Category: Uncategorized

Digitoinnin parissa jälleen

No otsikkokin sen kertoo, päästiin taas vanhan kunnon “piirrä itse kartalle”, eli kartan digitoinnin pariin. Tämähän oli tuttua jo edelliseltä temmi -kurssilta, jossa kurssin lopputyönä toteutettiin valitsemaltaan alueelta oma, itse digitoimalla kasaan kliksuteltu kartta. Mitä enemmän sitä teki, sen helpommaksi se kävi. Nyt kuitenkin käytössä astetta hermoja raastavampi, QGis.

Tällä tunnilla käsiteltiin rasteriaineistoja. Niiden lataamista, muokkaamista ja tarkastelua. Aloitimme taas lataamalla dataa sisään ja jännittämällä, mitä ruudulle ilmestyykään. Ensimmäisen harjoituksen data sisälsi pääkaupunkisuedun kartan, meri, järvi ja joki alueineen sekä kuntien rajat. Koska aineistosta puuttui vielä tiedot alueen asukkaista/väestöstä, sekin ladattiin ohjelmaan.

Kartalle ilmestyi pistepilvi, jonka jokainen piste sisälsi asukastietoja. Taas uuden loitsut ja kartalle ilmestyi ruudukoksi alueet, joilla ylipäätään oli asukkaita. Vähän pisteaineistoa siivoiltua, valittiin näytettäväksi pääkaupunkiseudun ruotsalaisten, muunkielisten, ulkomaalaisten osuus väestöstä. Ruudukolle samat kriteerit ja se rajautui osoittamaan alueita, joilla kyseisiä ryhmiä asuu. Ilmeisesti pisteet kartalla näyttävät jokaisen talon, jossa asuu jonkin edellisistä ryhmistä edustajia. Tästä hainnointina kuva 1.

(kuva 1, ensimmäisen tuntitehtävän aikaan saannosta)

Nyt alkaa kyllä mennä usko QGisin ja tämän kurssinkin suhteen, sillä olin tuottanut tunnilla valmiin karttatulosteen tekemästäni kartasta, joka esitti ruotsinkielisten jakaantuneisuutta pääkaupunkiseudulla. Kartan piti olla ruutupohjainen koropleettikartta. Tallensin karttalehden QGis tiedostona OneDriveen ja kun avaan sen omalla koneellani QGississä niin mitähän sieltä tulee esiin, no tyhjä lappunen legendan kera. :)))

(kuva 2, hukkunut työ?)

No on siellä sentään pohjoisnuoli 😀 Jatkossa kaikista siis myös ruutukaappaus ja kuvana tallennus OneDriveen. Sillä aikaa hienoja karttoja samasta aiheesta voipi mennä ihailemaan Sallan kurssiblogi:sta.

Seuraavaksi ladattiinkin sitten ihan uusia aineistoja. Ohjelmistoon ladattiin vektoridatat korkeusmalleina, sekä peruskattalehteä muistuttava kartta Pornaisten alueelta. Sitten olikin vuorossa pari päivän polttavinta kysymystä; Mitä karttalehdeltä puuttuu? Miten ne saadaan sinne? Kyseessähän oli tietenkin korkeuskäyrät, joita karttalehdillä nyt noin niikuin yleensä on. Ja kappas vain saatavilla oli korkeusmalli, josta muutamia kliksauksia ja säätöjä myöhemmin (en kyllä nyt koullaksenikaan muista mitä kliksauksia ja taikoja tehtiin) saatiin karttalehdelle kuin taikaiskusta ilmestymään korkeuskäyrät. Sitten vain vähän värin vaihtoa ja valmis!

Viimeisillä minuuteilla tulikin sitten se pommi; taas digitoidaan! No, ensi ajatukset olivat että voi ei, mutta loppujen lopuksi se olikin yllättävän rauhoittavaa ja tyynnyttävää tekemistä, kun kerrankin oli sellainen olo että “jess mähän osaan jotain”.

Koska karttaa kuulemma työstetään vielä ensiviikollkin, en ottanut siitä kuvaa tämän kerran blogiin. Eihän keskeneräisiä teoksia pidä paljastaa tai arvostella 😉 Nyt enään jäädään jännittämään onko sekään tallentunut . . .

