Ammattina suomen kieli: Miten uudistaa yleinen mielikuva todellisuutta vastaavaksi?

Kuva: Ella Raatikka

Mitä suomen kielen yliopisto-opiskelijoista tulee isona? Kielen ammattilaiset työllistyvät monenlaisiin ammatteihin, mutta suuren yleisön mielikuvat tuntuvat olevan varsin yksipuolisia. Suomen kielen ammattilaisuuden brändiä olisi syytä alkaa parantaa, jotta opiskelijoiden ja jo valmistuneiden potentiaali tunnistettaisiin paremmin työelämässä ja yhteiskunnassa.

Äikän opeja ja fanaattisia pilkunviilaajia

Monet suomen kielen opiskelijat tunnistavat toistuvat käsitykset ja oletukset, joita heidän alaansa ja opintoihinsa liitetään. Yksi tavallisimmista on se, että opiskelijat valmistuvat äidinkielen ja kirjallisuuden opettajiksi. Suomen kielen tutkinto-ohjelma ei kuitenkaan itsessään ole opettajakoulutus, vaan opettajan pätevyyteen vaaditaan pedagogiset opinnot, joita läheskään kaikki opiskelijat eivät suorita. Silti opettajaoletus istuu tiukassa ja moni opiskelija on niin kyllästynyt siihen, että joka kerta opinnoistaan kertoessaan lisää perään, ettei aio opettajaksi.

Moni myös mieltää suomen yliopisto-opintojen sisällön samanlaiseksi kuin peruskoulun ja lukion äidinkielen ja kirjallisuuden opinnot. Ajatellaan, että suomen kielen ammattilaiset ovat pilkkusääntöjen erityisammattilaisia, jotka vahtivat punakynän kanssa kanssaihmistensä kielenkäyttöä. ”Ai kauhee, pitääkin varoa mitä sun seurassa sanoo” on tyypillinen reaktio, kun opiskelija kertoo opiskelevansa suomen kieltä. Usein ala sekoitetaan myös yhteen kotimaisen kirjallisuuden kanssa ja opiskelijoilta kysellään lukusuosituksia tai nippelitietoa kirjallisuushistoriasta.

Suomen kielen opiskelu on kuitenkin paljon muutakin kuin pilkkusääntöjen opettelua – se on itse asiassa varsin minimaalinen osa opintoja. Opiskelijoista tulee kielen ja sen rakenteen, historian ja merkityksen asiantuntijoita, ja koska kieltä on mahdotonta tutkia irrallaan sen puhujien kulttuurista ja yhteiskunnasta, myös nämä kuuluvat suomen kielen ammattilaisen osaamisalueisiin. Osaamista syvennetään sivuaineopinnoilla, kuten viestinnällä, politiikan tuntemuksella tai muilla yhteiskuntatieteillä tai vierailla kielillä. Tuloksena on ammattilaisia, joilla on erinomaiset valmiudet monenlaisiin työtehtäviin.

Ristiriita suomen kielen ammattilaisten osaamisen ja ammattilaisiin ja opiskelijoihin liitettyjen mielikuvien välillä on iso. Kun suomen kielen ammattilaisten potentiaalia ei yleisesti tunnisteta, opiskelijat eivät itsekään tiedä, millaisia töitä he voivat tulevaisuudessa tehdä.

Osaaminen on tuotava näkyvästi esille

Töissä.fi -sivustolla, joka kertoo korkeakouluista valmistuneiden sijoittumisesta työelämään, kerrotaan suomen kieltä opiskelleiden työskentelevän 237 erilaisessa työtehtävässä ja ammatissa. Isoin ammattiryhmä ovat opettajat, kuten suomen kielen ja kirjallisuuden (ent. äidinkieli) lehtorit sekä suomi toisena kielenä -opettajat. Suomen kielen ammattilaisia työskentelee kuitenkin paljon myös mm. toimittajina, tiedottajina, viestinnän asiantuntijoina, kääntäjinä, kustannnustoimittajina, kielenhuoltajina, copywritereina, kirjastonhoitajina, tulkkeina, tutkijoina ja sisällöntuottajina.

Vaikuttaa siltä, että ainakaan humanisteja yleisesti koskeva oletus työttömäksi valmistumisesta ei päde suomen kielen ammattilaisiin. Kuten blogin aiemmissa teksteissä on kuitenkin todettu, humanistit usein vierastavat itsensä brändäämistä ja oman asiantuntijuutensa markkinoimista. Tämä voi olla yksi syy siihen, miksi mielikuvat suomen kielen ammattilaisuudesta ovat niin suppeita.

Jotta mielikuvat suomen kielen ammattilaisuudesta alkaisivat paremmin vastata todellisuutta, täytyy ammattilaisten itse kertoa osaamisestaan maailmalle. Oma asiantuntijuus täytyy ensin määritellä ja pohtia, mitkä ovat ne omat vahvuudet niin ammatillisen osaamisen kuin vaikkapa yleisten työelämätaitojen kannalta. Asiantuntijaksi profiloidutaan erityisesti oman alan substanssiosaamisella, joka on humanisteilla usein laaja ja monipuolinen. Erityisesti suomen kielen ammattilaisten on hyvä tuoda aktiivisesti esiin alan monipuolisuutta ja täten laajentaa suppeahkoa miellikuvaa kielen ammattilaisista.

