Ensimmäisellä kurssikerralla palauteltiin mieleen asioita aiemmilta kursseilta, eli siis teoriaa TVT2-kurssilta ja ihanaista MapInfoa jo niin kaukaiselta TVT1-kurssilta. Teoriaosuudella on hyvä aloittaa ja kurssikerran harjoituksena tehtiin koropleetti kartta vapaavalintaisesta aiheesta.

MapInfo Professional  10.0

MapInfo on paikkatieto-ohjelma, jonka sisältämät tietokannat voidaan visualisoida karttojen muodossa. MapInfossa ominaisuustieto linkittyy käsittelyssä olevaan sijaintitietoon, kuten Tuuli Rissanen kirjoitti ensimmäisen kurssikerran blogitekstissään. Tietokannoista voidaan poimia tiettyjä muuttujia, joiden avulla jokin ilmiö, vaikkapa suomenkielisten osuus väestöstä, voidaan visualisoida teemakartan tai kartogrammin muodossa. Karttojen elementtäjä voidaan siirrellä toistensa päälle ja alle eri layereiden, eli tasojen, avulla siten, että päällimmäisen tason elementit ovat myös kartalla päällimmäisinä. Tästä on hyötyä esimerkiksi kartogrammia tehdessä, kun alimmaiseksi voi sijoittaa koropleettikartan ja sen päälle vaikka ympyrädiagrammeja.

Koropleettikartta

Koropleettikartta on dasymetrisen kartan tapainen, eli sama rasteripinta tai värisävy kattaa samat lukuarvot tai samaan luokkaan luokkaan kuuluvat havaintopisteet. Dasymetrisessä kartassa nämä alueet noudattavat vain omia rajojaan, kun taas koropleettikartassa pohjana on aina valmiiksi määritelty aluejako. Tavallisesti aluejaon pohjana on hallintoalue, kuten valtio, lääni tai kunta, tai sitten muu tilastointialue, kuten Euroopassa käytössä oleva NUTS-aluejako.

Koropleettikartoilla esitetään aina suhteellisia lukuja, kuten väestöntiheyttä, jossa väestön määrä on suhteessa pinta-alaan. Sen sijaan absoluuttisia lukuarvoja, kuten todellisia asukasmääriä, ei koropleettikartoilla saa esittää. Tämä johtuu siitä, että alueet ovat eri kokoisia, jolloin kartta antaisi aivan väärän kuvan ilmiön alueellisesta jakautumisesta.
Lisäksi koropleettikarttoja tehtäessä ja luettaessa on muistettava kartan luonne, eli se, että kartalta voidaan lukea vain tietty luokkaväli. Näin ollen kaksi hyvin lähellä toisiaan olevaa havaintoarvoa, esimerkiksi 19,9 ja 20,1 voivat sijoittua aivan eri luokkiin, esimerkiksi 10-20 ja 20-30, jolloin näyttää, että kahden alueen välillä olisi suuri vaihtelu, vaikkei näin todellisuudessa ole (Kartografian verkkoaineisto 2011).

Koropleettikartta Suomen kuntien taajama-asteesta

Ensimmäisen kurssikerran harjoituksena tein koropleettikartan Suomen kuntien taajama-asteesta 1.1.2010. Ensimmäisellä kurssikerralla samaa aihetta käsitelleen Ainokaisa Tarnasen sanoin:  ”Kartan lukijan olisi tosin hyvä tietää, että taajamalla tarkoitetaan vähintään 200 asukkaan rakennusryhmää, jossa rakennusten etäisyys toisistaan on alle 200 m (Metadata 2011).” Myöskin Sonja Murto teki ensimmäisen kurssikerran karttansa taajama-asteesta, ja tekstissään hän muistutti, että korkea taajama-aste voi antaa virheellisen kuvan siitä, että koko kunta olisi tiheästi asuttua taajamaa. Onkin siis muistettava, että taajama-aste ei korreloi väentiheyden tai absoluuttisen väkiluvun kanssa. Esimerkiksi kooltaan suuri Rovaniemen kunta sijoittuu ylimpään luokkaan, jolloin voisi kuvitella väkiluvun olevan suunnaton. Tämä johtuu siitä, että väestö on keskittynyt taajamiin, mutta kunnan sisäiset alueelliset erot eivät näy kartalla.

Koropleettikartassa aineisto esitetään siis luokiteltuna. Erilaisia luokittelumahdollisuuksia on useita ja niistä aineistoon parhaiten sopiva on helpointa valita jos aineistoa ensin tarkastelee histogrammina. Kurssilla käytimme netistä löytyvää helppokäyttöistä histogrammi työkalua, mutta myös Excel-laskentaohjelmalla olisi histogrammin luonti onnistunut. Kuvassa 1 näkyy, että aineistossa on havaittavissa normaalijakauman näköistä muotoa, mutta kuitenkin aineisto on painottunut yli 50% ja lisäksi epätasaisesti. Näin ollen mielestäni kuvaavinta on kutsua aineistoa epämääräisesti  jakautuneeksi.

Kuva 1.

Aineiston voi luokitella monella eri tapaa. Esimerkiksi tasaväliset luokat, joissa jokainen luokka on samansuuruinen, sovinnaiset pyöristetyt luokkavälit, eli ”tein ihan ite”-luokat, kvantiilit, joissa jokaiseen luokkaan tulee suunnilleen sama määrä havaintoja ja luonnolliset luokkavälit, joissa luokkarajat osuvat aineistossa näkyviin katkoihin (Kartografian verkkoaineisto 2011). Valitsin karttaani viisi luokkaa ja luonnoliset luokkavälit, koska kyseinen luokittelutapa sopii aina kaikkiin aineistoihin, ja siten myös tähän. Luokkarajat ovat epäsäännölliset, mutta mielestäni selkeät. Havaintojen määrä vaihtelee luokittain siten, että kolmessa luokassa havaintoja on n. 74, yhdessä 105 ja pienimmän taajama-asteen luokassa vain 10. Itse en näe havaintojen määrän suuria eroja ongelmana, koska tällä luokittelulla etenkin pienimmän (0-25%) taajama-asteen kunnat erottuvat hyvin.

Kuva 2.

Kuvassa 2 on tekemäni kartta. Kartan väriksi nappasin ensimmäisen MapInfon ehdottaman värisarjan, eli eri punaisen ja vihreän sävyjä,  joka toimii kyllä normaalinäköiselle hyvin, mutta on punavihersokealle todennäköisesti äärimmäisen haastava ja ärsyttävä luettava. Nyt jälkeenpäin kun MapInfon käyttö on hiukan paremmin hallussa en valitsisi samaa väriluokitusta, vaikka se onkin kuvaava. Luokkia on siis viisi, joista alimman väri on tumma vihreä, kaksi seuraava ovat vaaleampia vihreän sävyjä, toiseksi ylin luokka on oranssi ja aivan ylin luokka kirkkaan punainen. Värien ja alueiden lisäksi kartalta löytyy toki myös legenda, jossa nuo värit on selitetty. Myöskin kartalle välttämättömät elementit eli mittakaava ja pohjoisnuoli löytyvät kartalta. Näiden sijoitteluun olisi toki voinut käyttää vielä hetken enemmänkin, mutta näissäkin kohdissa ne ajavat asiansa riittävän hyvin.

Tulkintaa kartalta

Suurimmat taajama-asteet löytyvät oletetusti suurimpien kaupunkien, kuten Helsingin, Tampereen, Kuopion ja Oulun läheisyydestä. Näiden lisäksi myös muutamat kunnat, jotka eivät ole suhteessa suuria kaupunkeja nousevat esille, kuten vaikkapa aiemmin mainittu Rovaniemi. Pienimmän taajama-asteen aluetta on Pohjois-Lappi, joskin Inari kuuluu peräti toisiksi ylimpään luokkaan. Lisäksi Keski- ja Järvi-Suomessa on pienen taajama-asteen kuntia vieretysten suuremman asteen kuntien kanssa. Suurin osa rannikoiden kunnista kuuluu kahteen ylimpään luokkaan, kun taas itärajalla on enemmän kolmen alimman luokan kuntia. Kunnat, joissa taajama-aste on alhaisin, ovat sijoittuneet lähinnä Turun ja Ahvenanmaan saaristoon, mutta näiden lisäksi myös Järvi-Suomessa on kaksi alimman luokan kuntaa.

Yhteenveto

Kurssikerran pääasiallisena tarkoituksena oli palauttaa mieleen aiempien TVT-kurssien asioita, kuten aineiston luokittelua ja lisäksi opettaa perusasioita MapInfosta. Kun TVT2-kurssilla keskityttiin lähinnä karttojen tuottamiseen itse, sekä niiden teknisiin seikkoihin, niin tällä kurssilla keskitytään jo olemassa olevan aineistoin muokkaamiseen ja esittämiseen. MapInfo on tähän erittäin hyvä ja kätevä työkalu, kunhan sitä ensin oppii käyttämään.

Lähteet:

Histogrammityökalu
<http://illuminations.nctm.org/ActivityDetail.aspx?ID=78>

Kartografian verkkoaineisto 2011, Helsingin yliopisto
<https://hmaa2.geography.helsinki.fi/KurssitPysyvat/KartogrPer/paasivu.html>

Murto, S. (2012). TVT3, kurssikerta 1 – Tutustuminen MapInfoon.  20.1.2012
<https://blogs.helsinki.fi/sxmurto/2012/01/20/tvt3-kurssikerta1-tutustuminenmapinfoon/>

Rissanen, T. (2012). Kurssikerta 1 – tutustuminen MapInfoon. 18.1.2012
<https://blogs.helsinki.fi/tuulriss/2012/01/18/kurssikerta-1-tutustuminen-mapinfoon/ >

Tarnanen, A. (2012) Kurssikerta 1. 19.1.2012
<https://blogs.helsinki.fi/atarnane/2012/01/19/kurssikerta-1/>