Ensimmäisen kurssikerran perusaiheena oli tutustuminen paljon puhuttuun QGIS -paikkatieto-ohjelmistoon. Sen avulla tehtiin vektorimuotoinen koropleettikartta, joka kuvaa typpipäästöjen osuuksia valtioittain (Suomi, Ruotsi, Tanska, Saksa, Puola, Liettua, Latvia, Viro ja Venäjä) Itämeren alueella (kuva 1). Nämä valtiot kuuluvat HELCOM-järjestöön eli Itämeren merellisen ympäristön suojelukomissioon, jonka perusperiaatteena on Itämeren tilan sekä sen suojeluun käytettävien keinojen toimivuuden tarkkailu (Helcom 2018). Kurssikerralla kerrattiin myös ennestään tuttuja paikkatiedon perusasioita.
Koska suurin osa ensimmäisestä kurssikerrasta kului QGIS -ohjelman parissa, tulivat sen perustoiminnot suunnilleen tutuiksi. Osa toiminnoista oli hankalampia löytää, osa taas hyvin selkeitä. Koska ohjelmisto oli vieras, saattoi opetuksen aikana kartan yksityiskohdan viilaaminen kostautua aika nopeasti ongelmina pysyä mukana. Joka tapauksessa ohjelmisto opetti paljon itsestään jo yhden kerran aikana. Kurssikerrasta jäi siten ihan hyvä yleiskäsitys ohjelmasta, samalla tuli vihdoin kokeiltua QGIS -ohjelmistoa käytännössä.
Typpipäästöjen määrät jakautuvat Itämerta ympäröivien valtioiden kesken epätasaisesti. Ääripäinä pitoisuuksissa ovat kartallakin näkyvät Viro (alhaisin) ja Puola (korkein). Suuri osa typpipäästöistä on peräisin teollisuus- ja maatalousalueilta, joilla typpeä kulkeutuu vesistöihin muun muassa lannoiteaineiden muodossa. Typpipitoisuuksiin vaikuttavat siis merkittävästi pinnanmuotojen määrittämät valuma-alueet. Kartta siis syyllistää epäreilusti myös niitä alueita, joilla ei välttämättä ole osuutta ongelmaan. Esimerkiksi Suomen pohjois- ja koillisosat eivät Maanselän vedenjakajan vuoksi edes kuulu Itämeren valuma-alueeseen. Toisaalta Itämeren valuma-alueeseen kuuluvat myös Valko-Venäjä sekä Ukraina, joten todennäköisesti päästöjä valuu mereen muualtakin kuin vain sitä ympäröivistä valtioista. Valko-Venäjän ja Ukrainan osuudet toki vaikuttavat välillisesti Venäjän Kaliningradin sekä Puolan ja Liettuan läpi virtaavien jokien kautta, mikä on ehkä huomioitu näiden valtioiden pitoisuuslukemissa.
Aiheesta vähemmän tietävä saa kartan perusteella varsin helposti vääristyneen kuvan typpipäästöjen osuuksista valtioittain, sillä sen voisi tulkita esittävän koko valtion maapinta-alan kattavia typpipäästöpitoisuuksia pelkkien keskiarvojen sijaan. Typpipäästöjä kuitenkin päätyy ympäristöön pistemäisistä lähteistä, ei säännöllisesti koko valtion laajuudelta. Toki päästöjen määrään vaikuttaa myös valtion rantaviivan pituus. Moni aiheeseen vaikuttava taustatekijä jää kartalla selittämättä, kuten Keski-Euroopan valtioiden merkitys ja rooli teollisuudessa. Enemmän intensiivistä teollisuus- ja maataloustoimintaa harjoittavien valtioiden päästömäärä on tietysti korkeampi. Kartalla korostuvan Puolan merkittävää osuutta typpipäästöissä selittää myös runsas laivaliikenne Pohjoismaista ja Venäjältä, onhan kyseinen reitti yksi keskeisimmistä väylistä alueiden välisen tuonnin ja viennin kannalta. Kartan informatiivisuus on suhteellisen heikko, mutta yksinkertaiseen aiheen esittämiseen se on ihan riittävä.