Sosiaalinen media on erinomainen paikka tuoda ilmi omaa osaamista ja rakentaa henkilökohtaista asiantuntijabrändiä. Yksittäisillä aktiivisilla toimijoillakin voi olla tärkeä vaikutus mielikuville, joita joihinkin aloihin ja sen ammattilaisiin liitetään. Suomen kielen osalta tällaista vaikuttamistyötä tekee esimerkiksi Kotimaisten kielten keskus eli Kotus, jonka blogissa asiantuntijat kirjoittavat ajankohtaisista kieleen liittyvistä asioista ja ilmiöistä. Kotuksella on myös Instagram-tili @kielenjuhlaa75, joka juhlistaa Kielitoimiston perustamisesta kuluneita 75 vuotta ja jossa esitellään monipuolisesti Kotuksen toimintaa. On tärkeää, että tällaiset organisaatiot kuuluvat ja näkyvät, jotta tieto alasta ja sen asiantuntijuudesta ei jää pelkästään yksittäisten ammattilaisten vastuulle.

Kuten tässä blogissa on aikaisemmin tuotu ilmi, humanistiseen korkeakoulutukseen kaivataan lisää työelämäyhteyksien huomioimista ja oman osaamisen sanoittamisen harjoittelua. Suomen kielen opiskelijat osaavat jo kertoa, että eivät opiskele äikkää eivätkä välttämättä aio opettajiksi – ehkä seuraavaksi opimme entistä paremmin kertomaan, mitä kaikkea annettavaa meillä työelämälle ja yhteiskunnalle on. Tämän kehityksen myötä myös yleiset mielikuvat muuttunevat ja ensimmäinen ajatus suomen kielen ammattilaisesta on pilkunviilauksen maailmanmestarin sijaan laaja-alainen ammattilainen, jonka osaamista tarvitaan kaikilla yhteiskunnan osa-alueilla.

Kannattaako humanistin olla somessa?

Kuvassa tummahiuksinen nainen istuu ulkona risti-istunnassa kannettava tietokone sylissään.

Photo by Windows on Unsplash.

Lyhyt vastaus: kannattaa.

Pidempi vastaus: Humanistit – ja suomalaiset yleisesti – ovat usein ujoja kehumaan ja mainostamaan itseään. Itsensä mainostus ja oman brändin tietoinen rakentaminen voi tuntua keinotekoiselta ja laskelmoivalta. Sitä ei välttämättä koeta tärkeäksi, ja se saatetaan jopa jollain tasolla tuomita. Myös humanistien kannattaa kuitenkin tuoda rohkeasti omaa osaamistaan esille.

Sosiaalinen media tarjoaa suhteellisen helpon tavan tähän, eikä pääpointtina kaikissa postauksissa tarvitse – tai edes kannata – olla itsensä ja palveluidensa myyminen. Somen kautta voi rakentaa omaa henkilöbrändiään ja näin ollen myös tuoda omia taitojaan ja palveluitaan esille. Sosiaalinen media on myös oiva paikka verkostoitua, oppia ja löytää potentiaalisia asiakkaita.

Someen postailun ei tarvitse olla vakavaa, mutta ennen aloittamista kannattaa kuitenkin hetkeksi pysähtyä ja tehdä pieni suunnitelma – etenkin, jos omaa brändiään ja asiantuntijuuttaan ei ole vielä aiemmin pohtinut. Itseltään voi kysyä ainakin seuraavia asioita: Missä minä olen hyvä? Minkä asiantuntijana haluan profiloitua? Miten minä voin erottua? Kaikkea ei tarvitse tai voi osata, joten somessakin kannattaa korostaa juuri niitä paria omaa vahvuuttaan.

Vaikka somessa esiintyisi asiantuntijana, voi siellä silti tuoda omaa persoonaansa esiin. Jos esiintyy omilla kasvoillaan, eikä vaikka yrityksenä, niin ihmisiä usein kiinnostaa myös kuulla postaajasta itsestään. Tutulta henkilöltä myös ostetaan helpommin. Somessa arvostetaan aitoutta, eli voit hyvin olla oma itsesi.

Eli kyllä, humanistin kannattaa olla asiantuntijana somessa, vaikka brändäys ja markkinointi tuntuisivatkin keinotekoisilta tai vierailta itselle. Profiilit toimivat käyntikortteina ja sisällöntuottaminen vuorovaikutuksineen voi myös poikia itselle uusia ideoita.

Suosittelen lukemaan blogistamme myös Hannan kirjoituksen Instagram osana humanistin asiantuntijabrändin rakentamista ja Emman LinkedIn humanistin käyntikorttina.

Itsensä brändääminen – nykypäivän kansalaistaito

Olen tähän asti ajatellut henkilöbrändäämisen koskettavan heitä, jotka myyvät vahvemmin omaa persoonaansa eivätkä niinkään sellaista asiantuntijuutta, jonka periaatteessa kuka tahansa voisi hankkia opiskelemalla samat asiat yliopistossa. Olen siis mieltänyt henkilöbrändäämisen kuuluvan lähinnä muille kuin asiantuntija-alojen edustajille. En ole osannut ajatella, että myös ”tavallisen asiantuntijan” pitäisi brändätä itseään, omaa osaamistaan ja asiantuntijuuttaan, mutta nyt minunkin lienee jo aika myöntää ajatteluni olevan vanhanaikaista.

Photo by x ) on Unsplash

Persooniahan me olemme kaikki. Jokaisella on omat vahvuutensa ja mielenkiinnon kohteensa, joista yhdessä muodostuu ainutlaatuinen osaaminen ja asiantuntijuus. Kilpailu työmarkkinoilla on kovaa, ja oma persoona on jollain tasolla pakko laittaa peliin. Olisin voinut lähestyä tätä aihetta purnaamalla nykypäivän työelämän vaatimuksista ja vaatimalla paluuta vanhaan, mutta päätin yrittää vakuuttaa itseni ja siinä samalla myös lukijat siitä, että itsensä brändääminen on taito, joka jokaisen asiantuntijan tulisi hallita.

