Aku Ahjolinna opiskeli Suomen Kansallisoopperan balettikoulussa ja Leningradin Koreografisessa Instituutissa. Hän toimi tanssijana Kansallisbaletissa 1963–1993. Ahjolinna tanssi solistitehtäviä useissa klassisissa balettiteoksissa, mutta myös moderneissa teoksissa, kuten Mats Ekin Bernardan talo.
Ahjolinna on tanssinut Joutsenlammessa eri tehtävissä. Gorskin ja Messererin versiossa hän tanssi vuosina 1965–1969 mm. Unkarilaisessa tanssissa, Pas de Six’issä ja Pas de Trois’ssa sekä Rothbartin roolissa. Vuonna 1973 hän tanssi samassa versiossa Prinssi Siegfriedin osan, ja vuonna 1976 hän tanssi Siegfriedin myös Alla Shelestin harjoittamassa versiossa.
Joutsenlammen moniulotteisuudesta kertoo, että Ahjolinna on tanssinut 1969 Pikkujoutsenet neljän miestanssijan burleskiesityksenä KOM-teatterissa ja vuonna 2000 hän ohjasi Sinfonia Lahdelle koko Joutsenlammen toisen näytöksen vakavana parodiana.
Ahjolinna on toiminut balettipedagogina, koreografina lukuisissa oopperoissa ja musikaaleissa ja musiikkiteatteriohjaajana eri puolilla Suomea.

Kirsi Aromaa opiskeli Suomen Kansallisoopperan balettikoulussa ja toimi tanssijana Kansallisbaletissa vuosina 1972–2001. Hän tanssi päätehtäviä erityisesti klassisissa balettiteoksissa ja George Balanchinen baleteissa. Hän osallistui myös useille baletin ulkomaankiertueille.
Aromaa tanssi 1977–1981 Alla Shelestin harjoittamassa Joutsenlammessa ensin joutsenkuorossa ja czardaksessa, sitten Pas de Trois’ssa ja pikkujoutsenten tanssissa. Vladimir Bourmeisterin versiossa Aromaa tanssi vuosina 1994–2001 Odette-Odilen pääroolia. Sen hän tanssi myös viimeisenä esityksenään Kansallisbaletissa vuonna 2001.
Helsingin kansainvälisissä balettikilpailuissa 1984 hän sai hopeamitalin, ja hänelle myönnettiin Philip Morris -palkinto 1986.
Aromaa on toiminut vuodesta 2000 balettipedagogina ja harjoittajana. Hän valmistui tanssitaiteen maisteriksi Teatterikorkeakoulun tanssitaiteen laitokselta vuonna 2007. Hän on toiminut myös useissa luottamustehtävissä ja tanssialan toimikunnissa.

Ulrika Hallberg valmistui Suomen Kansallisoopperan balettikoulusta ja tanssi Kansallisbaletissa vuosina 1968–1994. Keskeisiä roolitöitä hänelle ovat olleet Julian rooli baletissa Romeo ja Julia (kor. Elsa Sylvestersson), Marian rooli teoksessa Bahtshisarain suihkulähde, Kitri Don Quijotessa, Gisellen nimirooli ja Lisen rooli teoksessa Huonosti vartioitu tyttö.
Joutsenlammen pääroolin hän tanssi ensimmäisen kerran vuonna 1976 Alla Shelesten harjoituttamassa versiossa. Hän on tanssinut solisti- ja päärooleja myös teoksissa Sinfonia D-duuri (kor. Kylián), Neljä luonnekuvaa, Concerto Barocco (kor. Balanchine), Vaaliheimolaiset (kor. Schilling) sekä Kamelianainen (kor. Reiter-Soffer). Hallberg on esiintynyt ulkomailla Kansallisbaletin kiertueilla sekä solistivierailuilla.
Vuodesta 2001 hän on toiminut opettajana Suomen Kansallisoopperan balettioppilaitoksessa. Hän on saanut muun muassa Kritiikin Kannukset (1976), Edvard Fazer -palkinnon (1986), Pro Finlandia -mitalin (1992) sekä Suomi-palkinnon (1993).

Timo Kokkonen on Suomen Kansallisooperan balettikoulun kasvatti, ja hän tanssi Suomen Kansallisbaletissa 1982–2007. Australian Ballet’n ensitanssija hän oli vuosina 1991–1993. Hän on tanssinut uransa aikana lukuisia pää- ja solistitehtäviä, muun muassa baleteissa Joutsenlampi, Pähkinänsärkijä, Giselle, Prinsessa Ruusunen, Romeo ja Julia, La Sylphide, Don Quijote, Etydit, Neljä luonnekuvaa ja Bajadeeri.
Kokkonen on tanssinut useita tehtäviä Joutsenlammen eri versioissa. Siegfriedin roolin hän teki ensimmäisen kerran Estonia-teatterissa 1980-luvun lopulla, minkä jälkeen hän tanssi roolin Australian Ballet’ssa (kor. Anne Woolliams) ja Suomen Kansallisbaletissa (kor. Vladimir Bourmeister).
Timo Kokkoselle on myönnetty Philip Morris -palkinto ja Edward Fazer -palkinto. Tanssijanuransa jälkeen hän on toiminut opettajana Suomen Kansallisoopperan balettioppilaitoksessa.