Halusin käyttää kartassa saman sävyn eri valöörejä eli tummuusasteita, jotta kartan ulkoasu pysyisi selkeämpänä. Eriväriset luokat olisivat voineet viedä huomiota pois ilmiön alueellisen voimakkuuden kuvaamiselta. Jotta itse ilmiö olisi pääosassa kartalla, ulkopuolisten valtioiden värin tuli olla neutraalimpi. Jälkeenpäin ajateltuna olisi ehkä ollut fiksumpaa valita karttaan jokin toinen väriyhdistelmä, sillä oranssi ja vihreä saattavat aiheuttaa vaikeuksia kartan tulkintaan esimerkiksi puna-vihervärisokeille. Olen tyytyväinen merialueiden sekä mantereiden reunojen ja rannikoiden väreihin, ne ovat tasapainossa mutta erottuvat toisistaan. Kaiken kaikkiaan värit sopivat voimakkuudeltaan ihan hyvin yhteen, vaikka ovatkin vähän turhan voimakkaita. Mittakaava, legendan tekstit ja pohjoisnuoli erottuvat kartalta. Kokonaisuudessaan kartan perusteella saa yleiskäsityksen sen kuvaamasta ilmiöstä sekä sen karkeasta jakautumisesta Itämeren alueella, mutta yksityiskohtia tai ilmiön taustoja kartta ei kerro.
Kartassa jäi erityisesti häiritsemään Skagerrakin alueelle jäänyt syvyyskäyrien vyöhyke, sillä se tekee kartasta sekavamman ja on käytännössä turha yksityiskohta. Syvyyskäyrien tarpeellisuus on vähän niin ja näin. Toisaalta ne kuitenkin ilmoittavat niiden alueiden sijainnin, joille typpi helpoimmin varastoituu aiheuttaen negatiivisia seurauksia. Matalat merialueet kärsivät eniten rehevöitymisestä johtuen korkeasta typpipitoisuudesta vesimäärään nähden, kuten Anette Markula toteaa omassa blogitekstissään. Lisäksi virheenä kartalla on manneralueen kanssa päällekkäin osuva legendan teksti, joten sen olisi voinut asettaa vielä siistimmin. Myös kartan rajaus voisi olla hieman parempi, nyt kartan olennaisin informaatio painottuu lähinnä vasempaan yläkulmaan keskikohdan sijaan, jolloin etenkin vastakkaisessa kulmassa on paljon epäolennaista tietoa. Kartta siis ajaa asiansa, mutta siinä on kyllä paljon parannettavaakin.
QGIS -harjoittelu ei loppunut vielä Itämerikarttaan: edessä oli vielä toinen koropleettikartta, tällä kertaa Suomen kuntiin liittyen. Tehtävänä oli valita valmiista tietokannasta mieleisensä muuttuja ja visualisoida siitä aika samaan tapaan kartta kuin edellisessä tehtävässä. Tartuin haasteeseen kevyin mielin optimistisena tavoitteena saada kartta valmiiksi parin tunnin sisällä siinä iltapäivällä, ei muuta kuin QGIS tulille ja menoksi. No, niinhän siinä kävi että vielä iltakymmeneltä vietin mukavaa tiistai-iltaa kartan parissa. Lopulta, kuten kuvasta 2 huomaa, QGIS kuitenkin taipui yhteistyöhön.
Valitsin karttani aiheeksi palveluiden osuuden koko kunnan elinkeinoista. Kartasta näkyy, että palveluita on prosentuaalisesti eniten (79-91%) suurimmissa, kaupunkimaisissa kunnissa. Näitä ovat esimerkiksi Helsinki, Espoo, Turku ja Kuopio. Kaupungeissa palveluyhteiskuntamainen rakenne korostuu, teollisuus on vähäisempää, maatalous lähes olematonta. Tarvitaan paljon erilaisia palveluita suurta asukasmäärää varten, samalla ne tarjoavat työpaikkoja. Toisaalta myös Pohjois-Suomen Rovaniemellä ja Inarissa palvelut muodostavat valtaosan elinkeinoista. Tämä on muun muassa turismin ja matkailupalveluiden ansiota. Pienempi rooli (29-42%) palveluilla on Etelä-, Keski- ja Pohjois-Pohjanmaalla, jossa maatalous on tärkeässä asemassa alavan ja viljavan maan seurauksena.
Kartta on mielestäni ihan hyvin onnistunut. Siinä on periaatteessa kaikki tarvittava tieto, legendaa, mittakaavaa ja pohjoisnuolta myöten. Lisäksi sen värit erottuvat toisistaan ja sitä on aika helppo tulkita. Kaiken kaikkiaan taistelu QGIS:in kanssa ei mennyt hukkaan, vaan toinen samantyyppinen harjoitus opetti tehokkaasti ohjelmiston tärkeitä toimintoja. Uskaltaisin varovasti väittää, että seuraavalla kerralla saattaa olla jo helpompaa.
Lähteet ja viittaukset:
Helcom (2018) <http://www.helcom.fi/about-us> Luettu 22.1.2018
Markula, Anette. Qgis ja kartta Itämeren typpipäästöistä (20.1.2018). <https://blogs.helsinki.fi/anettmar/> Luettu 22.1.2018