Kolmannella kurssikerralla tutkailtiin Afrikan valtioita, konflikteja ja luonnonvaroja tietokantojen yhdistelyn kautta. Vertailimme myös Internetin ja Facebookin käyttäjien määrää suhteessa väkilukuun valtioittain. Kotitehtävässä laadittiin teemakartta tulvaindekseistä Suomessa. Tämä kurssikerta oli siinä mielessä poikkeuksellinen, että tein oman ennätykseni QGIS:in kaatumisessa: kertoja tuli kurssikerralla neljä tai viisi, lisäksi myöhemmin vielä kolme lisää! No mutta, sellaista sattuu ja tulipahan ainakin ihan kiitettävästi kertailtua niitä toimintoja :).
Viimekertaisen hehkutuksen jälkeen oli aika palata maan pinnalle QGIS:in teknisen puolen kanssa. Kurssikerralla käytiin läpi muutama uusi toiminto, joista olin kyllä suoraan sanottuna ihan pihalla vaikka seurasin tarkasti ohjeistusta. Saattaa toki olla niinkin, että ohjelman tyssääminen puolen tunnin välein ehkä vaikutti ohjauksen mukana pysymiseen. Eniten uusista jutuista ongelmia aiheuttivat tietokantojen yhdistelyt sekä niiden laskutoimitukset. Tästä syystä minulta meni käytännössä kokonaan ohi vaihe, jossa piti laskea konfliktien esiintymistä vuosittain tai timanttien löytymistä valtioittain. Lopputuloksena Afrikkakarttani ei ollut mitenkään erityisen informatiivinen, enkä juurikaan ehtinyt analysoida siinä käsiteltyjä muuttujia. Oli kuitenkin esimerkiksi havaittavissa, että Internet-käyttäjien määrä vaihteli valtioittain suurestikin ja että timanttien löytymisellä ja konflikteilla on mahdollinen yhteys toisiinsa.
Afrikassa Internetin käyttö on yleistynyt viime vuosina ja vuosikymmeninä. Väkiluvun kasvun lisäksi myös infrastruktuuri ja alueiden verkostuminen on kehittynyt paljon, mikä on mahdollistanut myös nettiyhteyden. Kuitenkin kehitys ei ole ollut tasaista maanosan sisällä, vaan rannikkoalueet ovat sisämaata edellä. Tämä heijastuu myös Internetin käyttöön; erityisesti mantereen keskiosissa käyttö on hyvin vähäistä, kuten Lyyra Furu huomauttaa blogissaan. Syynä ovat esimerkiksi sisämaan heikompi saavutettavuus ja suuret tuloerot rannikkoalueiden kanssa, eli mahdollisuudet nettiyhteyden muodostamiselle ovat ylipäätään huonommat.
Kurssikertaan liittyvässä harjoitustehtävässä kohdealueena oli jälleen Suomi, tällä kertaa vesistöaiheiden näkökulmasta. Tehtävänä oli tosiaan tuottaa teemakartta Suomen valuma-alueiden tulvaindekseistä sekä liittää karttaan valuma-alueiden järvisyysprosentit (kuva 1). Tulvaindeksiä varten piti kuitenkin ensin tehdä parit tietokantojen yhdistelyt, sillä sen laskemiseen tarvittiin keskiylivirtaaman (MHQ) ja keskialivirtaaman (MNQ) suhde. Virtaamalla tarkoitetaan vesiuoman poikkileikkauksen läpi virtaavaa vesimäärää litroina tai kuutiometreinä sekunnissa. Tulvaindeksi taas kuvaa tulvahuipun moninkertaisuutta uoman keskivirtaamaan verrattuna.
