Suunnitelmat ja lopputulos eivät taaskaan vastanneet toisiaan. Sain kuitenkin aikaan karttasarjan mielestäni mielenkiintoisesta ja hyvin tärkeästä aiheesta.
Väestönkasvu, tehomaatalous ja ilmastomuutos lisäävät kaikki Afrikan vesipulaa. Esimerkiksi Kapkaupungissa vuonna 2018 oli vaarassa loppua vesijohtovesi kokonaan, ensimmäisenä kaupunkina maailmassa. Kartta 1 kuvaa Afrikan vesistöjen sijaintia ja puhtaan veden saatavuutta. 
Kartasta huomioni kiinnitti etenkin se, että Kongon demokraattisessa tasavallassa on Kongo-joen myötä valtavat makean veden varastot, mutta veden saatavuus on siellä kuitenkin huonointa koko Afrikassa. Pelkkä makean veden määrä ei siis yksin riitä turvalliseen ja riittävään vedensaantiin, vaan myös jakelun ja hinnoittelun tulisi olla kunnossa.
75% Saharan eteläpuoleisen Afrikan väestöstä elää ilman sähköä, ja väestönkasvun myötä tämän lukumäärän odotetaan yksin nousevan. Kysyntä sähkölle on Afrikassa siis valtava. Vaikka monet Afrikan vesistöistä ovat melko huonoja kulkuväyliä, voidaan niitä kuitenkin hyödyntää energianlähteenä. Vesivoimaloita onkin Afrikassa useita kymmeniä. (kartta 2)
Kartan 2 mukaan suhteellisesti eniten vesivoimaloita on Kongon demokraattisen tasavallan, Ugandan, Burundin ja Ruandan alueilla. Tällä seudulla sijaitseekin merkittäviä vesialueita, kuten Tanganyikan ja Kivun järvet.
Afrikassa energian käyttö asukasta kohden oli vuonna 2007 7098kWh, samaan aikaan Euroopassa energiaa kului asukasta kohden 34 852kWh. Elintason nousun myötä energiankulutuskin lisääntyy, ja näin voidaan tapahtuvan myös Afrikassa. Mantereen uusiutuvat energianlähteet ovat siis ennen kaikkea positiivinen asia. Kolikolla on kuitenkin kääntöpuolensa, sillä vesivoimaloilla on usein valtavia ekologisia ja sosiaalisia haittavaikutuksia. Väestön siitäminen voimalan tieltä, vesivarojen saatavuuden turvaaminen sekä vesiekosysteemin vaarantuminen ovat vain muutamia vesivoimaloihin liittyviä riskejä.
Veteen liittyvät kofliktit ovat tänä päivänä yleisiä. Toukokuussa 2013 Etiopia ryhtyi kääntämään Niilin ylävirtausta 10 miljardia euroa maksavan vesivoimalan rakentamiseksi muuttaen samalla taloudellis-poliittisia suhteitaan alajuoksulla sijaitsevien Egyptin ja Sudanin kanssa. Ei siis ihme, että hydroenergia jakaa asukkaiden mielipiteitä laajallakin alueella. Kartassa 3 olen koonnut yhteen vesivoimaloiden ja erilaisten levottomuuksien sijainnit Kongon demokraattisen tasavallan, Ugandan, Ruandan ja Burundin alueilta. Voimalat sijaitsevat usein valtioiden rajalla, missä esiintyy usein levottomuuksiakin. Onko levottomuuksien ja voimaloiden välillä yhteys jäi kuitenkin itselleni arvoitukseksi. Levottomuudet kuitenkin mitä luultavimmin haittaavat voimaloiden normaalia toimintaa. 
Lopuksi vielä vähän taustatyöstä. Oikeanlaisen aineiston hakeminen ei aluksi sujunut kuin vettä vaan. Koin olevani gis-luokassa kuin kala kuivalla maalla, kun yritin epätoivoisesti löytää materiaalia karttaani. Afrikan kokoisesta mantereesta ei ole helppoa löytää yhtenäistä tietoa esimerkiksi vesistöjen sijainnista, joten päädyin lataamaan jokaisen valtion tiedot erikseen ja lopulta yhdistämään ne QGISissä yhdeksi suureksi tietokannaksi. Koko työn tekemiseen meni tunteja, mutta lopputulokseen olin oikein tyytyväinen.
Turhautuneisuus oli menneen kurssin yksi päälimmäisistä tunteista. Jokaiselta gem-tunnilta jäi kuitenkin käteeni hieman lisää tietoa ja taitoa QGISin saloista, ja pienistä puroistahan syntyy lopulta suuri virta.