Tag: geomedialukutaito

Asiantuntijoiden ajatuksia maantieteellisen lukutaidon kehittymisestä – koottu keskusteluista Maantieteen päivillä 2021.

CRITICAL-hankkeen tutkijamme pitivät Maantieteen päivillä 2021 oman session maantieteellisen lukutaidon kehittymisestä aina alakoulusta lukioon. Tämän vuoden Maantieteen päivien järjestelyvuorossa oli Oulun yliopisto ja koronapandemian takia päivät järjestettiin virtuaalitapahtumana.

Tämä blogikirjoitus käsittelee työpajaan osallistuneiden asiantuntijoiden ajatuksia. Postauksessa esitetyt taitotasot eivät ole kattava kuvaus maantieteellisen ajattelun kehittymisestä, vaan Maantieteen päivien 2021 sessiossamme esille nousseita ajatuksia. Voit käydä lisäämässä myös omia ajatuksiasi käyttämäämme Jamboard-alustaan.

Työryhmän keskustelua pohjustivat Sanna Mäen (maantieteen yliopistonlehtori, Turun yliopisto) alustus “Maantieteen opettaja on lukutaidon opettaja”, Markus Hilanderin (varhaiskasvatuksen yliopistonlehtori, Helsingin yliopisto) alustus “Mitä taitoja lapsi ja nuori tarvitsee päästäkseen eteenpäin maantieteellisen lukutaidon osalta?” ja Virpi Hirvensalon (tutkijatohtori, CRITICAL-hanke, Helsingin yliopisto) alustus “Maantieteellisen lukutaidon kehittyminen alakoulusta lukioon”.

Session osallistujien ideoita käytetään yhtenä aineistona kriittisen geomedian lukutaidon tikapuumallin kehittämiseen. Muodostamme tätä mallia geomedian kriittisen lukutaidon tutkijatiimissä Helsingin yliopistossa. Tiimimme on osa kriittisen medialukutaidon kehityksen tukemiseen keskittyvää monialaista CRITICAL-hanketta.

Alustusten jälkeen työryhmän keskustelu jakautui neljään osaan: maantieteellinen lukutaito 1.-2.-luokilla, 3.-6.-luokilla, 7.-9.-luokilla ja lukiossa. Keskustelussa tarkasteltiin lukutaitoa tiedon tuottamisena ja käyttämisenä. Taustalla keskustelussa käytettiin muun muassa Bloomin uudistettua taksonomiaa.

Aikaa keskittymiselle ja oivalluksille

Sessiossa nousi maantieteen ydinsisältöjen lisäksi esiin kolme asiaa, jotka koskivat kaikkia luokkatasoja:

1. keskittymiskyvyn harjoittelun merkitys.
2. maantieteellisten oivallusten tuottaminen opetuksessa.
3. ajatukset kriittisyyden merkityksestä maantieteellisen lukutaidon osalta.

Työelämän ja somen nopeatempoisuus näkyy lasten ja nuorten oppimisessa niin, että vaikka he tietävät ja osaavat asioita paljon, keskittymiskykyä ja kärsivällistä työskentelyä täytyy harjoitella vielä lukiotasollakin.

Toinen koko maantieteen opetusta koskeva seikka on maantieteellisten oivallusten tuottaminen oppijoille. Koska oppijoilla on erilaisia taustoja ja kiinnostuksenkohteita, myös oivallusten sytykkeiden olisi hyvä liittyä nuorten elämää koskeviin erilaisiin aihepiireihin.

Session yhtenä punaisena lankana oli antaa ajatuksia kriittisen geomedian lukutaidon tikapuumallin kehittämiselle. Sen takia kriittisyys ja kriittinen lukutaito puhuttivat työryhmäläisiä. Nähtiin, että kriittistä lukutaitoa on mahdollista opettaa jo pienestä pitäen, kunhan esimerkit ovat ikätason mukaisia.

Kriittisyyden käsitettä pohdittiin työryhmässä. Kriittisyyden ajateltiin olevan yhtä lailla:

• oikeanlaisen tiedon erottamista väärästä tiedosta.
• yhteiskuntakriittisyytenä.
• käsite, joka saattaa sisältää negatiivisiakin vivahteita.