Lähteet:

Salla Kärkkäisen kurssiblogi, https://blogs.helsinki.fi/karkkais/2022/02/09/viikko-4-flashbackit-temmille-ja-muuta-mukavaa/

Täällä taas…

Se olikin fiilis, kun jälleen raahauduin uudelle kurssikerralle. QGis ei ole vieläkään ystävä, mutta taistelu jatkuu. Itse kurssikerralla opeteltiin taulukko muotoisen datan lisäämistä ja sen yhdistämistä toisiin taulukoihin. Opin, ettei Exel -muotoista taulukkodataa voi suoraan liittää QGisiin vaan se tulee muuttaa CSV muotoon, jotta QGis nielee sen mukisematta. On se vaan nirso!

(kuva 1, Afrikan konflikteja, timantteja ja öljynporausta)

Tällainen tuotos (kuva 1) saatiin monen mutkan kautta aikaan. Koska QGis ei ole vielä hallussa, olin niin tyytyväinen siihen, että sain ylipäätään jotain pisteitä karttapohjalle, unohdin tietenkin tehdä legendan, pohjoisnuolen ja mittakaavan. No, seuravalla kerralla sitten 😀 Opin kuitenkin, miten suuri määrä yksittäistä dataa voidaan ryhmitellä ja yhdistää esimerkiksi maittain, tai jopa yhdeksi suureksi “datamassaksi” koko maanosan kokoisena.

Mitä kartta sitten oikein kertoo? Punaiset pisteet osoittavat Afrikassa sattuneita konflikteja. Siniset pisteet puolestaan ovat Afrikan timanttikaivoksia. Kuten huomataan, etenkin Afikan länsiosassa pisteillä on selkeä yhteys. Konflikteja syntyy kun toisilla on jotain ja toisilla ei. Tässä tapauksessa väärin jakautuvia rikkauksia, joista taistellaan. Sama on nähtävissä öljynporausalueiden kohdalla. Tässä kuitenkin vielä oivallinen muistutus Taru Tornikosken kurssiblogista:

“Päättelyssä täytyy aina olla varovainen ja tulkita tuloksia, ei omaa maalaisjärjen ohjailemaa ajatusta siitä, että öljykentät ja timanttikaivosteollisuus varmastikin lisäävät köyhissä maissa levottomuuksia ja aseellisia konflikteja. Edellä mainittujen tietokantojen, ja oman Afrikka-teemakarttani (kuva 1) perusteella voidaan kuitenkin varovaisesti todeta, että timantti- ja öljykaivosten olemassaolo alueella näyttäisi korreloivan konfliktien kanssa.“

Tunnilla tallentamissamme tietokannoissa oli myös kaikenlaista muutakin dataa liittyen aiheeseen. Kuten esimerkiksi konfliktien tapahtuma vuodet, timanttikaivosten löytämis- ja toiminnan aloitusvuodet, öljykenttien löytämis- ja poraamisvuodet sekä ylimääräisenä ladattuna, tietoa Afrikan väestöstä. Kuten siitä, kuinka monta Facebookin käyttäjää kussakin maassa on tai kuinka monella ylipäätään arvioidaan olevan internetyhteys. Kaikki tieto oli tallennettuna tietokannaksi maittain, kuten alla olevassa (kuva 2) jonka nappasin tietokantataulukosta.

(kuva 2, dataa Afrikan valitoista)

Sitten siihen itsenäiseen tehtävään, eli harjoitus 3:

No sehän ei alkanut kovinkaan lupaavasti. Miten onkaan jälleen kerran mahdollista, että unohtaa KAIKEN mitä juuri kuluneen 3h aikana on opetellut. Eikun vaan ohjeita selailemaan ja palauttelemaan mieleen, että mistäs nyt aloitettiinkaan. Päädyin siihen, että siirryn kotipisteelle suorittamaan tätä uudelleen opiskelua. Ensimmäinen ongelma tulikin vastaan heti kun avasin QGisin… se oli suomeksi.