Oman asiantuntijuuden brändäämisestä on vaikea kirjoittaa, sillä en itse koe olevani brändäämisen asiantuntija. En siis väitä tietäväni, miten humanistin pitäisi brändätä itseään. En myöskään osaa antaa vinkkejä tähän – ainakaan vielä. Henkilökohtaisesti koen itsensä brändäämisen kovin vaikeaksi ja jossain määrin jopa hieman vastenmieliseksi. Se ei ole minulle helppoa, mutta helppoa ei ole moni muukaan asia elämässä. Viestini onkin se, että tämä taito pitäisi nyt opetella, vaikka se tuntuisi alkuun vaikealta.

Kun humanisti brändää itseään ja osaamistaan, lienee taustalla ajatus työpaikan saamisesta tai oman aseman parantamisesta työelämässä muuten. Työpaikan saaminen ja työelämässä pärjääminen vaatii muutenkin paljon. On suoritettava tutkinto ja siinä ohessa myös ne vähemmän mielenkiintoiset pakolliset kurssit. On laadittava työhakemus ja ansioluettelo sekä valmistauduttava työhaastatteluun. Itsensä brändäämiseen on suhtauduttava osana tätä prosessia. Siinä missä täytyy suorittaa tietyt kurssit ja kirjoittaa ansioluettelo, täytyy myös brändätä itseään.

Monissa töissä ja monilla aloilla saattaa vallan mainiosti pärjätä rakentamatta omaa henkilöbrändiä – aivan kuten monissa töissä pärjää ilman tutkintoakin. Humanistille itsensä brändääminen on kuitenkin erityisen tärkeää, sillä tutkinto ei suoraan valmista mihinkään ammattiin. Toki humanistikin saattaa työllistyä brändäämättä itseään, mutta miksipä ottaa riskiä.

Työelämä muuttuu. Ennen jaettiin käyntikortteja, nykyään rakennetaan henkilöbrändiä. Siihen on vain sopeuduttava. Itsensä brändääminen onkin nykypäivän kansalaistaito, joka jokaisen asiantuntijan olisi hyödyllistä oppia.

Humanisti! Kartoita osaamisesi!

Ann H Pexels

Humanistien taito markkinoida ja myydä omaa osaamistaan on entistä tärkeämpi osa työelämätaitoja ja asiantuntijuuden esille tuomista, kuten Humanisteja brändäämässä -kurssiblogin artikkeleissa kirjoitetaan. Itsensä brändäämisen vaikeus -artikkelissa korostetaan humanistin monipuolista substanssiosaamista ja humanistien tarvetta työmarkkinoilla. Verkostoitumisen tärkeydestä ja LinkedIn -sovelluksesta nykyajan käyntikorttina on aiheena artikkelissa LinkedIn humanistin käyntikorttina. Instagram osana humanistin asiantuntijabrändin rakentamista -artikkeli sen sijaan kokoaa vinkit brändäykseen ja asiantuntijuudesta viestimiseen.

Mutta miten käytännössä humanisti tai humanististen tieteiden opiskelija voi aktiivisesti ja tietoisesti alkaa rakentaa omaa asiantuntijuuttaan?

Tähän kirjoitukseen olen koonnut muutamia työkaluja, joiden avulla voi kartoittaa omaa osaamistaan eri osa-alueilla ja pohtia sen perusteella oman, ainutlaatuisen profiilin luomista. Koska humanisti ei välttämättä valmistu mihinkään tiettyyn ammattiin, oman osaamisen kartoittaminen ja omasta asiantuntijuudesta viestiminen on oleellinen (työelämä)taito valmistuvalle humanistille. Tosin tässä artikkelissa käsitellyt työkalut sopivat minkä tahansa alan opiskelijalle, joka haluaa vahvistaa osaamisidentiteettiään.

Käsittelen tässä artikkelissa osaamisidentiteettiä, mutta miten oikeastaan identiteetti määritellään? Jos katsotaan sanan etymologiaa, sen pohjana ovat klassisen latinan idem ja myöhäislatinan identitas, merkitykseltään ’sama’. Identiteetin käsite on kuitenkin aika hankalasti määriteltävissä oleva, abstrakti psykologinen käsite. Identiteettiin liittyy vahvasti yksilön oman minuuden pohtiminen ja sen määritteleminen. Ihmisen tietoinen ajattelu on johtanut määritelmien syntyyn ja niiden aktiiviseen mietiskelyyn, kun ihminen on oivaltanut, että hän voi suunnitella elämäänsä ja yrittää vaikuttaa sen kulkuun.

Maskin takana vai ilman maskia? Persoonan käsite

Ihmisestä on tullut itsestään tietoinen persoona, jonka elämässä korostuu yksilöllisyys ja subjektiivisuus. Sana persoona tulee ilmeisesti alun perin etruskin kielen sanasta persu/phersu, jonka latina omaksui muodossa persona, ja joka tarkoitti teatterinaamiota. Tie itsetuntemukseen alkaa yleensä persoonallisuuspiirteiden erittelyllä; Internet kuhisee erilaisia persoonallisuustestejä, joita on myös rekrytointiprosesseissa alettu käyttää työkaluina. Mutta kuinka moni persoonallisuustesti oikeasti perustuu tutkittuun tieteelliseen tietoon?

