Kurssikerta jakaantui kolmeen osioon. Ensimmäisessä kävimme itse keräämässä aineistoa gps-mittareiden avulla. Meidän ryhmämme päätti ottaa kohteiksi bussipysäkit kampuksen läheltä. GPS-mittarimme tarkkuus osoittautui melko hyväksi. Tämän lisäksi tutkimme myös Helsingin pelikoneiden sijaintia. Geokoodaaminen oli loppupeleissä yllättävän helppoa niillekin pisteille, joille täsmällistä osoitetta ei ollut saatu. Itse varsinaisessa kurssitehtävässä syvennyimme tarkemmin hasardeihin ja varsinkin siihen, miten tällaista karttamateriaalia saataisiin hyödynnettyä opetustyössä. Tein toisen kartan myöhemmin ja hieman jännitin, miten muistaisin kartanteon. Muistini osoittautui yllättävän hyväksi ja ohjeiden avulla kartanteko sujui leikiten. Tämä valoi itseluottamustani, että on tämän kurssin aikana jotain opittu 🙂
Sitten itse karttoihin. Päätin aloittaa tekemällä kartan viimeisen 15 vuoden aikana tapahtuneista yli 6 Richterin järistyksistä. 6 Richteriä on jo melko tuhoisa järistys ja kuten kartasta näkyy tällaisia järistyksiä sattuu paljon (kuva 1). Mielestäni tämä olisi hyvä keino havainnollistaa asiaa oppilaille ja myös samalla keskustella, miksi pisteissä näyttäisi olevan tiettyä paikallista sijoittumista.
Kuva 1. Maapallolla viimeisen 15 vuoden aikana tapahtuneet yli 6 Richterin järistykset.
Tein lisäksi myös toisen kartan, jossa näkyy paremmin täydellistä tuhoa aiheuttavien (yli 8 ja 9 Richterin) järistysten paikat viimeisen 15 vuoden aikana. Edelliseen karttaan vertaamalla oppilaat voisivat pohtia, kuinka paljon näin voimakkaita järistyksiä sattuu ja sijoittuvatko ne jotenkin erityiseen maanosaan (kuva 2).
Kuva 2. Täydellistä tuhoa aiheuttavien (yli 8 ja 9 Richterin) järistysten sijainti maapallolla.
Kuten kuvasta näkyy viimeisen 15 vuoden aikana sattuneita hyvin tuhoisia järistyksiä ei ole ollut kuin muutama kymmenen ja ne kaikki sijoittuvat joko Etelä-Amerikkaan tai Aasia-Osenia -akselille. Näistä järistykset voisi lohkota ihan omat tarkemmat kartat erikseen Etelä-Amerikalle ja Aasia-Osenialle.
Omien aineistojen koonti on mielestäni hauskaa ja hyvää näissä aineistoissa oli se, että aineisto täydentyi todella nopeasti ja melkein jopa reaaliaikaisesti. Tällöin esimerkiksi voitaisiin vertailla jopa samalla viikolla sattuneita järistyksiä verrattuna koulukirjoihin jotka ovat staattisesti sidottuina julkaisuvuoteensa.
Olen kuitenkin samaa mieltä Mimmi Simpuran kanssa, että opettajan työ tuntuu olevan tällä hetkellä todella kiireistä ja tällaisten aineistojen koonnille ei välttämättä jää tarpeeksi aikaa. Lisäksi nykyään löytyy jo melkoisia interaktiivisia karttoja internetin syövyreistä jo valmiiksi esimerkiksi tämä USGS:n sivusto.