Enemmän aikaahan se vei, koska ohjeet kaikkiin toimintoihin tms. oli laadittu englanninkieliselle QGisille, mutta muutamien haparoivien kokeilujen jälkeen pääsin taas kartalle siitä mitä pitää tehdä. Ja tässä tuotokseni;

(kuva 3, Suomen tulvaindeksi kartta)

Ja hei sieltähän löytyy jo pohjoisnuolet, mittakaava ja legenda! Edistystä on siis havaittavissa. Valitsin lopulta rantaviivan väriksi valkoisen, jotta sain kaiken muun erottumaan paremmin. Laskin siis Suomen tulvaindeksin kaavalla MHQ/MNQ, eli keskiylivirtaama jaettuna keskialivirtaamalla. Muutin saamani tuloksen koropleettikartaksi ja valitsin esitettäväksi 7 eri luokkaa. Yritin kyllä lisätä kartalle myös virtaamaa, mutta kielisolmun kohdalla en vain löytänyt oikeita nappuloita, jotta olisin saanut sen tapahtumaan.

Kartalla on siis nähtävissä Suomen “vanha” valuma-alue jako, sillä Suomen ympäristökeksus vasta päivittää uutta valuma-aluejako karttaa, edellisen ollessa vuodelta 1993. Mikäli ymmärsin SYKE:n sivuilta oikein, uudessa valuma-alue jaossa tulee olemaan useampia alueita kuin aiemmin on todettu. Uuden valuma-alue jaon tavoitteena on kartoittaa pienemmätkin, järviin laskevat valuma-alueet ns “lähivaluma-alueet”. Koko uusi työ on toteutettu digitaalisilla menetelmillä, jotka mahdollistavat automaattisen mallinnuksen halutuille alueille.

Sielläkin siis käytössä digitointi palvelu, tuskin kuitenkaan QGis :DD

Lähteet:

Taru Tornikosken kussiblogi, https://blogs.helsinki.fi/tornitar/

Suomen ympäristökeskus SYKE; Suomen valuma-alueista, https://www.syke.fi/fi-FI/Tutkimus__kehittaminen/Vesi/Tietoaineistot_ja_jarjestelmat/Valumaaluejarjestelma/Uusi_valumaaluejako

 

Edelliseltä tunnilta jäänyt hyvä maku suussani astelin kohti seuraavaa kurssikertaa. Saavuin luokkaan ja avasin jo (muka) tottuneesti aineistot ja QGisin.

Tällä kertaa lähdettiinkin liikkeelle suoraan toiminnasta. QGis tulille ja eikun aineistot sisään ja käsittely alkakoon. Kurssikerran tavoitteena oli opetella käyttämään sujuvammin erilaisia aineistoja ja käsittelemään, laskemaan, soveltamaan sekä muokkaamaan niitä. No, tietenkään se ei ollut yhtä yksinkertaista tai helppoa kuin miltä kuulostaa. Okei, ei se kyllä edes kuulosta helpolta, mutta anyway.

Harjoittelimme QGisin käyttöä Suomen kuntakartan avulla, joka oli valmiiksi kurssikerran aineistojen joukossa. Kartan ja siitä saatavilla olevien tietojen pohjalta sitten lähdettiin kokeilemaan erilaisia valintatyökaluja. Miten alueelta voidaan ottaa tarkasteluun vain osa siinä olevista soluista tai miten saadaan tutukittua vain ja ainoastaan yhtä solua kokonaisesta joukosta. Valintatyökalujen käyttö oli yllättävänkin simppeliä ja ymmärsin miten niiden kanssa tulee toimia.

Seuraavaksi siirryttiinkin tutkimaan QGississä olevia, erilaisia projektioita. Hämmennyin jälleen kerran suuresti, sillä en ajatellutkaan QGissin sisältävän noin paljon erilaisia projektioita. Ehkä olin ajatellut, että projektio vahtelee ladattavan aineiston mukaan, mutten tajunnutkaan että sitä voi vaihdella ihan noin vaan. Todella siisti ja mielenkiintoinen ominaisuus! Sitä lähdimme siis kokeilemaan.

Eeva Raki tiivistääkin projektioiden taustalla olevan pointin:

“Maapallo on muodoltaan litistynyt geoidi ja täten kolmiulotteinen.”

