Digitoinnin parissa jälleen
No otsikkokin sen kertoo, päästiin taas vanhan kunnon “piirrä itse kartalle”, eli kartan digitoinnin pariin. Tämähän oli tuttua jo edelliseltä temmi -kurssilta, jossa kurssin lopputyönä toteutettiin valitsemaltaan alueelta oma, itse digitoimalla kasaan kliksuteltu kartta. Mitä enemmän sitä teki, sen helpommaksi se kävi. Nyt kuitenkin käytössä astetta hermoja raastavampi, QGis.
Tällä tunnilla käsiteltiin rasteriaineistoja. Niiden lataamista, muokkaamista ja tarkastelua. Aloitimme taas lataamalla dataa sisään ja jännittämällä, mitä ruudulle ilmestyykään. Ensimmäisen harjoituksen data sisälsi pääkaupunkisuedun kartan, meri, järvi ja joki alueineen sekä kuntien rajat. Koska aineistosta puuttui vielä tiedot alueen asukkaista/väestöstä, sekin ladattiin ohjelmaan.
Kartalle ilmestyi pistepilvi, jonka jokainen piste sisälsi asukastietoja. Taas uuden loitsut ja kartalle ilmestyi ruudukoksi alueet, joilla ylipäätään oli asukkaita. Vähän pisteaineistoa siivoiltua, valittiin näytettäväksi pääkaupunkiseudun ruotsalaisten, muunkielisten, ulkomaalaisten osuus väestöstä. Ruudukolle samat kriteerit ja se rajautui osoittamaan alueita, joilla kyseisiä ryhmiä asuu. Ilmeisesti pisteet kartalla näyttävät jokaisen talon, jossa asuu jonkin edellisistä ryhmistä edustajia. Tästä hainnointina kuva 1.
(kuva 1, ensimmäisen tuntitehtävän aikaan saannosta)
Nyt alkaa kyllä mennä usko QGisin ja tämän kurssinkin suhteen, sillä olin tuottanut tunnilla valmiin karttatulosteen tekemästäni kartasta, joka esitti ruotsinkielisten jakaantuneisuutta pääkaupunkiseudulla. Kartan piti olla ruutupohjainen koropleettikartta. Tallensin karttalehden QGis tiedostona OneDriveen ja kun avaan sen omalla koneellani QGississä niin mitähän sieltä tulee esiin, no tyhjä lappunen legendan kera. :)))
(kuva 2, hukkunut työ?)
No on siellä sentään pohjoisnuoli 😀 Jatkossa kaikista siis myös ruutukaappaus ja kuvana tallennus OneDriveen. Sillä aikaa hienoja karttoja samasta aiheesta voipi mennä ihailemaan Sallan kurssiblogi:sta.
Seuraavaksi ladattiinkin sitten ihan uusia aineistoja. Ohjelmistoon ladattiin vektoridatat korkeusmalleina, sekä peruskattalehteä muistuttava kartta Pornaisten alueelta. Sitten olikin vuorossa pari päivän polttavinta kysymystä; Mitä karttalehdeltä puuttuu? Miten ne saadaan sinne? Kyseessähän oli tietenkin korkeuskäyrät, joita karttalehdillä nyt noin niikuin yleensä on. Ja kappas vain saatavilla oli korkeusmalli, josta muutamia kliksauksia ja säätöjä myöhemmin (en kyllä nyt koullaksenikaan muista mitä kliksauksia ja taikoja tehtiin) saatiin karttalehdelle kuin taikaiskusta ilmestymään korkeuskäyrät. Sitten vain vähän värin vaihtoa ja valmis!
Viimeisillä minuuteilla tulikin sitten se pommi; taas digitoidaan! No, ensi ajatukset olivat että voi ei, mutta loppujen lopuksi se olikin yllättävän rauhoittavaa ja tyynnyttävää tekemistä, kun kerrankin oli sellainen olo että “jess mähän osaan jotain”.
Koska karttaa kuulemma työstetään vielä ensiviikollkin, en ottanut siitä kuvaa tämän kerran blogiin. Eihän keskeneräisiä teoksia pidä paljastaa tai arvostella 😉 Nyt enään jäädään jännittämään onko sekään tallentunut . . .
Lähteet:
Salla Kärkkäisen kurssiblogi, https://blogs.helsinki.fi/karkkais/2022/02/09/viikko-4-flashbackit-temmille-ja-muuta-mukavaa/