Tällä kurssikerralla tehtävänämme oli luoda ruudukkopohjaisia karttaesityksiä. Tässä esitystavassa informaatio esitetään siis ennalta määritettyjen ruutujen (tai toisin sanoen pikseleiden) kautta. Kartan laadinta alkoi ruudukon luomisella – tässä vaiheessa oli päätettävä millaisella ruutukoolla karttaesitys halutaan luoda. Riippuen ruutukoosta samasta lähteestä voidaan saada aikaiseksi hyvinkin erilaisia esityksiä, joten tämä valinta määritteli hyvin pitkälle lopullisen kartan ulkomuotoa. Tätä ruutukokoa ei myöskään ollut mahdollista muuttaa jälkikäteen, vaan eri ruutukokojen toimivuuden testaaminen vaati aina uuden ruudukkotietokannan luomista. Tämä prosessi ei kuitenkaan sinänsä ollut kovin monimutkainen joten jo parin kerran jälkeen se sujui rutiinilla.

Lähteenä käytimme pääkaupunkiseudun alueelta jo tutuksi tulleita rakennuskohtaisia väestötietoja, kuten ikä- ja kielirakennetta. Laadin karttoja niin ikääntyneen väestön sijoittumisesta, nuorten ja iäkkäiden asukkaiden suhteesta kuin ruotsinkielisten asukkaiden suhteellisesta lukumäärästäkin. Näitä karttoja laadittaessa loin useita karttoja erilaisia ruutukokoja hyödyntäen jotta sain tuntumaa ruutukoon valinnan vaikutuksesta kartan ulkonäköön.

Viimeiseksi laadin kartat pääkaupunkiseudun väestön sukupuolijakaumasta kahdella eri ruutukoolla, suuremmalla 750 metrin ruutukoolla sekä huomattavasti tarkemman esityksen 250 metrin ruutukokoa käyttäen. Tähän blogiin olen liittänyt näistä kartoista tuon tarkemman version (kuva 1). Kartan värit oli sinänsä melko yksinkertaista valita, sillä sukupuolijakauman esittäminen punaisen ja sinisen värin akselilla on melko standardi lähestymistapa ja lienee useimmille kartanlukijoille intuitiivinen tapa lukea tämän tyyppistä karttaesitystä. En hyödyntänyt suoraan MapInfon tarjoamia valmiita luokkarajoja, vaan tein itsenäisesti päätöksen viidestä luokasta, joista keskimmäinen sisältäisi arvot väliltä 0,95 ja 1,05 – siis sallisi viiden prosentin eron miesten ja naisten lukumäärässä. Tämän luokan värjäsin harmaaksi, sillä violetti normaalina sinisen ja punaisen sekoituksena vaikeutti ehkä hieman mies- ja naisvoittoisten alueiden erottamista. Kokeilin tämän neutraalin värin kohdalla myös vaalean vihreää, mutta se sai kartan vaikuttamaan jo turhan kaoottiselta kaikessa karnevaalitunnelmassaan. Ääripääluokkiin sisällytin sekä naisten että miesten osalta ne ruudut, joissa jompaakumpaa sukupuolta on vähintään kaksi kertaa niin paljon kuin toista. Tällaisessa kahden muuttujan suhteen vertailussa on tärkeää että luokkavälit ovat tasaisia, joskaan kartalta ei voida tällä luokittelulla erottaa aivan suurimpia ääripäitä, vaan kaikki alle 0,5:n tai yli 2:n suhdeluvut kuuluvat samaan luokkaan.

Näin jälkikäteen mietittynä luokittelu olisi ehkä tarvinnut hieman hiomista, sillä nyt yhteen luokkaan kuuluu alueet joissa toista sukupuolta on 10 prosenttia enemmän kuin toista sekä alueet joissa toista sukupuolta on 90 prosenttia enemmän. Tämä on melko laaja skaala, ja ehkä useimmilla luokilla ja liukuvärjäyksellä kartasta olisi voitu saada informatiivisempi. Täytyy myöntää että aineiston luokittelun tärkeyden ymmärtää näiden kurssien edetessä yhä vain paremmin – joskaan ymmärrys sen tärkeydestä ei valitettavasti suoraan välity taidoksi luokitella aineisto onnistuneesti.