Usein törmää suosittuun 16 Personalities (myös Myers-Briggs-testi), joka pyrkii kuvaamaan ihmisen persoonallisuutta neljän vastakohtaisen ulottuvuuden avulla: Introvertti – Ekstrovertti; Tosiasiallinen – Intuitiivinen; Ajatteleva – Tunteva ja Harkitseva – Spontaani. Testi on äidin ja hänen tyttärensä kehittämä ja pohjaa pääasiassa Jungin psykologiaan. Testin kehittäjillä ei kuitenkaan ollut akateemista, tieteellistä koulutusta eikä itse testiäkään pidetä kovin tieteellisenä tai uskottavana. Silti se on saavuttanut suuren suosion.

Toinen käytetty persoonallisuustesti on The Five Big Personality Traits, jonka keskiössä ovat avoimuus, tunnollisuus, ekstroversio, sovinnollisuus ja neuroottisuus. Testi pohjaa pitkälti tilastolliseen tietoon ja on saanut paljon kritiikkiä osakseen. Kahden edellä mainitun persoonallisuustestin lisäksi löytyy satoja muitakin enemmän tai vähemmän pseudotieteellisiä metodeja, kuten astrologia ja enneagrammiteoria pari esimerkkiä mainitakseni. Toisaalta tieteellistä persoonallisuustutkimusta löytyy kehityspsykologian ja psykoanalyysin aloilta, mutta uusia näkökulmia ja tutkimustuloksia julkaistaan lähes päivittäin. Psykologi Carl Jung itse asiassa ennusti ja uskoi, että astrologia kehittyy uskottavaksi tieteeksi ja antiikin sekä muinaisen Arabian ja Persian alueilla tähdistä lukeminen oli erittäin tärkeä ”tieteellinen” metodi.

Ihmisille on kautta aikojen ollut tärkeää määritellä identiteettinsä ja roolinsa alati muuttuvassa maailmassa. Kuka minä olen? on edelleen hyvin oleellinen kysymys ja reflektion aihe (itse)tietoiselle ihmisolennolle.

Mitä minä oikeasti osaan? Näkökulmia osaamistaitojen erittelyyn

Osaamisen voi ajatella jakautuvan eri osioihin:

  • ammatilliseen osaamiseen
  • yleisiin työelämätaitoihin
  • geneerisiin eli siirrettäviin taitoihin
  • itsensä johtamisen taitoihin

Ammatillinen osaaminen kattaa asiatiedon ja/tai ammattiin tai työhön liittyvän kokemuksen tuoman osaamisen. Ammatillinen osaaminen rakentuu opintojen, työkokemuksen, erilaisten projektien ja hankkeiden, luottamustehtävien ja harrastuksien myötä.

Yleiset työelämätaidot ja geneeriset taidot ovat osittain päällekkäisiä, ja ne kehittyvät erityisesti työkokemuksen avulla: ongelmanratkaisukyky, organisointikyky, kielitaito ja kulttuurien tuntemus, verkostoitumisen taidot, vuorovaikutus- ja viestintätaidot, yhteistyö- ja neuvottelutaidot, tiedonhallinnan taidot ja uutena sosiaalisena pääomana tunneäly. Opetushallituksen Osaaminen 2035 -raportin (2019) mukaan tärkeimpiä tulevaisuuden työelämätaitoja ovat muun muassa digitaidot, innovaatio-osaaminen, henkilökohtaisen osaamisen kehittäminen ja johtaminen sekä asiakaspalvelutaidot. Saman raportin mukaan geneerisistä taidoista kestävän kehityksen periaatteiden tuntemus, vuorovaikutus-, viestintä- ja kommunikointitaidot, ongelmanratkaisu, luovuus, oppimiskyky ja monikulttuurisuustaidot ovat keskiössä. Loistavia taitoja, joita juuri humanistit opinnoissaan kehittävät!

Itsensä johtamisen taitoja korostetaan erityisesti kaupallisilla ja luovilla aloilla, mutta itseasiassa ne ovat myös hyvin oleellisia kaikille, jotka haluavat kehittää itseään: ajanhallinnan ja ajattelun taidot, itsesäätely, oppimisen taidot, tavoitteiden asettaminen ja toiminnan suunnittelu, tietotaidon soveltaminen eri tilanteissa ja kyky muutokseen.

Mikä ihmeen SWOT? Konkreettiset työkalut osaamisanalyysin apuna

Miten konkreettisesti voi alkaa kartoittaa omaa osaamistaan? Alkuun pääsee helposti Mind Mapin eli käsitekartan avulla tai luomalla erilaisia listoja ja listauksia, joita voi osaamisen karttuessa päivittää. Oma osaamisidentiteetti on dynaaminen, alati kehittyvä (tai sen pitäisi olla) ja siitä syystä osaamisen kartoittamista voi ajatella prosessina:

  • Mitä osaan nyt ja mitä haluan osata tulevaisuudessa? Millaisia taitoja ja osaamista tarvitsen työelämässä tai elämässä ylipäätänsä?
  • Tavoitteet kannattaa kirjata ylös ja edetä etapista pikkuhiljaa toiseen, sillä uusien taitojen hankkiminen vie aikaa ja vaatii ponnisteluja.

Listoja voi laatia mm. omista vahvuuksista ja kuvailla niitä esimerkein. Omista heikoista kohdista ehkei kannata puhua vaan pikemminkin kehityskohteista. Näitä voisi avata henkilökohtaisen SWOT-analyysin avulla. Strategiatyökaluksi kehitetty SWOT-analyysi (Strengths, Weaknesses, Opportunities, Threats) on nelikenttämalli, jossa tuodaan esille vahvuudet, heikkoudet, mahdollisuudet ja uhat.

