Syksyiset kenttätyöt

Kenttätyöt ovat ehdottomasti yksi parhaista asioista omassa työssäni. Kuka nyt ei haluaisi viettää työpäiväänsä luonossa liikkuen. 😀

Tällä kertaa työt jakautuvat kolmen päivän ajalle kahteen eri luonnonpuistoon Evolle, sekä Hyytiälään. Töiden tavoitteena oli lukea maastossa olevien mikroilmasto mittareiden tiedot tietokoneelle, sekä kerätä 1,5 m korkeudella olevat lämpömittarit pois tutkimuspisteiltä. Normaalisti kenttätyöt pyritään tekemään loppukesästä ennen pakkasia ja sateita, mutta nyt poikkeuksellisesti töihin päästiin lähtemään vasta pakkasten saavuttua. Majoittuminen onneksi tapahtui Lammin biologisella asemalla, sekä Hyytiälän metsäasemalla, eli ihan telttaan asti ei tarvinnut raahautua.

Ennen kuin maastoon voitiin lähteä, oli tarpeellista tehdä lista mukaan pakattavista asioista, sekä varmistaa että kaikki työvälineet varmasti toimivat.  Pakkauslista näytti tällä kertaa tältä:

• • • Tietokoneet 2kpl + laturit + vara-akut
    • mikroilmasto mittareiden lukijat
    • GPS:ät + patterit
    • tutkimusalueiden kartat
    • Ehjiä säteilysuojia
    • uusia mittareita
    • mittareiden asennusrauta + puukko
    • pihdit
    • kyniä + muovipusseja

Suhteellisen lyhyellä pakkauslistalla selvittiin siis tällä kertaa. Näiden lisäksi mukaan päätyivät myös saappaat, eväät sekä tarvittavat muut ulkoiluvarusteet.

Kenttätöihin lähdettiin klo 7.30 aamulla, ja ensimmäisenä pysäkkinä toimi Evon luonnonpuisto.  Tutkimuspisteitä oli yhteensä 50, joista ensimmäisenä päivänä saatiin kierrettyä 30. Tutkimuspisteellä toiminta on simppeliä: mittari kiinnitetään lukijan avulla koneeseen, josta tiedot latautuvat itsestään valittuun kansioon. Jos mittarissa on ollut jotain häikkää kirjataan ne ylös erilliseen tiedostoon. Tällaisia tilanteita voivat olla esimerkiksi tapaukset joissa mittarin säteilysuoja on ollut rikki, mittari on kadonnut, tai kaatunut, tai joku eläin on jyrsinyt mittaria. Korjattavissa olevat ongelmat korjataan, ja nyt myös ilmassa ollut mittari kerättiin pois. Onneksi tälle kenttätyöreissulle osuivat hyvät ja aurinkoiset kelit, joiden ansiosta kenttätöiden tekeminen on entistä mieluisampaa. Toki välillä tutkimuspisteiden löytämisessä on oma haasteensa, sillä välillä tutkimuspisteet maastoutuvat ympäristöön yllättävän hyvin, mutta GPS:n ja kartan avulla se on kuitenkin pääasiassa mukavaa puuhaa.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Näin syksyllä kenttätöiden tekemistä rajoittaa myös vähentyvä valon  määrä. Pimeällä metsään ei ole järkevää lähteä, joten työpäivä kenttätöissä oli noin 8.30-17.30.

Toisena kenttätyöpäivänä suunnattiinkin mastoon mahdollisimman aikaisin. Tavoitteena oli saada kierrettyä viimeiset Evon pisteet, sekä siirtyä pohjoisemmaksi hoitamaan ensimmäisiä Hyytiälän pisteitä ennen pimeää. Onneksi tavoitteessa onnistuttiin ja pääsimme tekemään ensimmäisiä Hyytiälän pisteitä vielä samana päivänä. Pimeän tultua siirryimme majoittumaan Hyytiälän metsäasemalle, josta lähdimme taas seuraavana päivänä kenttätöihin auringonnousun aikaan.

Evon pisteiden tarkoitukena on kartoittaa olosuhteiden vaihtelua hakkuu aluieden, sekä vanhan metsän välillä, kun taas hyytiälän pisteet on sijoitettu pääasiassa soille. Normaalisti avosoilla liikkuminen on hidasta, mutta tällä kertaa suot olivat jäässä, joka helpotti kävelyä huomattavasti. Aurinkoisella säällä tehdyt kenttätyöt sujuivatkin odotettua helpommin ja valmista oli jo neljän aikaan iltapäivällä.

 

 

 

 

 

Takaisin Helsinkiin ja Kumpulaan päästiin noin puoli yhdeksältä illalla. Vaikka olisi mukavaa ajatella että kenttätyöt on tehty siinä vaiheessa kun tavarat on jätetty takaisin työhuoneeseen, mutta todellisuudessa työnsarkaa on vielä jäljellä. Kenttätöiden jälkeen tavarat täytyy palauttaa oikeille paikoilleen, kertyneet roskat kierrättää, mittareiden aineisto koota yhteen, esikästellä, sekä siirtää eteenpäin lopullista käyttöä varten, Lisäksi ylös on hyvä merkitä myös huomioita ensi vuoden kenttätöitä varten, jotta pisteitä lukemaan lähtevät ihmiset ovat tietoisia uusimmista päivityksistä tutkimusalueella.

Vaikka kenttätöissä ollessa suurin osa ajasta vietetään työparin kanssa eri puolilla tutkimusalueita lukemassa mittareita, mahtuu reissuun silti aina sosiaalisia hetkiä, ja outoja vitsejä sekä tilanteita. Esimerkkinä yhdellä hakkuu aukealla ollut kivi, jonka päällä oli pää: