Neljännellä kurssikerralla käsittelimme rasteriaineistoa. Aineisto koski pääkaupunkiseudun asukasmäärää ja rakennusten käyttöönottovuosia alueittain ja tarkoitus oli käsitellä 1km2 kokoisia ruutuja. Yhdistimme taas tietokantoja keskenään, jotta niillä työskentely olisi helpompaa.

Kuitenkin kotitehtävää tehdessämme huomasimme Caritan kanssa, että ilmeisesti läppärin QGis:n oletusasetuksissa on Pseudo-Mercator EPSG: 3857 koordinaatisto, kun taas pöytäkoneella tehtynä oletuskoordinaatisto on TM35FIN EPSG: 3067. Tämä todennäköisesti aiheutti sen, että ruutujen ala on nyt 0,5km2 yhden kokonaisen neliökilometrin sijaan. Tämä ei tiedon esittämiseen juurikaan vaikuta, sillä luomastani kartasta (kuva 1) tuli oikein silmää miellyttävä. En myös karttaa tehdessä uskaltanut enää koskea koordinaattiasetuksiin, sillä Caritalla tuli hieman ongelmia niin tehtyään. Täytynee tiedustella Paarlahdelta tarkemmin mistä tässä on kyse ensi kurssikerralla.

Kuva 1. Asukkaiden määrä 0,5km2 alueittain.

Kotitehtävän ohjeena oli kuitenkin tehdä kartta, joka “ei toistele itsestäänselvyyksiä”. Tuijan blogissa on hieno esitys kahden eri tiedon yhdistämisestä samalle kartalle, mutta useasta yrityksestä huolimatta en itse saanut tuota aikaiseksi ja oli pakko tyytyä kuvaamaan vain yhtä ominaisuutta. Kuva 1 ruutukartta esittääkin asukkaiden lukumäärän 0,5km2 kokoisilla alueilla pääkaupunkiseudulla. Kartasta näkee nyt hyvin sen, mitä Johdatus geoinformatiikkaan -kurssilla toitotettiin, sillä rasteriaineisto selkeästi soveltuu vektoriaineistoa paremmin jatkuvien ilmiöiden kuvaamiseen. Toki mitä pienempi ruutujen pinta-ala on, sitä hienommin värit liukuisivat kartalla. Koropleettikartalla kyseisen ilmiön kuvaaminen ei onnistuisi, ellei pääkaupunkiseutua olisi pilkottu hyvin pieniin alueisiin.

Lähteet:
Hyvättinen, T. (2020). Rasterit kehiin! Luettu 7.2.2020. Saatavilla:
https://blogs.helsinki.fi/hytuija/