Loppu häämöttää

Viimeinen kurssikerta oli varattu omien projektiemme tekemiselle. En pitkään oikein tiennyt, mitä aiheita haluaisin kartoissani käsitellä. Lopulta kuitenkin päädyin itselleni läheisiin ja ajankohtaisiin aiheisiin. Näin yksiössä asuvana opiskelijana mikä sen parempaa kuin tutkia, maksanko minä enemmän vuokraa kuin muut! Kartoissani näkyy niin keskimääräiset neliövuokrat euroina vuosila 2015 ja 2019, kuin myös maakunnissa korkea-asteen suorittaneiden määrä. Olen henkilökohtaisesti aina kuullut, että suurissa opiskelijakaupungeissa myös vuokra on pilvissä (tähän voin samaistua omasta kokemusesta…) Tarkoituksenani oli siis selvittää, onko tämä todella totta. Koska en löytänyt mistään suoranaisesti opiskelijoiden määrää karttoihin, käytin datana korkea-asteen tutkinnon suorittanutta väestöä. Toki aineisto voi siis tarkoittaa, että jossain ei edes ole korkea-astetta ja silti väestö on korkeasti koulutettua. Voidaan siis tarkastella karttojani siltä kannalta, ovatko yksiöiden vuokrat korkeampia korkeasti koulutetuilla alueilla.

Kuvassa 1 näkyy yksiöiden keskimääräiset neliövuokrat vuonna 2015. Kuvassa 2 taas näkyy sama, mutta vuonna 2019. Kartoista huomaa kyllä muutoksen: neljän vuoden aikana yksiöiden neliöhinnat ovat todellakin menneet kalliimmiksi. Ehkä suurin muutos on tapahtunut Pohjanmaalla, joka hieman yllätti minut. Toki alueella on korkeakouluja, mutta niistä en ole muihin verrattuna kuullut koskaan aiemmin. Ehkä hintojen nousu voi johtua ihmisten halusta palata takaisin asumaan kotiseuduilleen, tai vuokrat ovat olleet liian korkeat muualla ja näin luoneet muuttoaallon nostaen asuntojen arvoa.

Kuva 1. Yksiöiden vuokrat 2015.
Kuva 2. Yksiöiden vuokrat 2019.

Verrataan sitten ylempiä kuvia korkea-asteen tutkinnon suorittaneisiin. Kuvassa 3 näkyy korkea-asteen tutkinnon suorittaneet vuonna 2015 ja kuvassa 4 taas vuodelta 2019.

Kuva 3. Tutkinnot vuonna 2015.
Kuva 4. Tutkinnot vuonna 2019.

Karttoja tutkimalla voisi päätellä, että yksiöiden vuokralla ja korkea-asteen tutkinnon suorittaneiden sijainnilla on jonkinlaista yhteyttä. Esimerkiksi Pirkanmaalla vuokrat ovat suhteellisen korkeita, ja myös korkeasti kouluttautuneita asuu alueella. Samaa voisi sanoa myös Uudestamaasta, mutta tulee myös ottaa huomioon esimerkiksi pääkaupungin ja muiden suurten kaupunkien sijoittuminen maakuntiin. Helpottaakseni tukimista laadin siis vielä kartan, joka näyttää vuoden 2019 yksiöiden neliövuokrat sekä Suomen yliopistojen sijainnit (lukuunottamatta Maanpuolustuskorkeakoulua).

Kuva 5. Yliopistot ja vuokrat 2019.

Nyt onkin jo helppo havaita, että punertavimmilla alueilla on myös korkeakouluja. Uusimaa on kirkkaanpunainen, ja siellä onkin lukuisia yliopistoja. Keski-Suomen alueella näyttää myös olevan lukuisia yliopistoja, joten ei ole yllätys, että yksiöiden vuokrat ovat korkeita. Moni suomalaisista myös asuu eteläisessä Suomessa ja yleisesti mitä pohjoisemmaksi mennään, sitä vähemmän / harvaan asuttuja alueet ovat. Huomataan kuitenkin, että esimerkiksi Pohjois-Pohjanmaan neliövuokrat ovat suuremmat kuin Etelä-Pohjanmaan. Syitä tälle voi olla monia, mutta tulee ottaa kuitenkin huomioon se, että Pohjois-Pohjanmaalla kartan mukaan on yliopisto.

Näiden karttojen perusteella voin itse siis ainakin todeta, että yksiöiden neliövuokrat ovat suurella todennäköisyydellä suurempia niissä maakunnissa, missä on korkea-kouluja. Korkeasti kouluttautuneiden asuinalueilla saattaa olla jotakin yhteyttä, mutta karttojen perusteella sitä en voi sanoa varmaksi.

