Tällä viikolla tehtiin runsaasti erilaisia harjoituksia MapInfolla, vaikka varsinaista karttaesitystä ei tällä viikolla luotukaan. Tässä tekstissä keskitytäänkin enemmän opitun pohdintaan.

Ennen kuin pystyimme käymään kurssikerran harjoitusten kimppuun, opimme kuinka voimme liittää kuvamuotoiseen karttaesitykseen koordinaattitiedot. Kun kartan kulmien koordinaatit oli määritelty, pystyimme hyödyntämään kartan päällä erilaista jo olemassa olevaa paikkainformaatiota alueelta. Saimme luennon alussa myös lyhyen ohjeistuksen viikon pääteeman, bufferoinnin toimintaperiaatteista jonka jälkeen saimmekin ryhtyä selvittämään annettuja tehtäviä itsenäisesti.

Herra Lehvävirta kiteytti bufferoinnin (lainasanoja karsastavalle sopiva käännös voisi olla puskurointi) toimintaperiaatteen blogissaan sujuvasti:

”Bufferi- eli naapuruusanalyysi on laskennallinen analyysitapa, jossa bufferoitavan kohteen ympäriltä lasketaan tietyn etäisyyden päässä olevat pisteet.”

Siis käytännössä kartalta voidaan valita minkä tahansa muotoinen kohde jolle määritellään bufferointivyöhyke, jonka sisäpuolelle jääviä kohteita halutaan tarkastella. Näin voidaan tutkia monia eri kohtia tältä alueelta, esimerkiksi väestötietoja tai rakennuskantaa. Bufferointimenetelmät ovat erityisen käyttökelpoisia alueellisten vaikutusten tutkimisessa. Kun esimerkiksi määritetään millä etäisyydellä yksittäinen tie aiheuttaa meluhaittoja, voidaan tutkia tuon rajan sisäpuolelle jääviä kohteita koko tien matkalta. Tällaista meluhaittojen tutkimista teimme myös viikon harjoituksissa, kun tutkimme lentokentän meluhaittavyöhykkeiden sisään jääviä alueita. Muita esimerkkejä bufferoinnin hyödyntämisestä voi helposti löytää laajemminkin erilaisten hasardien parista, esimerkiksi tulivuorien purkautumisen, jokien tulvimisien ja tsunamien riskialueiden tutkimisessa.

Tässä voidaan toki nähdä myös menetelmän heikkouksia, sillä valitun kohteen sekä sen ympäristön ominaisuudet eivät välttämättä ole muuttumattomia koko tutkittavalla alueella. Menetelmä on siis varsin yksiulotteinen kun puskurialue määritellään ainoastaan etäisyyden avulla eikä esimerkiksi erilaisia pinnanmuotoja voida analyyseissä ottaa huomioon. Esimerkiksi on melko harhaanjohtavaa tutkia mahdollisen tsunamin vaikutuksia kahden kilometrin säteellä rannikosta, jos topografia alueella on hyvin heterogeenistä.

Bufferointia voisi toki hyödyntää toisinkin päin – voitaisiin esimerkiksi valita kaikki onnettomuuspaikat joissa auto on kolaroinut lapsen kanssa ja tutkia kuinka monessa tapauksessa kilometrin säteellä onnettomuuspaikasta on sijainnut päiväkoti. Bufferointityökalu tuntuikin äärimmäisen käyttökelpoiselta välineeltä mitä moninaisimpiin tarkoituksiin. Myös muut kurssilaiset olivat innostuneet bufferoinnin mahdollisuuksista. Kasper Uusi-Viitalalta se sai jopa mitalin:

“Buffer-työkalu kohosi kyllä MapInfon työkaluista aivan mitalisijoille omalla mitta-asteikollani. Sen tarjoamat analyysimahdollisuudet ovat aivan huippuluokkaa. Palveluiden sijainti, aluesuunnittelu, metsien hoito, saavutettavuusanalyysit…”

Tämän viikon tehtävät (ja koko tämä kurssi kokonaisuudessaan) ovat laajentaneet mielikuvaani siitä kuinka monipuolisesti ja laajasti paikkatietoa oikein onkaan mahdollista käyttää. Eihän tämä toki minään yllätyksenä ole tullut kun tiedostaa sen että paikkatieto on laajuudessaan kaikkea paikkaan sidottua dataa, mutta kun on itse päässyt tekemään harjoitustehtäviä on saanut aivan uudenlaista konkreettisuutta olemassa olleisiin ennakkokäsityksiin.

