Tällä kertaa aiheena oli bufferointi, suomalaisittain puskurointi. Kurssikertaa varten olimme jo edellisellä kerralla piirtäneet Pornaisten keskustan kartalle uusia objekteja kuvaamaan alueen taloja ja teitä. Harjoittelimme nyt siis bufferoimalla itse tekemiemme kohteiden avulla.
Mitä se bufferointi siis oiken on? Reeru Jormakkala kirjoittaa tästä hyvin blogitekstissään (5. kurssikerta, 2016).
”Puskuri luo nimensä mukaisesti valmiiksi määritellyn kokoisen alueen valitun kohteen ympärille, ja mahdollistaa kohteiden alueellisten vaikutusten tarkkailun. Se on tehokas keino laskea mm. kuinka monta kohdetta on tietyn suuruisen säteen sisäpuolella.”
Tämä oli ensimmäinen kerta, kun tutustuin käytännössä kyseiseen menetelmään, ja tuntui suorastaan hienolta päästä kokeilemaan jotain hieman monimutakaisempaa paikkatietoanalyysiä. Aiemmat kokemukseni bufferoinnista liittyvät lähinnä lukioon, jossa oppikirjan alanurkassa saatettiin jotain asiasta mainita. Käytännön harjoitus oli siis todellakin hyvästä!
Bufferointi osottautui oikein käteväksi työkaluksi, ja ryhdyimmekin heti harjoittelemaan. Bufferoimme muun muassa aiemmin pirtämämme tiet, ja tarkastelimme kuinka paljon ihmisiä niiden lähietäisyydellä asuu. Vaikutti siltä, että suurimpien teiden varsille oli kerääntynyt enemmän asutusta kuin alueille, jotka sijaitsevat kaukana teistä. Aineiston avulla olisi voinut myös tarkastella tien melulle altistuvia ihmisiä. Olisi täytynyt vain valita oikean suuruinen puskurivyöhyke, joka olisi edustanut esimerkiksi tiettyä desibelitasoa tien lähellä. Puskurialueelta olisi voinut siten laskea tälle desibelimäärälle altistuvien ihmisten määrän.
Bufferointia voidaan käyttää myös monissa muissa yhteyksissä, ja siitä saatua tietoa voidaankin hyödyntää vaikkapa kaupunkisuunnittelussa tai ympäristöongelmiin varautumisessa. Voidaan esimerkiksi bufferoida ydinvoimalaonnettomuuden jälkeiselle säteilylle altistuva alue tai tuulivoimalan melualue. Löysin netistä erään hieman vanhemman tutkimuksen (E. Sheppard et. all, 1999), jossa bufferointia oltiin käytetty selvittämään altistuvatko köyhät ja etnisten ryhmien edustajat enemmän myrkkyihin liittyville ympäristöhasardeille Minneapoliksessa. Bufferoimalla mahdolliset ympäristökatastrofin aiheuttajat kuten kemikaalitehtaat, ja lisäämällä kartalle tietoa eri alueiden ihmisten tuloista ja taustoista pystyttiin tutkimaan, onko asioiden välillä yhteyttä. Tutkimuksen mukaan etenkin köyhiä ihmisiä asui paljon mahdollisten ympäristökatastrofin aiheuttajien lähellä. Etnisellä taustalla ei ollut yhtä selkeää yhteyttä kyseisten hasardien kanssa.
Harjoitusten jälkeen pääsimme harjoittelemaan lisää, tällä kertaa tarkoituksena oli käyttää opittuja tietoja itsenäisesti ja vähän soveltaa. Olinko siis oppinut mitään viimeisillä kurssikerroilla? No, ehkä jotain, mutta opittavaa riittää kyllä vielä varmasti seuraavallekin kurssille.
Kuva 1. Taulukossa näkyvät kurssikerralla laskemieni tehtävien vastaukset
Aineistona toimi erilaisia tietokantoja pääkaupunkiseudulta, ja tietoja yhdistelemällä ja laskemalla oli tarkoitus vastailla annettuihin kysymyksiin. Laskin muun muassa Helsingin yhteiskoulun oppilasennusteita ja juna-asemien lähietäisyydellä asuvien työikäisten määrää Vantaalla. Yhteistyö Mapinfon kanssa sujui vaihtelevasti. Jos kaikki meni niin kuin piti, löytyi myös ratkaisu tehtävään nopeasti. Mutta jos rasti meni väärään ruutuun, cosmetic layer unohtui pois päältä tai sanojen ”is within” ja ”contain” merkitykset menivät sekaisin, sai opettaja kyllä pian tulla auttamaan. Tein tehtäviä parin kanssa samaa tahtia, ja myös siitä oli huomattavaa apua. Kun toinen oivalsi jotain, päästiin yhdessä taas lähemmäs ratkaisua. Parin kanssa onnistuimme jopa ratkaisemaan mystisten prosenttilukujen arvoituksen, ilman opettajan apua.
Oman osaamisen haastaminen ja haasteiden selättäminen yrityksen ja erehdyksen kautta taisikin olla tämän kurssikerran tarkoitus. Vaikka tehtävät olivat paikoin varsin haasteellisia, sain tunnilta pääkivun lisäksi mukaani myös hippusen oma-aloitteisuutta ja kärsivällisyyttä Mapinfon kanssa toimimiseen tulevaisuudessa.
Lähteet:
E. Sheppard, H. Leitner, H. Tian & R. B. Mcmaster. GIS-based measures of environmental equity: Exploring their sensitivity and significance, 1999.
<http://www.sscnet.ucla.edu/geog/downloads/7236/510.pdf> Luettu 18.02.2016
R. Jomakkala. 5. kurssikerta, 2016
<https://blogs.helsinki.fi/jore/2016/02/18/5-kurssikerta/>