Näilläkin luokkarajoilla voidaan kuitenkin erottaa kartalta mies- ja naisvaltaiset alueet. Vaikka molempia löytyy koko pääkaupunkiseudun alueelta melko tasaisesti, naisvaltaisia alueita näyttää olevan hieman enemmän. Naisvaltaiset alueet ovat painottuneet erityisesti Helsinkiin sekä erityisesti sen etelä- ja länsiosiin. Vastaavasti miesvaltaisena alueena erottuu esimerkiksi teekkareiden valtakunta Espoon Otaniemessä. Itse pääkaupunkiseudun ulkopuolelta tänne muuttaneena en tunne seutua vielä niin hyvin että osaisin tehdä päätelmiä mitkä tekijät ovat voineet olla vaikuttamassa esimerkiksi luoteisen kantakaupungin nousemiseen esiin naisvaltaisena alueena.

Myös absoluuttisten arvojen kuvaaminen olisi voinut tulla kysymykseen. Tulokset olisivat voineet olla mielenkiintoisia ja käyttökelposia, jos oltaisiin mitattu esimerkiksi absoluuttisia eroja miesten ja naisten lukumäärissä. Ruutukartta on tavanomaista koropleettikarttaa suotavampi keino esittää juurikin absoluuttisia lukuja, sillä vertailtavat alueet ovat keskenään samankokoisia. Samuli Massinen oli blogissaan listannut mallikkaasti ruutukarttojen etuja verrattuna perinteisiin koropleettikarttoihin:

“–       Puhtaasti visuaalisesti (sen syvällisemmin sisältöön ja informatiivisuuteen katsomatta) alueellinen jakautuminen hahmottuu selkeästi

–       Aineisto on keskenään vertailukelpoista, sillä se on laskettu samankokoisille ruuduille

–       Ruutukokoa pystyy muuttamaan liukuvasti, eli aluejako laajenee tai pienenee kätevästi asetuksia muuttamalla

–       Hallinnolliset rajat eivät peity esimerkiksi pylväillä”

Ruutukoko saattaa myös olla hieman pienehkö tarkoituksen kannalta. harvaan asutuilla alueille yksittäiseen ruutuun saattaa jäädä vain muutama asukas, jolloin suhdeluvut voivat pienilläkin absoluuttisilla eroilla vaikuttaa hyvin merkittäviltä. Tämä ongelma nostaa päätään aina silloin kuin asukastiheydeltään hyvin erilaisia alueita vertaillaan keskenään. Tähän ongelmaan oli törmännyt omassa kartassaan myös Kasper Uusi-Viitala, vaikka aihe olikin eri:

“Muutaman asukkaan ruudut miljoonan asukkaan alueella eivät mielestäni voi kuvata mitään kovin hyvin. Ne ovat vain yksittäistapauksia. Tämän takia ruutukokoa olisi pitänyt kasvattaa. Tätä ongelmaa ei myöskään olisi ollut eläkeläisten absoluuttisia arvoja esittävässä ruutukartassa.”

Kuten aiempienkin karttojen kanssa, karttaesityksen viimeistely Corelin puolella on tuonut minulle uutta mielenrauhaa. Siinä missä MapInfo toimii hyvänä työvälineenä karttainformaation käsittelyyn sekä karkeiden esitysten luomiseen, se on visuaalisten muokkausmahdollisuuksiensa puolesta melko aneeminen. Toki tästäkin voidaan olla montaa mieltä, kuten Tiia Seeve blogissaan varsin selvästi osoittaa:

“Harjoitellessamme peruspiirtotyökalujen käyttöä pääsin palaan syksyn ensimmäisten MapInfo-kokeilujen riemun hetkiin! Sain taas rakentaa armeijallisen taistelupeuroja, jotka käyvät armottomaan hyökkäykseen radioaktiivisia jättiläislehmiä vastaan.”

Taistelupeuroja. Radioaktiivisia lehmiä. Aika rautaiset argumentit kyllä.

Viitteet ja kirjallisuus:

• Massinen, S. (2014). Fourth Round – Ruutuja ja Rasterikarttoja <https://blogs.helsinki.fi/smassine/>
• Seeve, T. (2014). Kurssikerta 4: Ruudut Helsingin yllä <https://blogs.helsinki.fi/setiseti/>
• Uusi-Viitala, K. (2014). Kurssikerta 4: Ruututeemakartat <https://blogs.helsinki.fi/kasperuu/>