Kuten tiedämme Maapallon pintaa on mahdotonta kuvata tasolla täysin samanlaisena, “oikeellisena” kuin se on pallonmuodossa. Pyöreän pinnan saaminen kokonaisena tasolle ei vain onnistu. Tämän takia on luotu erilaisia projektioita. Projektiolla siis kuvataan pyöreää pintaa tasolla. Erilaisten projektioiden käyttö perustuu siihen, mitä aluetta halutaan tutkia ja mitä siitä halutaan selvittää. Esimerkiksi monelle tuttu Mercatorin projektio antaa kuvan koko maapallosta samalla kertaa, mutta mitä lähemmäksi napoja tullaan, sitä vääristyneenpiä (suurennettuja) kohteet ovat. Mercatorin projektio on siis hyvä jos halutaan tarkastella päiväntasaajan aluetta. Mainitaampa vielä, että Mercatorin projektio on lieriöprojektio, eli saatu ikäänkuin kiepauttamalla paperi Maan ympäri päiväntasaajaa pitkin ja avaamalla se sitten tasoon.

Toinen yleinen projektio, jota myös työssäni hyödynsin, on Robinsonin projektio. Se on pyritty toteuttamaan siten, että virheet saataisiin minimoitua, jolloin mikään kohta ei ole varsinaisesti “oikein” mutta virhettä on suhteessa vähemmän. Verrattaessa esimerkiksi Mercatoriin, napa-alueilla ei ole yhtä suurta koko virhettä, mutta päiväntasaajallakin on pientä heittoa alueiden suhteiden välillä.

Sitten itse harjoitukseen:

(kuva 1)

Aivan aluksi ladattuamme lähdedatan, Suomen kartta näytti siis vain yhdenväriseltä, johon oli korostettu kuntarajat. Lähdimme vertailemaan erilaisten projektioiden vaikutusta alueiden pinta-aloissa kartalla. Tehtyämme kartalle muutamat oikein valitut taiat saimme velhoiltua esiin kyseisen teoksen. (kuva 1) Kyseessä on siis Suomen kuntakartta, jonka pinta-alat on mitattu käyttämällä Suomelle ominaisia koordinaatteja ETRS TM35FIN. Sen jälkeen katsoin samat pinta-alat Mercatorin projektiosta ja vähensin siitä jo saamani. Näin ollen sain prosentuaaliset luvut siitä, kuinka paljon projektion valinta vaikuttaa Suomen pinta-aloihin. Mercatorille ominaisesti, mitä lähemmäs napoja mennään sitä suurempi on vääristymä.

(kuva 2)

Tein samat muutokset myös toiselle projektorille (kuva 2), eli vertasin sen antamia pinta-ala tietoja ETRS TM35FIN lukuihin. Koska kyseessä oli Robinsonin projektio virheet ovat tosiaan pienemmässä mittakaavassa verrattuna Mercatoriin. Kaikki pinta-ala muutokset ovat alle 2%, kun Mercatorin kohdalla esimerkiksi lapissa, pinta-ala vääristymää oli jo yli 8%. Jälleen kerran kuitenkin voimme todeta, että mitä lähemmäs napoja mennään sitä suurempi on vääristymä. Näin ei kuitenkaan tule päätellä kaikkien projektioiden kohdalla, vaan on olemassa hyvin erilaisia, eri suunnasta ja kulmasta kuvattuja projektioita, jolloin suurin vääristymä voi löytyä vaikka Varsinais-Suomesta. Näinkin sivusilmällä, kun joku kurssikavereista käytti kyseisenlaista projektiota.

Näin, pääsin siis taas leikkimään ja ehkä jopa oppimaankin jotain QGisin käytöstä. Vaikka suhteeni siihen on ollut melkolailla nou nou, niin alkaa se opettajan valvovan silmän alla tuntua ihan mukiin menevältä. Tiedä sitten mitä tapahtuu kun joudun aivan omilleni :0

Lähteet:

Eeva Rakin kurssiblogi, https://blogs.helsinki.fi/eevaraki/

Tietoa projektioista – https://fi.wikipedia.org/wiki/Robinsonin_projektio & https://fi.wikipedia.org/wiki/Mercatorin_projektio

 

(Kuva 1, HELCOM:in alueen typpipäästöt)

Lienee varmastikkin kaikille lukijoillekin selvää, että tämä blogi on toteutettu geoinformatiikan menetelmät kurssilla. En siis kummemmin esittele kurssia. Kuitenkin on mainittava, että kurssi on saatu toteutettua ihan lähiopetuksena, joka on/tulee olemaan varmasti erittäin positiivinen asia, kun ottaa huomioon aiemmat kokemukseni geoinformaattisten ohjelmistojen yms. kanssa. 🙂 En siis odottanut tätä kurssia mitenkään kovin innoissani, mutta avausluento olikin ihan positiivinen yllätys.

