Neljännellä kurssikerralla aiheena olivat ruututeemakartan tekeminen pääkaupunkiseudun väestötiedoista sekä rasteriaineistojen käsittely QGIS:issä.
Ruututeemakarttaa varten piti yhdistää pistemuotoista dataa ruudukon polygoneihin ja siten visualisoida haluttua ilmiötä ruutuina. Tehtävän vaiheet kurssikerran aikana käytyinä olivat tällä kertaa itselleni jotenkin hyvin vaikeaselkoisia. En oikein meinannut pysyä mukana opastuksessa, johtuen ehkä siitä, että kone kaatuili jälleen vähän väliä. Ruudukon lisääminen ja tietokantojen yhdistäminen onnistuivat kuitenkin jotenkuten, ongelmana oli saada visualisoitua ilmiötä niin että lukemat olisivat edes jotenkin järkevät. Yrittäessäni tehdä karttaa uudelleen kotona se alkoi selkeytyä. Periaatteessa tiesin, mitä pitäisi tehdä, mutta en löytänyt siihen ihan oikeita toimintoja. Lopulta sain siis jonkinlaisen kartan tehtyä (kuva 1), en kyllä mene takuuseen siitä että se pitää paikkansa. Ruutukoko on 750m x 750m.
Kartalla näkyy, kuinka asukkaiden keski-ikä vaihtelee alueittain aika sekalaisesti. Yhtenäisenä alueena, jonka keski-ikänä on 37-48 vuotta, näkyy kuitenkin kehäradan seutu. Kyseisellä alueella asuu paljon työssäkäyviä ja lapsiperheitä, mikä selittää ikähaarukkaa. Helsingin keskustassa sekä Itä-Helsingissä puolestaan asukkaiden noin 27-48 vuoden keski-iän vaihtelu on myös vähäistä johtuen muun muassa opiskelijoiden määrästä. Kartan esittämistä keski-ikäalueista ei kuitenkaan voi tehdä yleistyksiä.
Ruututeemakartasta tuli aika sekava ja epäinformatiivinen. Ensinnäkin luokkarajat eivät ole toisiaan poissulkevia, mikä vääristää aineistoa. Lisäksi kartta ei kerro juuri mitään pääkaupunkiseudun asukkaista, sillä esimerkiksi luokkaan 1-27 sisältyy ihan liian erilaisia ihmisiä. Kaiken kaikkiaan kartta on siis heikosti tulkittavissa ja muutenkin aika huono. Positiivisena osana se sentään sisältää mittakaavan, legendan ja pohjoisnuolen eli muut osat ovat jotakuinkin kunnossa. Lisäksi pidän sen visuaalisesta ilmeestä, sillä värit ovat tasapainossa ja ruudukko mukailee rannikon rajoja.
Ruudukon koko vaikuttaa paljon kartan ulkonäköön ja informatiivisuuteen. On tärkeää valita ilmiön kannalta sitä selkeästi kuvaava koko. Kuten Jannika Brofelt toteaa blogissaan, esimerkiksi ruutukoko 250m x 250m voisi olla tehtävän mittakaavaan nähden liian pieni. Toisaalta pienessä ruutukoossa on etunsa: sillä voitaisi saada aikaan kartta, joka kuvaa paremmin alueellista tietoa, kuten Emmi Hagelberg pohtii blogissaan. Esitystavan valintaan vaikuttavat siis monet tekijät liittyen sekä kartan visuaalisuuteen että tietoarvoon, ja esimerkiksi eri ruutukoot soveltuvat omalla tavallaan kuvaamaan erilaisia ilmiöitä.