Mikäli haluaa kovasti panostaa omaan osaamiseensa, kannattaa harkita osaamisportfolion kokoamista. Portfolioon voi lisätä edellä esitellyt osaamisen osa-alueet, mutta portfoliosta on eniten hyötyä, mikäli se keskittyy tiettyyn ammatilliseen tai muuten tarkasti määriteltyyn osaamiseen esim. opettamiseen, kirjoittamiseen ja kielenhuoltoon tai vaikka kirjontaan. Ideana on koota portfolioon konkreettisia näytteitä osaamisestasi ja esitellä niitä monipuolisesti.

Kirjassaan Creative Personal Branding (2018) Jürgen Salenbacher määrittelee luovan henkilöbrändäyksen seuraavan neljän tekijän avulla: substanssi (substance), tyyli (style), vakaumus (conviction) ja sosiaaliset taidot (grace).

Substanssin Salenbacher rinnastaa ammatilliseen osaamiseen: koulutuksen ja kokemuksen kautta hankittu perus- ja erityisosaaminen, tiedot ja taidot. Tyyliin hän liittää tapaan, jolla henkilö puhuu, kuuntelee, kirjoittaa, esiintyy ja pukeutuu. Vakaumus ilmentää henkilön käsitystä eettisyydestä ja tietynlaisesta tinkimättömästä aitoudesta ja rehellisyydestä, jotka perustuvat hänen henkilökohtaiseen moraalikäsitykseen ja arvoihin. Viimeisessä kohdassa Salenbacher kirjoittaa hyvistä sosiaalista taidoista, jotka antavat kuvan henkilön suhteesta ja asenteesta ympäröivään yhteiskuntaan ja muita ihmisiä kohtaan.

Salenbacher heittää vielä ilmoille seuraavan pohtimisen arvoisen huomion: “One last hint: very often your weaknesses are the flip side of your strength.”

Miten sinä lähdet nyt kartoittamaan ja rakentamaan omaa osaamis- ja asiantuntijaidentiteettiäsi?

Lähteet:

Hägg, Outi (2011). Yrittäjyysvalmennus ja yrittäjäidentiteetti. Tampere University Press. (https://www.outihagg.fi/wp-content/uploads/2018/04/Hagg_vaitos.pdf)

Opetushallitus (2019). Osaaminen 2035. Raportit ja selvitykset 2019:3. (https://www.oph.fi/sites/default/files/documents/osaaminen_2035.pdf)

Salenbacher, Jürgen (2018). Creative Personal Branding. BIS Publishers.

https://www.jyu.fi/studentlife/eportfolio/ohjeet/harjoitukset

https://www.ekonomit.fi/tyoelaman-tietopankki/tyonhaku/tunnista-osaamisesi-niin-onnistut-tyonhaussa-2/#9bba8220

www.tieteentermipankki.fi

Itsensä brändäämisen vaikeus

Photo by Steve Johnson on Unsplash

Työhakemusten kirjoittaminen ja haastatteluihin osallistuminen ovat tavanomaisia esimerkkejä tilanteista, joissa on syytä tuoda esille oma identiteetti alan asiantuntijana. Työhaastattelut voivat tuntua etenkin kokemattomasta työnhakijasta stressaavilta, ja niiden jälkeen usko omiin kykyihin saattaa olla koetuksella. Itse haastattelutilanteista saa kokemusta vain niihin osallistumalla, mutta omaa osaamista voi tuoda ilmi myös aavistuksen rennommissa yhteyksissä. Asiantuntijan henkilöbrändiä rakentamalla omaa ammattilaisuutta voi tuoda esille esimerkiksi sosiaalisessa mediassa.

Syyskuussa käynnistynyt Olen humanisti -kampanja on tuonut nettisivuillaan ja sosiaalisen median alustoillaan esille humanistien merkitystä työelämälle. Kiinnitin huomiota etenkin Hanna Koskenheimon artikkeliin, jossa käydään läpi Kansallisen koulutuksen keskuksen eli Karvin julkaisemaa arviota humanistisesta korkeakoulutuksesta (2020). Alan kehityskohteiksi on nimetty humanistien työelämäyhteydet, jotka tulisi arvion mukaan ottaa jo opiskeluaikana nykyistä paremmin huomioon. Osaamisen sanoittamisen harjoittelua tulisi arvion mukaan niin ikään lisätä.

Karvin esiin nostamat kehityskohteet ovat varmasti ainakin taustasyitä sille, miksi asiantuntijabrändin luominen voi tuntua joistain humanisteista vaikealta ja ristiriitaiselta. Ainakin oma suhtautumiseni asiantuntijabrändiin on ollut jossain määrin varautunutta. Pyrin tässä blogikirjoituksessa pohtimaan asiantuntijabrändin rakentumista sekä muutamaa sitä koskevaa ennakko-oletusta osittain omiin kokemuksiini nojaten. Karvin selvityksen ja Olen humanisti-kampanjan sivujen lisäksi olen tutustunut Jenni Reunasen pro gradu -tutkielmaan Asiantuntijan henkilöbrändi sosiaalisessa mediassa tätä tekstiä kirjoittaessani.