Käytössä ensimmäisellä kerralla oli QGis -ohjelmisto, joka on yksi GISosaajan apulaisista matkalla velhouteen. Olin aiemmalla kurssilla yrittänyt yksin räpiköidä kyseisen ohjelmiston käyttöä ja paha makuhan siitä jäi. Nyt kuitenkin selkeällä ja kattavalla esittelyllä sain aikaan jopa ylempänä näkyvän kartan. Wau!

No, itse ensimmäisen luennon sisältö oli siis yleisten kurssiin liittyvien ohjeiden ja käytäntöjen esittelyä sekä pieni kurkistus QGis ohjelman käyttöön. Opettajalla oli selkeä ja rauhallinen tahti, jossa pysyi sopivasti itsekin mukana. Opin muunmuassa tuomaan ja viemään tiedostoja kyseisestä ohjelmasta, käyttämään yksinkertaisimpia ja yleisimpiä työkaluja sekä hyviä ja huonoja puolia QGisin käytöstä. En kylläkään voi sanoa vielä osaavani käyttää QGis ohjelmistoa, mutta ainakin tiedän mikä se on ja mihin sitä voi hyödyntää.

Ensimmäinen QGis harjoitushan piti siis sisällään ohjelmiston opettelua, valmiiksi ladattujen kartta ja tilasto aineistojen pohjalta. Tein yllä olevan kartan (kuva 1), joka kuvastaa HELCOM:in valvoman Itämeren merialueen valtioiden typpipäästöjä, ja sitä kuinka suuren osan Itämeren typpipäästöistä kukin valtio tuottaa. Kuten huomaamme Puola on kirkkaassa johdossa, eipä kovin yllättävää tai liiemmin hurrattavaakaan. Karttapohja oli valmis, kuten myös tilastotiedot, mutta kartan yleisilmettä ja luettavuutta parantelin muuttamalla värityksiä. Lisäksi tein pienen laskutoimituksen typpipäästöjen pronsenttiosuuksien saamiseksi, valmiin tiedoston pohjalta.

Toisessa harjoituksessa päästiinkin tutkimaan Suomen karttaa, ja sitä, millaisia tietoja sen pohjalta voidaan esittää. Pohjana oli Suomen kuntakartta (kuva 2). Lähdin vain yksinkertaisesti visualisoimaan kyseisen kartan käytämällä porrastettuja luokkia esittämään asukasluvultaan eri kokoiset kunnat eri värisinä. Kokeilin muutamaankin väriä, mutta omaan silmään sininen sopi parhaiten joten se jäi!

(Kuva 2, Suomen kunnat asukaslukuina)

Mielestäni Hanna Pelkonen kiteytti omassa blogissaan erinomaisesti myös omat fiilikseni koskien ensimmäistä kurssikertaa;

“Tällä ensimmäisellä kurssikerralla opin harjoitusten myötä QGisin käytön aakkosia. Ohjelman ja paikkatiedon sujuvaan käyttöön tarvitaan kuitenkin kohdallani vielä lisää harjoituksia sekä monia uusia yrityksiä ja erehdyksiä. Opettajan laatimat yksityiskohtaiset ohjeet ja neuvot luennolla tulivat todella tarpeeseen ja kiitos niiden sain kaikki ensimmäisen viikon harjoitukset kasaan ja kurssin tehokkaasti käyntiin!” -Hanna Pelkonen

Ensimmäinen tunti oli siis yllättävän jees!

 

Lähteet:

HELCOM tietoa – https://fi.wikipedia.org/wiki/It%C3%A4meren_merellisen_ymp%C3%A4rist%C3%B6n_suojelukomissio

Hanna Pelkosen kurssiblogi – https://blogs.helsinki.fi/pelkohan/