Pisteestä pisteeseen

Puoli tuntia myöhässä olleen junamatkan ja lumikasoissa rämpimisen jälkeen pääsin aloittamaan kuudennen kurssikerran ihanalla happihyppelyllä! En voi edes kahden käden sormilla laskea, kuinka monta kertaa meinasin liukastua tunnin aikana. Vaihtelu kuitenkin oli virkistävää. Ulkoilun tarkoituksena ei toki ollut vain pitää taukoa jokapäiväisestä istumisesta ja ruudun tuijottamisesta, vaan tuottaa kurssikerralle aineistoa. Latasin Epicollect5-nimisen sovelluksen, jonka avulla pystyit keräämään sijaintitietoa pisteinä. Sovellus merkitsi automaattisesti koordinaattisi, ja sen jälkeen vastasit muutamiin kysymyksiin ympäristöstä: mikä mielikuva sinulla on kohteesta, koetko ympäristön turvalliseksi ja niin edelleen… Lopuksi luokkaan palattua pystyimme näkemään kartalta eräänlaisia “hotspoteja”, jonka mukaan suurin osa kurssilaisista oli kerännyt tietoa suhteellisen samanlaiselta reitiltä.

Pieni ulkoilu mielenkiintoisen tehtävän kera kyllä virkisti päivää, ja lopputunti meni yllättävän nopeasti. Itsenäistehtävänä tavoitteena oli tuottaa kolme hasardikarttaa. Alla olevissa kuvissa näkyy omat tuotokseni aiheesta. Kuvassa 1 näkyy kaikki maailman yli 4,5 magnitudin vahvuista maanjäristystä. Mitä tummempi väri, sen vahvempi maanjäristys on ollut. Mielestäni onnistuin värien valinnassa, mutta näin jälkeen päin katsottuna olisin voinut säätää pisteiden kokoa. Jotkut pisteet ovat päällekkäin ja karttaa on paikoin vaikea tulkita. Legendaan olisi myös voinut lisätä, miltä vuosilta maanjäristykset ovat. Mittakaavaa kuvasta ei valitettavasti löydy, sillä en millään päässyt yhteisymmärrykseen QGIS:n kanssa (ehkä sitten ensi kerralla…).

Kuva 1. Maanjäristykset maailmalla (yli 4,5 magnitudia).

Jos mietitään ylläolevan kartan toimintaa opetuskarttana, koen sen olevan ainakin hyvä alku. Olisin voinut rajata aluetta tarkemmin, jotta pisteet erottaisi helpommin. Pohjakartta on hyvä, mutta sitä en ole tehnyt itse – kunnia siis tekijälle ja kurssikerran tiedostoille! Pisteet kuitenkin tuotin itse, ja koen niiden sopivan kuvan värimaailmaan. Jos katsotaan karttaa opettajan saappaista, hyödyntäisin itse karttaa maanjäristysalueiden tunnistamisessa. Koska pisteet menevät päällekkäin, en koe että maanjäristysten vahvuuksia voi tältä kartalta kuitenkaan tarkasti havaita.

Alla olevasta kartasta näkee pisteinä kaikki maailman tulivuoret, jotka ovat purkautuneet vuoden 1964 jälkeen.. Heti ensikättelyssä voidaan huomata, että tulivuorien ja maanjäristysten sijainnilla on selvä yhteys. Tuottamaltani kartalta on hieman vaikea kuvailla seuraavaa ilmiötä, jonkoa visualisointi oisi ollut onnistuneempaa kartan olleen kohdistunut Tyynellemerelle. Pohjois- ja etelä-Amerikan länsirannikoita sekä itä-Aasian maita kiertää eräänlainen tulivuorten kehä. Eevi Raappana olikin löytänyt erittäin informatiivisen artikkelin alueesta, josta sain runsaasti tietoa.Tätä aluetta kutsutaan Tyynenmeren tulirenkaaksi. Kyseinen lähes 40 000 kilometriä pitkä alue on maailman seismisesti aktiivisin vyöhyke. Kolme neljäsosaa maailman tulivuorista sijaitseekin juuri tällä kehällä. Rengas on muodostunut Tyynenmeren litosfäärilaatan mukaisesti. Kyseisen laatan alueella tapahtuu runsaasti laattojen liikkumista, joka puolestaan lisää tektonista aktiivisuutta. Kuvasta 3 huomaa maanjäristysten ja tulivuorten yhteyden. Merenalainen seisminen ja tektoninen aktiivisuus on usein syynä vahvoihin maanjäristyksiin. Eevin löytämästä lähteestä käy ilmi, että jopa 90% kaikista maanjäristyksistä tapahtuu juurikin Tyynenmeren tulirenkaan alueella.

Kuva 2. Tulivuoret.
Kuva 3. Maanjäristykset ja tulivuoret.