Oman osaamisen määrittely
Oman osaamisen tiedostaminen ja määrittely ovat onnistuneen asiantuntijabrändin kulmakiviä. Asiantuntijabrändiä luodessa voi pohtia, minkä alueen asiantuntijana haluaisi itse erityisesti profiloitua. Karvin tekemässä arviossa humanistisen koulutuksen vahvuudeksi nimetään sen tarjoama monipuolinen substanssiosaaminen. Humanistinen ala antaakin eväitä esimerkiksi eri kielten ja kulttuurien tuntemukseen, monikulttuuriosaamiseen sekä yhteiskunnan muutosten ja historian ymmärtämiseen. Kun ammattiosaamisen ydin koostuu useasta eri osasta, voi tiiviin kokonaiskuvan luominen omista vahvuuksista olla aluksi haasteellista.

Etenkin vastavalmistunut voi hermoilla, onko hänellä riittävät taidot alan asiantuntijana esiintymiseen. Alkuun pääseminen voi olla vaikeaa, mutta asiantuntijabrändin ei onneksi tarvitse rakentua hetkessä. Omien vahvuuksien listaaminen ja pohtiminen saattaa tuoda kyvyistään epävarmalle lisää itsevarmuutta ja kenties myös uusia ideoita siitä, minkälaisissa työtehtävissä nämä vahvuudet pääsisivät parhaiten käyttöön. Asiantuntijan henkilöbrändi voi toimia myös motivaationa itsensä kehittämisessä, mikäli omassa osaamisessa ilmenee heikkouksia.

Taloudelliset motiivit asiantuntijabrändin taustalla
Oman asiantuntijabrändin luomiselle voi olla useita syitä, mutta varmasti yksi huomattavimmista on työmarkkinoiden kokema muutos: nykyään monissa työpaikoissa painotetaan muutakin kuin rutiiniluontoisten tehtävien hoitoa. Muutoksen myötä myös iso osa työelämään liittyvästä viestinnästä on siirtynyt verkkoon, ja työnhakijoiden massasta voi olla vaikeaa erottua. Vahvan henkilöbrändin avulla on kuitenkin mahdollista löytää uusia työmahdollisuuksia ja erottua edukseen.

Rahasta puhuminen on nykypäivänä yhä edelleen tabu, ja harva esimerkiksi tietää kollegoidensa palkkoja. Mielestäni tämä sama asenne heijastuu jossain määrin myös siihen, miten humanistit suhtautuvat itsensä brändäämiseen. Brändin luominen saattaa tuntua tarpeettomalta itsensä korostamiselta ja pyrkyrimäiseltä. Sitkeä mielikuva siitä, etteivät taloudelliset motiivit ja oman uran tietoinen edistäminen kuuluisi ”pehmeisiin” humanistisiin arvoihin, elää yhä.

 Mikäli asiantuntijabrändin taustalla vaikuttavat taloudelliset motiivit ahdistavat ja tuntuvat laskelmoiduilta, kannattaa kuitenkin muistaa, ettei yksikään asiantuntijabrändi toimi tyhjiössä tai ole pelkkää taloudellisten etujen tavoittelua. Olennaista on myös vuorovaikuttaminen oman kohdeyleisön kanssa. Ilahdun itse esimerkiksi aina, kun törmään sosiaalisessa mediassa oman alani osaajiin ja asiantuntijoihin. Usein lukijakunta saakin asiantuntijan huolella tuottamasta sisällöstä myös itse jotain irti.

Brändin käsite – pitääkö minun tuotteistaa itseni?
Puhun vielä hiukan brändistä. Brändin käsitteeseen saattaa liittyä materiaan ja keinotekoisuuteen liittyviä sivumerkityksiä. Kielitoimiston sanakirja määrittelee brändäämisen seuraavasti: tehdä jostakin brändi. Uuden tuotteen brändääminen. Ajatus itsensä tuotteistamisesta saattaa tuntua monesta vastemieliseltä taktikoimiselta, eikä ihme. Aiemmin brändääminen onkin koskenut ensisijaisesti erilaisia tuotteita ja niiden markkinoimista helpottavia strategioita. Myös julkisuuden henkilöillä, esimerkiksi pop-tähdillä tai poliitikoilla, on voitu sanoa olevan vahva henkilöbrändi.

Nykyään brändin merkitys on kuitenkin laajentunut siinä määrin, että kenellä tahansa henkilöllä voi katsoa olevan oma brändinsä. Asiantuntijan henkilöbrändi on nimityksenä myös jossain määrin harhaanjohtava, sillä kyse on ennen kaikkea niistä asiantuntijuuteen liittyvistä mielikuvista, joita muilla ihmisillä meistä on. Asiantuntijabrändi perustuu kaiken lisäksi aitoon osaamiseen ja henkilön omiin vahvuuksiin, siinä missä tuotebrändiin voi yhdistyä hyvinkin keinotekoisia mielikuvia.

Lopuksi
Humanistin asiantuntijabrändin rakentamiseen liittyy omat haasteensa. Uran edesauttaminen asiantuntijabrändin avulla saattaa tuntua joidenkin mielestä liian laskelmoidulta taktiikalta. Mielestäni on kuitenkin ensiarvoisen tärkeää, että me humanistit opimme brändäämään itsemme siinä missä muidenkin alojen asiantuntijat, jottemme vahingossa tule brändätyksi ulkopuolisen tahon toimesta. Ulkopuolisen lyömä leima antaa stereotypioille ja ennakkokäsityksille tarpeetonta tilaa kukoistaa. Oman asiantuntijuuden tunnistaminen jo opintojen aikana helpottaa siirtymistä työelämään. On tärkeää, että opiskelijoille tarjotaan riittävästi tilaisuuksia päästä harjoittelemaan tätä. Vaikka olen oman asiantuntijabrändini hahmottamisen suhteen vielä alkutaipaleella, on esimerkiksi asiantuntijan verkkokirjoittamisen kurssille osallistuminen antanut minulle uutta näkökulmaa omiin vahvuuksiini.