On tärkeää huomata, että kriittisen ajattelun lisäksi tarvitaan myös ratkaisuhalukkuutta ja halua nähdä hyvä. Maantieteen yhteydessä kriittisyys voi olla esimerkiksi sitä, että kyetään näkemään huonon kartan huonot puolet, mutta myös sen hyvät ominaisuudet.

1.-2. -luokilla olennaista on kartan idean sisäistäminen ja kartan perusasioiden harjoittelu

Bloomin taksonomiassa oppiminen alkaa opettelemalla muistamaan asioita, esimerkiksi ilmansuuntien nimiä ja mittayksiköitä, jotta voidaan ymmärtää etäisyyden mittaamisen, mittakaavan ja kartan idea. Kartan idean hahmottaminen vaatii kuitenkin myös lintuperspektiivin ymmärtämistä, jossa tarvitaan aikuisen tukea, harjoittelua ja omaa oivallusta.

Paikkaan sidottujen valokuvien käyttö helpottaa kartan ymmärtämistä. Kartan lukemista voi harjoitella vertaamalla erilaisia kuvia ja karttoja alueista: pihasta otettua ilmakuvaa, viistokuvaa, jonkun paikkatietopalvelun karttaa, suunnistuskarttaa tai peruskarttaa.

Ensimmäisillä luokilla kartan idean hahmottamista voidaan tukea myös esimerkiksi pienoismallien avulla. Oppilaat voivat rakentaa yhdessä pienoismalleja tutuista alueista, tarkastella niitä lintuperspektiivistä ja sitten piirtää niistä karttoja. Karttoja voidaan piirtää vaikkapa koulun pihasta tai luokkahuoneesta. Lintuperspektiivin ymmärtäminen ja haltuunottaminen vaatii paljon aikuisen tukea ja harjoitusta.

Kartan idea hahmottuu alakoululaiselle ja myöhemmin karttakuva ja aluetuntemus kehittyvät parheiten aloittamalla pienestä ja lähellä olevasta (tai tutuimmasta) alueesta ja laajentamalla sitten yhä suurempiin ja kaukaisempiin alueellisten. Ensin oppilas voi piirtää kartan esimerkiksi omasta tai luokkahuoneesta ja edetä sitten pihaan, kotiseutuun, Suomeen ja lopulta maailmaan.

Maantieteellisen tiedon käyttämistä voidaan ensimmäisillä luokilla opetella etäisyyksien konkretisoimisella. Oppilaat voivat esimerkiksi laskea, kuinka monta omaa askelta mahtuu metriin. Tässä on hyvä mahdollisuus yhdistää maantieteen opetusta matematiikkaan.

Myös turvataitojen opettelu alkaa jo alakoulussa, ja oman sijainnin merkitystä turvallisuuden kannalta kannattaa käsitellä kahdellakin tavalla: huomioimalla

1. että omaa sijaintia jakamalla voi vahingossa luovuttaa tietojaan vääriin käsiin.
2. että hätätilanteessa taito kertoa oma sijainti voi pelastaa hengen.

3.-6. -luokilla sovelletaan peruskäsitteitä ja tulkitaan kuvia

Kartan peruskäsitteiden harjoittelu jatkuu 3.-6.-luokilla. Bloomin taksonomiassa muistamisen ja ymmärtämisen lisäksi aletaan harjoitella opitun tiedon soveltamista esimerkiksi tunnistamalla maantieteellisiä asioita/ilmiöitä oppikirjan kuvista tai muusta kuvamateriaalista. Ymmärtämistä kehitetään opettelemalla jana- ja suhdelukumittakaavat. Tutustutaan maailmankarttaan.

Tietokone otetaan avuksi maantieteellisen tiedon käyttämiseen. Etäisyyksiä voidaan ottaa haltuun helppojen karttapalveluiden, kuten PaikkaOpin tai Maanmittauslaitoksen Karttapaikan avulla. Niissä voidaan arvioida ja mitata vaikkapa etäisyyksiä koululta lähikauppaan tai Suomen leveyttä.