Jos tarkastellaan tuottamiani karttoja opetusmielessä, koen niiden olevan suhteellisen simppeleitä ja helposti ymmärrettäviä. Niistä huomaa selvästi, että maanjäristyksiä ja tulivuoria on samoissa paikoissa runsaasti. Olisin ehkä näin myöhemmin ajateltuna voinut lisätä vielä, kuinka rajusti tulivuoret ovat purkautuneet värittämällä ne esimerkiksi erivärisiksi. Koen myös, että litosföörilaattojen merkitseminen kartalle saattaisi visualisoida aluetta paremmin ja autttaa ymmärtämään miksi alue on sellainen mitä se on. Alla olevassa kuvassa 4 on erinomainen visualisointi laatoista sekä tulirenkaasta.

Kuva 4. Litosfäärilaatat ja tulirengas.

Lähteet:

Raappana, E. Kuudes kurssikerta – Interpolointi ja hasardit. Eevin Gis-blogi. (viitattu 10.3.2022). saatavilla: https://blogs.helsinki.fi/eeviraap/

National Geographic. Plate Tectonics and the Ring of Fire. (viitattu 9.3.2022). saatavilla: https://www.nationalgeographic.org/article/plate-tectonics-ring-fire/?utm_source=BibblioRCM_Row

National Oceanic and Atmospheric Administration. Search Volcano Locations. https://www.ngdc.noaa.gov/hazel/view/hazards/volcano/loc-search

Bufferointia

Viidennelle kurssikerralle en valitettavasti päässyt tullessani kipeäksi. Yritin kuitenkin parhaani mukaan tehdä kotona itsenäistehtäviä, mutta oman koneeni kanssa QGIS ei juurikaan pidä yhteistyöstä… Siispä karttatuotoksia hädin tuskin sain tehtyä ohjelman kaatumatta. Analysoidaan ja pohditaan hieman kuitenkin tehtävien sisältöä ja toteutusta.

Tämänhetkisen paikkatieto-osaamiseni mukaan voisin nimetä muutamia tärkeimpiä QGIS:n ominaisuuksia. Kokonaisuudessaan ohjelma on erittäin monipuolinen ja hyvä, mutta usein hyvin hankalasti ymmärrettävissä. Olin kuitenkin jo ensimmäisestä kosketuksesta haltiossani siitä, kuinka kattavasti erimmuotoista dataa pystyi yhdistämään yhtenäiseksi kokonaisuudeksi. Olen käyttänyt runsaasti monilla kurssikerroilla esimerkiksi aineistotaulukoiden tietojen yhdistämistä karttapohjaan ja luonut uudesta aineistosta itse eri aisoita näyttäviä karttoja. Erityisesti pidän myös ohjelman laskutoimituskalusta sekä hyvin monipuolisista valintatyökaluista. Kukapa olisi arvannut, että voit valita myös taulukoiden tietoja ja muodostaa niistä täysin uutta tietoa pelkästään paikkatieto-ohjelman sisällä?

QGIS:ssa helpoimmaksi asiaksi koen karttojen visuaalisen teon. Hankaluuksia minulle kuitenkin tuottaa aiemmin mainitut laskutoimitukset tai ns. “koodaaminen” eli toimitukset, missä taulukon ominaisuuksista tai soluista halutaan muodostaa uutta tietoa. Ehkä en vain osaa käyttää ohjelmaa tai en ymmärrä miten asiat ovat yhteydessä toisiinsa: ehkä molempia. Tässä kaipaan todellakin lisäharjoitusta.

Kurssikerran tehtävissä hyödynnettiin bufferointia eli puskurointia, jonka avulla tietokantaan muodostettiin eräänlainen alue. Kyseinen puskurivyöhyke puolestaan näytti siihen kuuluvat kohteet. Puskurivyöhykkeen avulla voidaan esimerkiksi siis tutkia tietyn alueen sisällä tapahtuvia ominaisuuksia, kuten melutasoa. Tästä minulla on kuitenkin vielä opittavaa, sillä QGIS ei pitänyt bufferoinnistani ja päätti moneen otteeseen lopettaa työt siltä päivältä…

Kaiken kaikkiaan kurssin aikana QGIS:sta on tullut eräänlainen ärsyttävä ystävä. Minulla on niin ikään viha-rakkaus-suhde ohjelmaa kohtaan. Se tarjoaa käyttäjälleen paljon ominaisuuksia, mutta toisaalta myös tekee kyseisten ominaisuuksien löytämisestä ja hyödyntämisestä erityisen hankalaa. Periaatteessa voisin sanoa, että QGIS on täydellinen niille, jotka jotenkin taian avulla osaavat suunnistaa aina oikeaan paikkaan, vaikka reitti näyttäisin täysin väärältä.