Mitä kaikkea voisikaan tutkia kun kaikki mahdollinen tieto olisi paikkaan sidottuna tietokannoissa saatavilla! Joku voisi olkapäitään kohauttaen ihmetellä että ketä se nyt oikein kiinnostaa kuinka monta mummoa asuu Lauttasaaressa, kuinka monta uima-allasta on Länsi-Pakilassa, kuinka monta päiväkotia on Espoossa tai miten monta yli 85-vuotiasta koko Pohjanmaalla, mutta kun kaikki tuo data on mahdollista saada vaivattomasti karttamuotoisena esityksenä eteesi, on siitä vaikea olla innostumatta. Jos minulla olisi kaikki mahdolliset paikkatietokannat käytettävissäni, luulen että sitä menettäisi huomaamatta pitkän pätkän ihan vain näistä laadittuja esityksiä tutkien. Jos kaikki tieto on kaunista, niin ei se paikkaan sidottuna siitä ainakaan rumennu!

Mikä itseäni innostaa ehkä eniten on se, että olemme vasta raapaisseet pintaa paikkatieto-ohjelmien maailmassa ja suurin osa pelkästään MapInfonkin toiminnoista ovat varmasti vielä allekirjoittaneelle tuntemattomia. Jotta tässä nyt ei ihan holtittoman innostuksen valtaan jouduta, niin MapInfo on itsessään melko koreilematon laitos. Karttaesitys on kiva, hyvännäköinen karttaesitys parempi. En tiedä onko Mapinfolla mahdollista saada hyvännäköistä karttaesitystä, mutta ei se varmasti ainakaan kovin helppoa ole. MapInfon tärkein tehtävä tuntuukin olevan juuri datan analysoiminen sekä sen perusmuodossaan esittäminen. Käyttäjän halutessa esittää sitä laajemmalle joukolle, ei kovin moni varmasti ilman kuvankäsittelyohjelman apua sitä kehtaisi tehdä.

Tässä vielä lopuksi tällä kurssikerralla tehdyistä harjoituksista saatuja tuloksia taulukkomuodossa:

Huomasin että moniin kohtiin toiset opiskelijat olivat saaneet hieman eriäviä vastauksia. Kun kartanlaatija itse piirtää elementtejä ja laatii niille bufferointivyöhykkeitä, on ymmärrettävää etteivät kaikki vastaukset voi olla täysin identtisiä. Tämän oli blogissaan todennut myös Henri Frestadius:

”Selasin hieman muiden opiskelijoiden blogeja (Luostari Taija, Aalto Minni ja Pietiläinen Sonja) ja huomasin joitakin eroja vastauksien kesken. Tämä pisti hieman miettimään käyttäjän vaikutusta tulokseen. Kaikki ovat kuitenkin tehneet samoilla ohjeilla ja suurin piirtein samalla tietämyksellä tehtävät ja silti heittoa löytyy.”

Tämä kurssikerta oli mukavaa vaihtelua karttojen laatimiseen, vaikka siitä kovasti pidänkin. Oli mielenkiintoista etsiä vastauksia harjoitustehtäviin, sillä kysymykset olivat juurikin sellaisia joiden selvittämiseen vastaavanlaisia keinoja voitaisiin käyttää kurssiympäristön ulkopuolellakin.

Viitteet ja kirjallisuus:

• Frestadius, H. (2014). Kurssikerta 5 <https://blogs.helsinki.fi/henfrest/)
• Lehvävirta, H. (2014). 5. Kurssikerta: Bufferointia, hikeä ja innostusta! <https://blogs.helsinki.fi/herttale/>
• Uusi-Viitala, K. (2014). Kurssikerta 5: Bufferoimaan! <https://blogs.helsinki.fi/kasperuu/>