Helsingin yliopisto
Ei, unelma ammattini lapsena ei ollut tohtori, eikä edes tutkija, vaan peruskouluaikana halusin olla lastentarhanopettaja, lukiossa sähköinsinööri, yliopistoon päästessäni meteorologi, ja neljän yliopistovuoden jälkeen maantieteilijä. Jatko-opinnot tulivat osaksi suunnitelmia vasta maisterivaiheessa, kun graduun tehtävä tutkimus osoittautui odotettua mielenkiintoisemmaksi ja aiheesta oli mahdollisuus oppia vielä lisää.
Jatko-opinnot ja väitöskirja eivät kuitenkaan olleet ollenkaan itselleni tuttuja konsepteja sillä yrityksiin työllistyminen oli ja on edelleenkin paljon todennäköisempi uravalinta opintojen päättyessä. Asioiden selvittämisen jälkeen tulin kuitenki tulokseen että jatko-opinnot sisältävät tutkimusaiheen keksimisen, tutkimussuunnitelman kirjoittamisen, sekä ohjaajien löytämisen jälkeen kaksi vaihetta: 1. Rahoitus ja 2. Opinto-oikeus. Omalla kohdallani aihe, sekä ohjaajat olivat helpoimmat osuudet, koska jatkoin työskentelyä graduni ohjanneiden henkilöiden kanssa ja vielä samasta aihepiiristä.
1. Rahoitus: Koska väitöskirjatutkija on enemmin uraansa aloitteva tutkija kuin varsinainen opiskelija, on tutkimuksen aikainen eläminen sekä tutkimuksen tekeminen rahoitettava muuten kuin tukien avulla. On toki tapauksia jossa jatko-opinnot sekä väitöskirja toteutetaan muiden töiden ohella, mutta ainakaan omassa tapauksessani en tätä vaihtoehtoa harkinnut. (Ellei sitten päädy hakemaan paikkaa yritykseen jossa aihe on valittu valmiiksi ja rahoituskin on jo hoidettu..)Täyspäiväisen tutkimuksen tekoon oli siis haettava apurahaa. Apurahojen suuruus ja kesto vaihtelee suuresti apurahan myöntäjän mukana. Apurahat jotka sisältävät myös henkilökohtaisen työskentelyapurahan (eli puhekielessä palkan) vaihtelevat yleensä puolestavuodesta neljään vuoteen. Rahaa on mahdollista hakea ympäri vuoden ja jokaiseen hakuun oma tutkimusidea on markkinoitava kohteeseen sopivalla tavalla lyhyesti sekä kiinnostavasti. Tästä puolesta tutkimuksessa pidän kaikkein vähiten…. Apurahaa myöntävien säätiöiden lisäksi ainakin Helsingin yliopisto tarjoaa palkkapaikkaa opiskelijan itsensä valitseman tutkimusaiheen toteuttamiseen. Voisin sanoa olleeni onnekas kun sain Maj ja Tor Nesslingin säätiöltä neljän vuoden apurahan tutkimukseni toteuttamiseen.
2. Opinto-oikeus: Kun rahoitusasiat on hoidettu, piti vielä hakea yliopistolta opinto-oikeus, jota voi myös yleensä hakea usemman kerran vuodessa. Toisin kuin perusopinnoissa on tohtorikoulutusohjelmia vähemmän ja ne kattavat laajempia kokonaisuuksia. Koulutusohjelman valintaan vaikuttavat suuresti se mille alalle oma tutkimus parhaiten soveltuu, sekä minkälaiset opinnot tukevat tukimuksen tekemistä parhaiten. Onneksi kaiken jo valmiiksi tehdyn työn (kuten rahoituksen haun ja tutkimussuunnitelman teon yms) jälkeen opinto-oikeuden hakeminen oli hyvin yksinkertainen prosessi, jonka kautta opinto-oikeuteni alkoi 1.5.2023.
”Mutta mikä sitten on mun aihe ja mitä ihmettä väitöskirjatutkija tekee? ”
Oma aiheeni käsittelee viileitä mikroilmastoja, ja sitä miten eliölajit voivat hyötyä niistä nyt ja tulevaisuudessa. Eli hiukan yleistajuisemmin: tutkin +15cm korkeudella havaittavia lämpötiloja ja perehdyn erityisesti niihin luonnossa oleviin alueisiin joissa nämä lämpötilat ovat syystä tai toisesta viileämpiä kuin ympäröivillä alueilla. Miksi? Koska maanpinnan läheisyydessä eläviä eliöitä (esimerkiksi kasveja) kiinnostaa enemmän se lämpötila joka on maanpinnan lähellä kuin se lämpötila jonka Pekka Pouta kertoo televisiossa ihmisille.
Väitöskirjani on ns. artikkeliväitöskirja eli tulen kirjoittamaan tällä tietoa neljä vertaisarvioitua tieteellistä artikkelia jotka kasaan opintojen loppupuolella yhteinäiseksi väitöskirjaksi. Ennen artikkeleiden julkaisua on kuitenkin tehtävä tutkimusta jotta on ylipäätään tuloksia joita voi julkaista. Eli alkuvaiheessa työnkuva sisältää paljon suunnittelua, erehdyksiä sekä aineiston esivalmistelua. Myöhemmin mukaan tulevat analysointi, tulosten kasaus sekä artikkein kirjoitus yhdessä kanssakirjoittajien kanssa. Vaikka työstän omaa väitöskirjaani ei kyseistä työtä kuitenkaan tehdä yksin vaan eri vaiheissa on mukana paljon eri ihmisiä.