Instagram osana humanistin asiantuntijabrändin rakentamista

Photo by ?? Claudio Schwarz | @purzlbaum on Unsplash

Henkilö- tai asiantuntijabrändin tietoinen rakentaminen jakaa mielipiteitä: joidenkin mielestä se on tärkeä ja oleellinen osa työelämää, jotkut puolestaan kokevat sen liian laskelmoivaksi toiminnaksi.

Joskus opiskelijoilla ei välttämättä ole tarpeeksi tietoa siitä, millaisiin työtehtäviin he voisivat tulevaisuudessa työllistyä; itse voin allekirjoittaa tämän. Miten humanistin asiantuntijuus ja monipuoliset työtehtävät saataisiin paremmin näkyviin, ja miksi se olisi tärkeää? Millaista hyötyä esimerkiksi Instagramista voi olla osana humanistin asiantuntijabrändin rakentamista? Oman pohdinnan lisäksi olen tätä kirjoitusta varten tutustunut Kalle Sirkiän opinnäytetyöhön Henkilöbrändin rakentaminen Instagram-sovelluksessa (2017).

Asiantuntijabrändiä rakentaessa on tärkeää keskittyä sellaiseen alueeseen, jonka kokee itselleen tärkeäksi ja jossa haluaa profiloitua asiantuntijaksi. Ammatillisesta näkökulmasta se voi olla esimerkiksi jokin ala tai ilmiö, johon on opinnoissaan erikoistunut tai erikoistumassa – miksi odottaa valmistumiseen asti? Sen lisäksi kannattaa miettiä myös muita vahvuuksiaan ja ominaisuuksiaan: miten erotun muista?

Seuraavaksi tulee määritellä kohderyhmä ja sille viestiminen. Itseltään voi kysyä haluaako markkinoida itseään järjestöille, yrityksille tai organisaatioille vai haluaako tuoda asiantuntijuuttaan näkyväksi laajemmalle yleisölle. LinkedIn voisi sopia paremmin ensimmäisen vaihtoehdon kohdalle. Sen sijaan Instagram on erinomainen markkinointikanava laajan kohderyhmän tavoittamiseen.

Instagramin idea on jakaa kuvia ja videoita hetkistä eli viestiminen tapahtuu osin visuaalisuuden kautta. Siitä huolimatta esimerkiksi sovelluksen yrityskäyttö on lisääntynyt ja kuvateksteihin panostetaan eri tavalla. Profiilin visuaalisuus on asia, johon Instagramissa kannattaa panostaa, sillä siihen ihmiset kiinnittävät ensimmäisenä huomionsa. En kuitenkaan olisi huolissani, sillä valokuvaamista – joko älylaitteella tai kameralla – voi harjoitella, ja nykyään on tarjolla monenlaisia sovelluksia kuvanmuokkaukseen.

Vaikka Instagramia käyttäisikin vain asiantuntijabrändin rakentamiseen, voi mielestäni tuoda myös omaa persoonaansa esille. Siksi profiilin tyyliä ja teemaa kannattaa miettiä. Ammatillisesta näkökulmasta teema voi liittyä omaan asiantuntijuuteen, mutta miten sitä tuo esille ja miten siitä viestii, on pohdinnan arvoinen asia: Ovatko kuvat vain työhöni tai osaamiseeni liittyviä vai kuvaanko toisinaan myös itseäni ja arkeani? Millä tavalla kerron työstäni ja osaamisestani, kirjoittamalla vai kuvaamalla videoita? Käytänkö hashtageja? Ovatko kuvatekstit muodollisia vai rentoja tai jopa puhekielisiä? Viimeinen on huomionarvoinen seikka, sillä kielellisillä valinnoilla voi vaikuttaa siihen millaisen kuvan itsestään antaa.

Lopuksi nostaisin esille aktiivisuuden. Instagramissa kannattaa kommentoida, vastata kysymyksiin, ottaa kantaa, jakaa postauksia ja seurata muita. Sen lisäksi myös brändiään kannattaa kehittää aktiivisesti, sillä se ei välttämättä koskaan rakennu täysin valmiiksi.

Tässä kirjoituksessa olen tuonut esille Instagramin roolia asiantuntijabrändin rakentamisessa. Kirjoitukseni tarkoituksena oli myös pohtia hieman miksi humanistien asiantuntijuuden olisi tärkeää näkyä. Etenkin nuorten tavoittaminen voisi lisätä heidän tietämystään eri alojen asiantuntijuudesta ja monipuolisista pohjakoulutuksista; sen myötä erilaisten mahdollisuuksien ymmärtäminen voisi lisätä positiivisia mielikuvia humanistisista aloista ja työelämästä muutenkin.

Lisäksi työelämän ja työnantajien näkökulmasta ajateltuna olisi tärkeää, että humanistisilta aloilta valmistuvat osaisivat markkinoida itseään ja osaamistaan monipuolisesti: kun koulutus ei valmista suoraan tiettyyn ammattiin, voi asiantuntijuus olla hyvinkin laaja-alaista.

Toivottavasti tämä kirjoitus herätti positiivisia mietteitä Instagramin hyödyntämiseen liittyen.

 

Lähde: Sirkiä, Kalle 2017: Henkilöbrändin rakentaminen Instagram-sovelluksessa. Turun Ammattikorkeakoulu.