Ruututeemakartta eroaa visuaalisuudeltaan tavallisesta koropleettikartasta. Ehkä keskeisimpiä eroja on aluerajaus: koropleettikartta noudattaa yleisesti valmiita rajoja, mutta ruututeemakartan rajaus on keinotekoinen ja kartantekijän muokattavissa. Absoluuttisten lukujen esittäminen ruututeemakartalla on ihan okei, koska kaikki ruudut ovat pinta-alaltaan samankokoisia. Tulos ei silloin vääristy. Esimerkiksi Suomea tarkasteltaessa koropleettikartalla on aika iso ero verrata Lapin ja Uudenmaan maakuntia toisiinsa absoluuttisilla arvoilla kuin suhteellisilla arvoilla niiden pinta-alaerojen vuoksi. Informatiivisuutensa kannalta ruututeemakartta on rajatumpi kuin koropleettikartta, sillä karsimisensa ansiosta se esittää tietoa vain siellä missä sitä on. Ruudut myös esittävät ilmiön voimakkuutta vähän selkeämmin kuin pisteet, sillä kuten Liisa Niemi toteaa blogitekstissään, lukuarvojen erot ovat paremmin nähtävissä ruutujen täytevärien erojen ansiosta. Toki pisteitä saa sijoitettua tarkasti juuri ilmiön esiintymispaikkoihin, mikä ei kovin suurella ruutukoolla ole mahdollista.
Toisessa tehtävässä aloitimmekin QGIS:in opettelun kannalta uudenlaisella aineistomuodolla, rasteriaineistolla. Tarkoituksena oli yhdistää aineiston osat ensin toisiinsa, minkä jälkeen tulos värjättiin korkeussuhteiden mukaan ja siihen lisättiin korkeuskäyrät. Lisäksi siitä tehtiin rinnevarjostus helpottamaan pinnanmuotojen tulkintaa. Tähän asti kaikki sujui varsin mallikkaasti. Sitten piti vielä liittää aineiston päälle peruskarttalehti, josta näkisi vähän tiestöä ja rakennuksia pienimuotoista digitointia varten. No, peruskarttalehti kyllä tuli ihan nätisti muiden tietokantojen seuraksi, ongelmana vain oli etten saanut sitä näkymään muiden tasojen päällä. Se oli olemassa olematta olemassa. Pääsin kuitenkin eteenpäin tekemällä kaikki vaiheet uudelleen QGIS:n toisella versiolla. Teknisiltä ongelmilta ei siis vältytty tälläkään kertaa.
Kotitehtävänä oli vertailla peruskarttalehden ja erillisen rasteriaineiston korkeuskäyrien sijoittumista. Paituli-kartan korkeuskäyrät ja QGIS:in lisäämät käyrät eroavat toisistaan yleistysasteen osalta. Peruskarttalehden käyrät ovatkin huomattavasti sulavalinjaisempia kuin varsinaiseen rasteriaineistoon perustuvat käyrät, joissa on enemmän pirstaleisuutta. Peruskarttalehden käyriä on pyritty siistimään mittakaavaan sopiviksi sekä tulkinnan kannalta selkeiksi, minkä vuoksi yksityiskohtia on jätetty pois. Korkeuskäyrien vastaavuus vaihtelee; tietyissä kohdissa ne kulkevat täysin yhtenäisesti, kun taas toisaalla niiden välillä on merkittäviä eroja (kuva 2). Toki eroavaisuuksia selittää myös käyrien mittausetäisyydet, sillä rasteriaineistoon perustuvien käyrien väli on 5m, peruskartan käyrien väli lyhimmillään 2,5m (lähde: Peruskartan merkkienselite, MML). Kummatkin korkeuskäyrät kertovat maaston olennaisimmat kohoumat ja painaumat pääpiirteissään.
Kurssikerta ei ehkä ollut omalta osaltani paras tai opettavaisin, mutta kyllähän sen sai rämmittyä läpi. Ehkä ensi kerralla paremmin :).
Lähteet ja viittaukset:
Niemi, Liisa. 4. Kurssikerta: pään lyömisestä positiiviseen yllätykseen (9.2.2018) <https://blogs.helsinki.fi/nliisa/> Luettu 10.2.2018
Brofelt, Jannika. Ruutuja, ruutuja, ruutuja (17.2.2018) <https://blogs.helsinki.fi/brofeltj/> Luettu 12.3.2018
Hagelberg, Emmi. Neljäs luento: Ruutukartastoa (11.2.2018). <https://blogs.helsinki.fi/hagemmi/> Luettu 12.3.2018
Maanmittauslaitos <http://www.maanmittauslaitos.fi/sites/maanmittauslaitos.fi/files/old/karttamerkkien_selitys.pdf> Luettu 8.2.2018