Doris Laine-Almi, ensitanssijatar ja professori, on kansainvälisesti tunnetuimpia suomalaisia tanssijoita ja merkittävä tanssin alan vaikuttaja. Monipuolisen tanssijan uransa jälkeen hän toimi aktiivisesti tanssin alan järjestöissä ja valtion taidehallinnossa. Vuosina 1984–1992 hän toimi Suomen Kansallisbaletin pääjohtajana ja 1992–1994 Berliinin Komische Operin baletinjohtajana. Laine-Almi on toiminut tuomariston jäsenenä monissa kansainvälisissä balettikilpailuissa vuodesta 1966 lähtien ja hänen aloitteestaan syntyi Helsingin kansainvälinen balettikilpailu vuonna 1984.
Opiskeltuaan Suomen Kansallisoopperan balettikoulussa Doris Laine kiinnitettiin kuorotanssijaksi vuonna 1947, eteni solistitanssijaksi 1952 ja nimitettiin ensitanssijattareksi 1956. Kaikissa vaiheissa hän tanssi Joutsenlammessa eri tehtävissä. Alexander Saxelinin Joutsenlammen eri versioissa 1940-luvun lopulla Laine tanssi ensin baletin kuorossa, sitten solistisissa tehtävissä, kuten Pikkujoutsenten tanssissa. Joutsenprinsessan pääroolin hän sai Mary Skeapingin versiossa 1953 ja tanssi Odette-Odilen myös mm. Tamara Nikitinan harjoittamassa Gorskin ja Messererin versiossa 1957.
Doris Laine on tanssinut Odette-Odilen roolin 15 eri versiossa ympäri maailmaa. Suomessa hän tanssi baletin päätehtävässä viimeisen kerran vuonna 1976.

Jutta Mustakallio on opiskellut tanssia Kansallisoopperan balettikoulun lisäksi Leningradin Vaganova-Akatemian tanssija- sekä pedagogilinjalla, mistä hän suoritti loppututkinnon 1986. Hän esiintyi tuolloin myös Kirov-teatterin Pähkinänsärkijässä (Venäläinen tanssi). Mustakallio on lisäksi valmistunut tanssitaiteen maisteriksi Teatterikorkeakoulusta 2011.
Hän on tanssinut Suomen Kansallisbaletissa 1974–1984 corps de ballet- ja solistirooleissa ja ollut mukana mm. seuraavissa teoksissa: Coppelia (Ystävättäret), Spartacus (Roomattaret, Gadezittaret), Petrushka (Imettäjä), Carmen (Kolme tupakkatyttöä), Raportti (Köyhälistö), Vuorovesi (5. pari), Seitsemän veljestä (Lukkarin tytär, Härät, Nainen Hämeenlinnassa) ja Bernarda Alban Talo (yksi tyttäristä). Mustakallio tanssi solistirooleja Heikki Värtsin ja Elsa Sylvesterssonin koreografioissa, kuten Sylvesterssonin Tuhkimossa, Romeo ja Juliassa sekä Gajaneh’ssa. Hän on tehnyt lisäksi useita solistirooleja opereteissa.
Alla Shelesten harjoittamassa Joutsenlammessa Mustakallio on tanssinut 1. näytöksen corps de ballet’ssa sekä Pas de trois’ssa, Joutsenkuorossa, Morsiamissa ja Unkarilaisessa tanssissa. Hän on harjoittanut Suomen Kansallisbaletille monia teoksia, mukaan lukien baletin uuden oopperatalon baletin avajaisesityksenä nähdyn Joutsenlammen (kor. Bourmeister) vuonna 1993.
Mustakallio on opettanut mm. SKO:n balettikokoulussa sekä Teatterikorkeakoulun tanssitaiteen laitoksella. Tällä hetkellä hän toimii suunnitteluassistenttina Suomen Kansallisoopperassa ja opettaa karakteritansseja Suomen Kansallisoopperan balettioppilaitoksessa.

Maj-Lis Rajala aloitti tanssiopintonsa Suomen Kansallisoopperan balettikoulussa vuonna 1937 opettajanaan mm. Aleksander Saxelin. Hän tanssi Kansallisbaletissa vuosina 1948–72 ja esiintyi lukuisissa solisti- ja päätehtävissä esimerkiksi baleteissa Prinsessa Ruusunen (Aurora, Carabosse), Esmeralda (Esmeralda), Giselle (Myrtha), Bahtshisarain suihkulähde (Zarema), Don Quijote (Kitri), Kivinen kukka (Katarina) sekä monissa pienoisbaleteissa. Hänen läpimurtoroolinsa oli Pessin ja Illusian Ristilukki (kor. Irja Koskinen, 1952). Hän on ollut mukana lukuisilla Kansallisbaletin ulkomaanvierailuilla.
Joutsenlammessa Rajala tanssi eri tehtävissä 1950- ja 60-luvuilla, ja esitti Odette/Odilen roolin Mary Skeapingin ohjaamassa ja harjoittamassa versiossa 1954. Hän toimi myös Joutsenlammen harjoittajana 1960-luvulla.
Kansallisbaletin opettajana ja harjoittajana Rajala työskenteli vuodesta 1969 lähtien, Kansallisoopperan balettikoulun pääopettajana vuosina 1979–82 ja sen johtajana 1982–1995. Helsingin Tanssiopiston ylimmän erikoiskoulutusluokan opettajana ja harjoittajana hän on kouluttanut useita ammattiin siirtyneitä tanssijoita alkaen vuodesta 1995. Hän työskenteli myös Helsingin Kaupunginteatterin tanssiryhmän balettimestarina 1977–82.
Rajalalle myönnettiin Kordelinin säätiön tunnustuspalkinto vuonna 2011, ja Pro Finlandia -mitalin hän sai 1967.