LinkedIn humanistin käyntikorttina

Photo by Lauren Mancke on Unsplash

Uskaltaisin väittää, että humanistit eivät hyödynnä LinkedIniä siinä määrin kuin heidän ehkä kannattaisi. Humanisti voi kuitenkin hyötyä LinkedInin käytöstä paljonkin. Tässä kirjoituksessa paneudun siihen, miten humanisti voi hyödyntää LinkedIniä oman asiantuntijuutensa ja henkilöbrändinsä rakentamiseen.

LinkedIn on kuin nykyajan käyntikortti, ja se onkin loistava väline työnhakuun ja verkostoitumiseen. LinkedInin käyttö voi aluksi tuntua etäiseltä ja hankalalta, mutta sitä käyttääkseen ei tarvitse olla huippuosaaja. Työssä käyvien humanistien lisäksi myös humanististen alojen opiskelijoiden kannattaa luoda LinkedIn-profiili, sillä jo opiskeluaikana tapaa monia kiinnostavia ihmisiä.

Kun tapaa mielenkiintoisen henkilön, kannattaa hänet lisätä pian tapaamisen jälkeen omiin kontakteihin. Kontaktit ovat tärkeitä, koska LinkedInissä on niin sanottuja piilotyöpaikkoja, jotka voivat aueta yhteisten tuttujen kautta. Jotkin työpaikkailmoitukset julkaistaan myös pelkästään LinkedInissä. Itse uskon, että työnantajat katsovat LinkedInistä, onko heillä ja hakijalla yhteisiä kontakteja. Jos yhteisiä kontakteja löytyy, se voi ehkä auttaa hakijaa saamaan työpaikan.

LinkedInissä voi etsiä itsellensä myös mentorin, jolta voi oppia paljon. Kiinnostavaa tyyppiä voi lähestyä suoraan viestillä, tai sitten häntä voi alkaa seuraamaan. Seuraamalla humanististen alojen asiantuntijoita, saa arvokasta tietoa siitä, miten he käyttäytyvät ja rakentavat LinkedInissä omaa henkilöbrändiään. LinkedInin tarkoitus on yhdistää ammatillisesti samoista asioista kiinnostuneita ihmisiä, joten jos saa pyynnön joltakulta samalla alalla työskentelevältä tuntemattomalta henkilöltä, ei pyyntöä kannata heti poistaa.

LinkedIniä ei ole pakko käyttää työnhakuun, mutta jos etsii töitä, kannattaa se tuoda esille omassa profiilissaan. Samalla voi myös kertoa, minkälaisista tehtävistä on kiinnostunut tai mitä haluaisi oppia seuraavaksi. Meillä humanisteilla on mitä moninaisempia taitoja, joten niitä kannattaa myös lisätä rohkeasti omaan profiiliin.

LinkedIn on monien muiden sivustojen tapaan hakukoneoptimoitu. Siksi omaan profiiliin kannattaa sisällyttää mahdollisimman paljon osaamiseensa liittyviä oman alan termejä, jotta profiili tulee näkyviin käyttäjien tekemissä hauissa. Pelkän tittelin tai koulun nimen sijaan kannattaa kertoa hieman enemmän siitä, mitä on koulu- tai työvuosien aikana tehnyt ja oppinut sekä missä on onnistunut erityisen hyvin.

Saadakseen mahdollisimman paljon irti LinkedInistä, pitää sitä käyttää aktiivisesti. Muiden julkaisuista kannattaa tykkäillä ja jättää niihin kommentteja. Se on yksi helpoimmista tavoista osoittaa aktiivisuutta. Kaikista parasta olisi tietenkin julkaista jotain itse. Sen voi aloittaa jakamalla jonkin mielenkiintoisen artikkelin ja kertomalla muille, miksi se on mielenkiintoinen. Esimerkiksi kirjallisuuden alan opiskelija tai työntekijä voisi jakaa LinkedInissä Helsingin Sanomissa olleen artikkelin, jossa puhuttiin kirjojen kansien vaikutuksesta niiden myyntiin. Julkaisujen aiheen kannattaa aina olla jotenkin yhteydessä omaan alaan. Julkaisuissa kannattaa myös rohkeasti kysyä muiden mielipiteitä ja aloittaa sillä tavalla uusia keskusteluja.

Tässä kirjoituksessa annetuilla vinkeillä pääsee hyvään alkuun LinkedInin käytössä. Kaikkien edellä mainittujen keinojen avulla tulee rakentaneeksi omaa henkilöbrändiään, profiloiduttua oman alansa osaajaksi ja jakaneeksi kokemuksiaan. LinkedIn on oiva lisä jokaisen humanistin työkalupakkiin työllistymisen näkökulmasta. Toivottavasti tämän kirjoituksen myötä LinkedInin käytön aloitus ja hyödyntäminen tuntuu nyt helpommalta.

 

Tervetuloa blogiimme

Tämän blogin nimi on Humanisteja brändäämässä. Blogissa joukko nuoria humanisteja pohtii asiantuntijuutta, verkkoviestintää, markkinointia ja brändin rakentumista. Tavoitteena on, että blogissa humanismi ja markkinointi kohtaavat rakentavasti ja kenties yllättävästikin.

Blogi on osa Helsingin yliopiston Tietokirjallisuuden opintokokonaisuuden kurssia Asiantuntijan verkkokirjoittaminen. Kurssin opettajana toimii Kimmo Svinhufvud.

Olet erittäin tervetullut seuraamaan blogiamme ja liittymään mukaan keskusteluun!

Kuva: Paula Schmidt