Tässä on kuudennen kurssikerran blogipostaus. Postaus tulee jälleen epäkronologisessa järjestyksessä suhteessa muiden kurssikertojen postauksiin sekä myöhässä teknisten ongelmien vuoksi. Pahoittelut tästä!
Tämä kurssikerta oli siitä poikkeuksellinen, ettemme istuneet koko kertaa GIS-luokassa valmiin aineiston parissa, vaan sen sijaan keräsimme aineiston itse Kumpulan lähimaastossa ja analysoimme ja visualisoimme sitä QGIS:ssä.
Aineiston keräsimme helppokäyttöisellä älylaitteeseen asennettavalla Epicollect-sovelluksella. Kävelimme pienen porukan kanssa muutamiin eri lähistön kohteisiin ja arvioimme paikkojen viihtyisyyttä ja turvallisuutta asteikolla 1–5, jossa 1 merkitsi turvatonta tai epäviihtyisää ja 5 turvallista tai viihtyisää. Taltioimme kohteista myös valokuvia, joilla voi esimerkiksi havainnollistaa tekemiämme arvioita.
Kun aineisto oli kerätty, kokosimme GIS-luokassa yhteen kaikkien tekemät arviot. Niistä saimme tehtyä pistekartan, jota interpoloimme (Kuva 1). Interpolointi tarkoittaa pisteiden välistä kaavaa, jonka avulla voidaan ennustaa eri alueiden saamia arvoja, vaikka kukaan ei olisi todellisuudessa juuri näitä alueita arvioinutkaan (Laapotti, 2019).
Kuva 1. Kumpulan kampuksen lähialueen koettua turvallisuutta esittävä kartta. Kartassa arvo 1 eli tummin punainen merkitsee kaikkein turvattomimmaksi koettua paikkaa ja arvo 5 eli tummin vihreä turvallisimmaksi koettua paikkaa.
Olen itse melko tyytyväinen tekemääni karttakuvaan. Legendassa tosin näkyy vain mitattujen pisteiden saamat arvot ja värit näyttävät poikkeavan hieman interpoloinnista. Tätä voisi siis vielä kehittää.
Toisena tehtävänä kurssikerralla teimme erilaisia opetuskäyttöön soveltuvia karttoja, jotka esittävät eri hasardeja. Tehtävässä saimme melko vapaat kädet. Itse tein kolme karttaa, joista ensimmäinen esittää yli 8 magnitudin maanjäristyksiä (Kuva 2). Olen itse aika tyytyväinen kartan visuaaliseen ilmeeseen. Tosin kuten Kirsi Ylinen (2019) kirjoittaa, litosfäärilaattojen rajat olisivat tuoneet tärkeää lisäinformaatiota karttoihin.
Kartassani maanjäristysten sijainteja merkitsevät pisteet kasvavat, mitä isompi järistys on kyseessä. Karttani legenda taas herättää edellisten tehtävien tavoin kysymyksen, miten sama arvo voi olla kahdessa eri luokassa? Esimerkiksi arvon 8,2 magnitudia saavat järistykset kuuluisivat legendan tietojen mukaan kahteen pienempään luokkaan. Käsitykseni mukaan sama arvo voisi kuulua vain yhteen luokkaan.
Kuva 2. Yli 8 magnitudin maanjäristykset (1980–2012) kartalla.
Toinen tekemäni kartta esittää puolestaan tulivuorten sijainnit maapallolla (Kuva 3). Siitä huomaa selvästi, että Tyynenmeren tulirenkaan alueella sijaitsee suurin osa maapallon tulivuorista. Vähän ihmettelen kyllä voiko kartta todella olla luotettava, sillä sen mukaan esimerkiksi Ruotsissa Tukholmasta hieman pohjoiseen olisi tulivuori.
Kuva 3. Tulivuorten sijainnit maapallolla.
Kolmas ja viimeinen tekemistäni kartoista on kahden edellisen yhdistelmä – siinä on esitetty tulivuorten sijainnit sekä yli 8 magnitudin maanjäristyksen (Kuva 4). Tämän kartan visuaaliseen ilmeeseen en ole kovin tyytyväinen. Kartta on kellertävä, koska jouduin säätämään maanjäristyksiä esittävän Heatmap-tason läpinäkyvyyttä. Kartan legendasta myös puuttuu järistyksiä kuvaava väriskaala; sitä en osannut laittaa. Jos edellä mainitsemani puutteet saisi kuntoon, kuvaisi kartta mielestäni kivasti tulivuorten lisäksi maanjäristyksiä.
Kuva 4. Tulivuoret ja yli 8 magnitudin maanjäristykset (1980–2012) kartalla.
Tällä, toiseksi viimeisellä, kurssikerralla opin esimerkiksi, miten omia tutkimuksia varten voidaan kerätä aineistoa. Opin myös, miten pistekarttoja voi interpoloida.
Lähteet
Laapotti, S. (2019). Saagan saaga. Ulkoilua ja intohimoa. Luettu 14.4.2019. Saatavissa: https://blogs.helsinki.fi/saagalaa/2019/03/03/ulkoilua-ja-intohimoa/
Ylinen, K. (2019). It’s not so simple. Tulivuoria ja järistyksiä. Luettu 14.4.2019. Saatavissa: https://blogs.helsinki.fi/yxkirsi/2019/02/25/tulivuoria-ja-jaristyksia/