä en etukäteen tiennyt, tai ollut ottanut selvää.harmi)
• Makkarateknikka jätettynä näkyviin on aika hauska, erilainen. Hieman olisin voinut sisäpuolelta juonteita enemmän tasoittaa.
• Ainakin tämä on itsetehdyn näköinen ja vesi pysyy maljakossa sisällä = Hieno homma.

 

**********************************

ARVIOINTIHARJOITUS: 

Käyttöesineen vaiheet luonnoksista lasitetuksi keramiikaksi.

Jokainen laittoi savityönsä pöydälle, omalle paikalleen.Tämän jälkeen opiskelijat kiersivät pöytää ympäri pysähtyen jokaisen työn kohdalla kirjoittaen jonkin positiivisen, rakentavan palautteen kyseisestä savityöstä.  Asian, joka työkokonaisuudessa itseä miellytti. Tätä jatkettiin n.10minuuttia, niin että kunkin opiskelijan paperissa oli muutama kommentti.

Hieno toteutus. Positiivista palautetta oli mukava antaa ja saada, yllättäviä seikkoja sai lukea paperista.  Hienoa työtä jälleen ryhmäläiset olivat tehneet, todella upeita yksityiskohtia:tosi sileitä, dreijattuja pintoja, kahvoja, koristemaalauksia, painalluskoristeita.

Omassa, saamassani palautteessa: “Hyvällä tavalla groteski ilmestys” ,oli ehdoton huippukohta päivälleni.

Tämä oli hienosti  toteutettu arviointityö ryhmältä, jonka vuoro tänään oli esitellä arviointiharjoitus. Tällainen toteutustapa toimisi varmasti myös koululaisten kanssa. Palautteenannon sääntöjen tekeminen kaikille selväksi on tärkeää= vain positiivista palautetta saa antaa.

Positiivisen palautteen saaminen on aina työn tekijästä mukavaa ja se on jokaiselle tärkeää.Palaute voi auttaa näkemään oman työskentelyn ja työn uudenlaisessa valossa. Tätä kautta palaute voi lisätä itseluottamusta ja vahvistaa myönteistä asennetta opetusta ja esim.ryhmätyöskentelyä kohtaan. Suomalaiselle, perinteisesti itsekriittiselle ja vaatimattomalle, luonteelle positiivisten asioiden kuuleminen tekee oikein hyvää. Palautteen vastaanottaminen on myös tärkeä taito.

Koulun taideaineiden tunnit ovat oivallisia paikkoja harjoitella positivisen palautteen antamista ja saamista, myönteistä suhtautumista ylipäätänsä.

***********************************

Opitun pedagoginen soveltaminen luokanopettajan työn näkökulmasta

Kaiken kaikkiaan savityön tekeminen oli opettavaista puuhaa. Jahka teknistä osaamista kerkeän hieman lisää harjoitella, niin mielläni toteuttaisin tätä oppilaiden kanssa. Jos vain uunit ja värit kuuluvat koulun olemassaoleviin resursseihin. Saven vaivaaminen voi olla rauhoittavaa , terapeuttistakin. Ymmärrän sen täysin, vaikka en päässytkään   materiaalin kanssa sinuiksi vielä. Leipominenkin on jollain tavalla rauhoittavaa ja siinä näkee kättensä lopputuloksen.

Epäonnistumisen kokemus saven kanssa tuntuu tässä vaiheessa jo oppimiselta. Ensi kerralla, kun liitän tukimakkaroita saumakohtiin, noudatan varmasti varovaisuutta veden käytön kanssa. Savi on muistettava pitää lämpimänä. Omia epäonnistumisia ei tule pelätä. Ne kuuluvat itse tekemiseen, niistä oppii parhaiten.

Prosessiajattelu korostui  savityön tekemisessä hienosti. Ensin katseltiin ja kirjattiin havaintoja Design-museon muotoilunäyttelyssä, sitten piirrettiin havainnoista luonnoksia.

Näyttelyssä tehtyjä havaintoja peilattiin suhteessa aikaan, historialliseen viitekehykseen  ja muotoilun kehittymiseen, vaihtuviin trendeihin. Tämä oli mielenkiintoista. Seuraavalla kurssikerralla luonnosten perusteella tai ideoimina aloitettiin savitöiden tekeminen.

Aion soveltaa tämän kurssin Moodle-materiaaleja. Tässä yhteydessä, savityöskentelyn tukimateriaalia juuri tutkineena, olen kiitollinen kattavasta tietopaketista.