Helsingin yliopisto
Mitä suomen kielen yliopisto-opiskelijoista tulee isona? Kielen ammattilaiset työllistyvät monenlaisiin ammatteihin, mutta suuren yleisön mielikuvat tuntuvat olevan varsin yksipuolisia. Suomen kielen ammattilaisuuden brändiä olisi syytä alkaa parantaa, jotta opiskelijoiden ja jo valmistuneiden potentiaali tunnistettaisiin paremmin työelämässä ja yhteiskunnassa.
Äikän opeja ja fanaattisia pilkunviilaajia
Monet suomen kielen opiskelijat tunnistavat toistuvat käsitykset ja oletukset, joita heidän alaansa ja opintoihinsa liitetään. Yksi tavallisimmista on se, että opiskelijat valmistuvat äidinkielen ja kirjallisuuden opettajiksi. Suomen kielen tutkinto-ohjelma ei kuitenkaan itsessään ole opettajakoulutus, vaan opettajan pätevyyteen vaaditaan pedagogiset opinnot, joita läheskään kaikki opiskelijat eivät suorita. Silti opettajaoletus istuu tiukassa ja moni opiskelija on niin kyllästynyt siihen, että joka kerta opinnoistaan kertoessaan lisää perään, ettei aio opettajaksi.
Moni myös mieltää suomen yliopisto-opintojen sisällön samanlaiseksi kuin peruskoulun ja lukion äidinkielen ja kirjallisuuden opinnot. Ajatellaan, että suomen kielen ammattilaiset ovat pilkkusääntöjen erityisammattilaisia, jotka vahtivat punakynän kanssa kanssaihmistensä kielenkäyttöä. ”Ai kauhee, pitääkin varoa mitä sun seurassa sanoo” on tyypillinen reaktio, kun opiskelija kertoo opiskelevansa suomen kieltä. Usein ala sekoitetaan myös yhteen kotimaisen kirjallisuuden kanssa ja opiskelijoilta kysellään lukusuosituksia tai nippelitietoa kirjallisuushistoriasta.
Suomen kielen opiskelu on kuitenkin paljon muutakin kuin pilkkusääntöjen opettelua – se on itse asiassa varsin minimaalinen osa opintoja. Opiskelijoista tulee kielen ja sen rakenteen, historian ja merkityksen asiantuntijoita, ja koska kieltä on mahdotonta tutkia irrallaan sen puhujien kulttuurista ja yhteiskunnasta, myös nämä kuuluvat suomen kielen ammattilaisen osaamisalueisiin. Osaamista syvennetään sivuaineopinnoilla, kuten viestinnällä, politiikan tuntemuksella tai muilla yhteiskuntatieteillä tai vierailla kielillä. Tuloksena on ammattilaisia, joilla on erinomaiset valmiudet monenlaisiin työtehtäviin.
Ristiriita suomen kielen ammattilaisten osaamisen ja ammattilaisiin ja opiskelijoihin liitettyjen mielikuvien välillä on iso. Kun suomen kielen ammattilaisten potentiaalia ei yleisesti tunnisteta, opiskelijat eivät itsekään tiedä, millaisia töitä he voivat tulevaisuudessa tehdä.
Osaaminen on tuotava näkyvästi esille
Töissä.fi -sivustolla, joka kertoo korkeakouluista valmistuneiden sijoittumisesta työelämään, kerrotaan suomen kieltä opiskelleiden työskentelevän 237 erilaisessa työtehtävässä ja ammatissa. Isoin ammattiryhmä ovat opettajat, kuten suomen kielen ja kirjallisuuden (ent. äidinkieli) lehtorit sekä suomi toisena kielenä -opettajat. Suomen kielen ammattilaisia työskentelee kuitenkin paljon myös mm. toimittajina, tiedottajina, viestinnän asiantuntijoina, kääntäjinä, kustannnustoimittajina, kielenhuoltajina, copywritereina, kirjastonhoitajina, tulkkeina, tutkijoina ja sisällöntuottajina.
Vaikuttaa siltä, että ainakaan humanisteja yleisesti koskeva oletus työttömäksi valmistumisesta ei päde suomen kielen ammattilaisiin. Kuten blogin aiemmissa teksteissä on kuitenkin todettu, humanistit usein vierastavat itsensä brändäämistä ja oman asiantuntijuutensa markkinoimista. Tämä voi olla yksi syy siihen, miksi mielikuvat suomen kielen ammattilaisuudesta ovat niin suppeita.
Jotta mielikuvat suomen kielen ammattilaisuudesta alkaisivat paremmin vastata todellisuutta, täytyy ammattilaisten itse kertoa osaamisestaan maailmalle. Oma asiantuntijuus täytyy ensin määritellä ja pohtia, mitkä ovat ne omat vahvuudet niin ammatillisen osaamisen kuin vaikkapa yleisten työelämätaitojen kannalta. Asiantuntijaksi profiloidutaan erityisesti oman alan substanssiosaamisella, joka on humanisteilla usein laaja ja monipuolinen. Erityisesti suomen kielen ammattilaisten on hyvä tuoda aktiivisesti esiin alan monipuolisuutta ja täten laajentaa suppeahkoa miellikuvaa kielen ammattilaisista.
Sosiaalinen media on erinomainen paikka tuoda ilmi omaa osaamista ja rakentaa henkilökohtaista asiantuntijabrändiä. Yksittäisillä aktiivisilla toimijoillakin voi olla tärkeä vaikutus mielikuville, joita joihinkin aloihin ja sen ammattilaisiin liitetään. Suomen kielen osalta tällaista vaikuttamistyötä tekee esimerkiksi Kotimaisten kielten keskus eli Kotus, jonka blogissa asiantuntijat kirjoittavat ajankohtaisista kieleen liittyvistä asioista ja ilmiöistä. Kotuksella on myös Instagram-tili @kielenjuhlaa75, joka juhlistaa Kielitoimiston perustamisesta kuluneita 75 vuotta ja jossa esitellään monipuolisesti Kotuksen toimintaa. On tärkeää, että tällaiset organisaatiot kuuluvat ja näkyvät, jotta tieto alasta ja sen asiantuntijuudesta ei jää pelkästään yksittäisten ammattilaisten vastuulle.
Kuten tässä blogissa on aikaisemmin tuotu ilmi, humanistiseen korkeakoulutukseen kaivataan lisää työelämäyhteyksien huomioimista ja oman osaamisen sanoittamisen harjoittelua. Suomen kielen opiskelijat osaavat jo kertoa, että eivät opiskele äikkää eivätkä välttämättä aio opettajiksi – ehkä seuraavaksi opimme entistä paremmin kertomaan, mitä kaikkea annettavaa meillä työelämälle ja yhteiskunnalle on. Tämän kehityksen myötä myös yleiset mielikuvat muuttunevat ja ensimmäinen ajatus suomen kielen ammattilaisesta on pilkunviilauksen maailmanmestarin sijaan laaja-alainen ammattilainen, jonka osaamista tarvitaan kaikilla yhteiskunnan osa-alueilla.