Teemakartasta huomataan kvantiilien värisävyn perusteella, että tulvaindeksi on korkein Uudenmaan ja Varsinais-Suomen maakunnissa sekä Pohjanmaan maakunnissa. Tämä voidaan selittää muun muassa pinnanmuotojen perusteella: Etenkin Pohjanmaa on hyvin tasaista seutua, jolloin pintavalunta on vähäistä ja vesi jää seisomaan. Toinen merkittävä tekijä on kartallakin esitetty järvisyys. Järvien määrän ja tulvien välillä on korrelaatio, sillä mitä enemmän järviä valuma-alueella on, sitä enemmän vettä voi varastoitua niihin. Kun järviä on vähän, ne täyttyvät nopeasti tulvavesistä jolloin ylimääräinen vesi jää tulviksi. Kuten myös Sini Virtanen toteaa blogitekstissään, järvet tasaavat tulvia. Ylimääräistä vettä puolestaan tulee uomiin runsaiden sateiden muodossa sekä etenkin keväisin lumien sulamisvesinä. Keväällä ongelmaa lisäävät myös jääpadot. Lisäksi kasvillisuus vaikuttaa tulvien määriin, sillä esimerkiksi Vantaajoen ja Aurajoen varrella on käytännössä joko peltoa tai rakennettua ympäristöä jolloin vesi ei pääse imeytymään kunnolla. Sen sijaan esimerkiksi Saimaan alue koostuu järvien lisäksi metsistä, joiden kasvillisuus varastoi vettä tehokkaasti. Lisäksi kartassa näkyy selvästi suunnilleen I. salpausselkää pitkin kulkeva raja valuma-alueissa. Se jakaa pintavesien suunnan, ja suuri osa vedestä imeytyy tähän reunamuodostumaan sen huokoisen rakentumisaineksen ansiosta. Salpausselät myös patoavat järvenselkiä (lähde: Etelä-Karjalan liitto. 4. Vesistöt ja pohjavedet) ja vaikuttavat myös näin virtaussuuntiin.
Valmis teemakartta on periaatteessa onnistunut; se sisältää tiedon ja sen selityksen legendaa, pohjoisnuolta ja mittakaavaa myöten. Värimaailmaltaan kartta on kuitenkin tylsä ja mitäänsanomaton. Käytin paljon aikaa sopivien värisävyjen löytämiseen, koska halusin myös jokien erottuvan kartalta. Toisaalta joet aiheuttavat varsinkin Pohjois-Suomessa pieniä mutta silti ärsyttäviä virheitä kulkiessaan osittain päällekkäin valuma-aluerajojen kanssa. Joka tapauksessa kartta visualisoi tutkitun ilmiön ihan hyvin ja selkeästi. Erityisen paljon ongelmia tässä tehtävässä aiheutti tietokantayhdistelyn lisäksi järvisyyttä kuvaavien pylväsdiagrammien lisääminen. Kävin jo kärsivällisyyden rajamailla ja luovuttamisen partaalla, mutta jossain vaiheessa ne ilmestyivätkin kartalle. Lopulta se taisikin olla aika yksinkertainen juttu, yritin vain itse liikaa.
Värimaailmasta puheen ollen, välillä ei voi muuta kuin ihailla QGIS:in luovuutta sen ehdotellessa satunnaisesti mitä kauniimpia värejä kartalle (kuva 2)! Järkyttävää.
Kurssikerralta jäi käteen aika paljonkin uutta tietoa QGIS:istä, joskin iso osa toiminnoista on vielä vähän hämärän peitossa. Kyllä se vähitellen alkaa sujua, ja tietyt jutut onnistuvat jo lähes itsestään.
Lähteet ja viittaukset:
Virtanen, Sini. Veritimantteja ja valuma-alueita. (30.1.2018) <https://blogs.helsinki.fi/7k110738/> Luettu 1.2.2018
Furu, Lyyra. 3. Kurssikerta: Afrikka-tietokannan & Suomen valuma-alueiden tarkastelua (10.2.2018). <https://blogs.helsinki.fi/fufufu/> Luettu 12.3.2018
Etelä-Karjalan liitto (2006). 4. Vesistöt ja pohjavedet. Etelä-Karjalan maisema- ja kulttuurialueselvitys, osa 1. 62 s. <http://www.ekarjala.fi/liitto/wp-content/uploads/2013/12/Maisema-ja-kulttuurialueselv_4vesistot-ja-pohjavedet.pdf> Luettu 1.2.2018