Pisteestä pisteeseen

Puoli tuntia myöhässä olleen junamatkan ja lumikasoissa rämpimisen jälkeen pääsin aloittamaan kuudennen kurssikerran ihanalla happihyppelyllä! En voi edes kahden käden sormilla laskea, kuinka monta kertaa meinasin liukastua tunnin aikana. Vaihtelu kuitenkin oli virkistävää. Ulkoilun tarkoituksena ei toki ollut vain pitää taukoa jokapäiväisestä istumisesta ja ruudun tuijottamisesta, vaan tuottaa kurssikerralle aineistoa. Latasin Epicollect5-nimisen sovelluksen, jonka avulla pystyit keräämään sijaintitietoa pisteinä. Sovellus merkitsi automaattisesti koordinaattisi, ja sen jälkeen vastasit muutamiin kysymyksiin ympäristöstä: mikä mielikuva sinulla on kohteesta, koetko ympäristön turvalliseksi ja niin edelleen… Lopuksi luokkaan palattua pystyimme näkemään kartalta eräänlaisia “hotspoteja”, jonka mukaan suurin osa kurssilaisista oli kerännyt tietoa suhteellisen samanlaiselta reitiltä.

Pieni ulkoilu mielenkiintoisen tehtävän kera kyllä virkisti päivää, ja lopputunti meni yllättävän nopeasti. Itsenäistehtävänä tavoitteena oli tuottaa kolme hasardikarttaa. Alla olevissa kuvissa näkyy omat tuotokseni aiheesta. Kuvassa 1 näkyy kaikki maailman yli 4,5 magnitudin vahvuista maanjäristystä. Mitä tummempi väri, sen vahvempi maanjäristys on ollut. Mielestäni onnistuin värien valinnassa, mutta näin jälkeen päin katsottuna olisin voinut säätää pisteiden kokoa. Jotkut pisteet ovat päällekkäin ja karttaa on paikoin vaikea tulkita. Legendaan olisi myös voinut lisätä, miltä vuosilta maanjäristykset ovat. Mittakaavaa kuvasta ei valitettavasti löydy, sillä en millään päässyt yhteisymmärrykseen QGIS:n kanssa (ehkä sitten ensi kerralla…).

Jos mietitään ylläolevan kartan toimintaa opetuskarttana, koen sen olevan ainakin hyvä alku. Olisin voinut rajata aluetta tarkemmin, jotta pisteet erottaisi helpommin. Pohjakartta on hyvä, mutta sitä en ole tehnyt itse – kunnia siis tekijälle ja kurssikerran tiedostoille! Pisteet kuitenkin tuotin itse, ja koen niiden sopivan kuvan värimaailmaan. Jos katsotaan karttaa opettajan saappaista, hyödyntäisin itse karttaa maanjäristysalueiden tunnistamisessa. Koska pisteet menevät päällekkäin, en koe että maanjäristysten vahvuuksia voi tältä kartalta kuitenkaan tarkasti havaita.

Alla olevasta kartasta näkee pisteinä kaikki maailman tulivuoret, jotka ovat purkautuneet vuoden 1964 jälkeen.. Heti ensikättelyssä voidaan huomata, että tulivuorien ja maanjäristysten sijainnilla on selvä yhteys. Tuottamaltani kartalta on hieman vaikea kuvailla seuraavaa ilmiötä, jonkoa visualisointi oisi ollut onnistuneempaa kartan olleen kohdistunut Tyynellemerelle. Pohjois- ja etelä-Amerikan länsirannikoita sekä itä-Aasian maita kiertää eräänlainen tulivuorten kehä. Eevi Raappana olikin löytänyt erittäin informatiivisen artikkelin alueesta, josta sain runsaasti tietoa.Tätä aluetta kutsutaan Tyynenmeren tulirenkaaksi. Kyseinen lähes 40 000 kilometriä pitkä alue on maailman seismisesti aktiivisin vyöhyke. Kolme neljäsosaa maailman tulivuorista sijaitseekin juuri tällä kehällä. Rengas on muodostunut Tyynenmeren litosfäärilaatan mukaisesti. Kyseisen laatan alueella tapahtuu runsaasti laattojen liikkumista, joka puolestaan lisää tektonista aktiivisuutta. Kuvasta 3 huomaa maanjäristysten ja tulivuorten yhteyden. Merenalainen seisminen ja tektoninen aktiivisuus on usein syynä vahvoihin maanjäristyksiin. Eevin löytämästä lähteestä käy ilmi, että jopa 90% kaikista maanjäristyksistä tapahtuu juurikin Tyynenmeren tulirenkaan alueella.

Jos tarkastellaan tuottamiani karttoja opetusmielessä, koen niiden olevan suhteellisen simppeleitä ja helposti ymmärrettäviä. Niistä huomaa selvästi, että maanjäristyksiä ja tulivuoria on samoissa paikoissa runsaasti. Olisin ehkä näin myöhemmin ajateltuna voinut lisätä vielä, kuinka rajusti tulivuoret ovat purkautuneet värittämällä ne esimerkiksi erivärisiksi. Koen myös, että litosföörilaattojen merkitseminen kartalle saattaisi visualisoida aluetta paremmin ja autttaa ymmärtämään miksi alue on sellainen mitä se on. Alla olevassa kuvassa 4 on erinomainen visualisointi laatoista sekä tulirenkaasta.

Lähteet:

Raappana, E. Kuudes kurssikerta – Interpolointi ja hasardit. Eevin Gis-blogi. (viitattu 10.3.2022). saatavilla: https://blogs.helsinki.fi/eeviraap/

National Geographic. Plate Tectonics and the Ring of Fire. (viitattu 9.3.2022). saatavilla: https://www.nationalgeographic.org/article/plate-tectonics-ring-fire/?utm_source=BibblioRCM_Row

National Oceanic and Atmospheric Administration. Search Volcano Locations. https://www.ngdc.noaa.gov/hazel/view/hazards/volcano/loc-search