Maantieteellistä lukutaitoa monipuolistetaan harjoittelemalla esimerkiksi oppikirjojen kuvien tulkintaa maantieteellisten käsitteiden, kuten ilmansuuntien ja alueellisen kontekstin, avulla. Karttojen lukutaito on peruskoulun opetussuunnitelman perusteiden tarkoittamaa monilukutaitoa. Se on myös osa kansalaistaitoja: osallistuminen ja yhteiskunnallinen vaikuttaminen edellyttävät näitä taitoja.

Maantieteellisen tiedon tuottaminen alakoulussa voi olla esimerkiksi oman paikkatiedon tuottamista sijoittamalla pistekohteina tuttuja paikkoja kartalle. Myös diagrammien piirtämistä aletaan harjoitella tällä ikätasolla; ensin käsin, jotta diagrammin idea hahmottuu, ja myöhemmin mahdollisesti digitaalisesti (toki helpotettuna).

7.-9. -luokilla kriittinen ajattelu kehittyy

Bloomin taksonomiassa muistamisen ja ymmärtämisen ohella harjoitellaan soveltamaan ja arvioimaan tietoa. Yläkoulussa aloitetaan analyyttisen ajattelun harjoittelu. Opetuksessa on hyvä huomata, että niin analyyttista kuin maantieteellistä ajattelua yleensä harjoitellaan myös koulun ulkopuolella, kotona, harrastuksissa ja kaveripiirissä.

Koulun ulkopuolella tapahtuva harjoittelu liittyy hyvin moniin erilaisiin aiheisiin, jotka ovat kullekin oppijalle läheisiä, kuten matkustamiseen, suunnistusharrastukseen tai soosiaalisessa mediassamen esiin tuleviin teemoihin, kuten esimerkiksi jonkun alueen tai kulttuurin piirteitä tai jopa luonnonilmiöitä hyödyntävät meemit.

Maantieteellisen ajattelun kehittymiseen tarvitaankin oivallusten tuottamista näistä eri aihepiireistä. Erääksi opetuksen välineeksi maantieteellisten oivallusten tuottamiselle mainittiin meemit.

Yläkouluikäiset nuoret ovat otollisessa iässä tiedon arvioimisen ja kriittisen ajattelun harjoittelemiseen. Työryhmässä tuotiin esille eräänä esimerkkinä ihmisoikeuskasvatuksen kytkeminen kriittiseen ajattelun opiskeluun.

Lukiossa opitaan kokonaisuuksien hahmottamista esimerkiksi oikean elämän tapauksien avulla

Lukiotasolla maantieteellisen lukutaidon kehittämisessä nähtiin tärkeäksi analyyttinen ja systemaattinen työskentely, loogisen päättelyn harjoittelu, eri ilmiöiden välisten suhteiden ymmärtäminen ja kokonaisuuksien hahmottaminen. Bloomin taksonomiassa aiempien tasojen ohella analysoimisen merkitys vahvistuu ja lisäksi tietoa arvioidaan ja luodaan uutta.

Maantieteellisen tiedon tuottaminen ja kokonaisuuksien hahmottaminen voi liittyä esimerkiksi kaavoitusprosessin opettamiseen osallistuen siihen yhtenä monista osapuolista. Työryhmässä tuotiin esille esimerkiksi asemakaavoituksen lukutaidon sekä/ kommentointitaidon opettamisen haasteellisuus. Pohdittiin myös sitä, miten vaikuttamisprojektit voisi toteuttaa koulukontekstista onnistuneesti niin, että niillä on yhteys reaalitodellisuuteen.

Maantieteellisen tiedon käyttämisessä tiedon arvioimisen harjoittelu on tärkeää. On olennnaista osata arvioida karttojen avulla välitettyä tietoa ja sitä, että kartta on vain yksi esitys kartan esittämästä alueesta, ja esimerkiksi projektioilla ja teemakartan datan luokittelulla voidaan vaikuttaa karttaa lukeviin henkilöihin. Karttaa käytetään vallankäytön välineenä.

Olennaiseksi nähtiin ymmärtää aineiston (esimerkiksi kartan) tuottamiseen liittyvät vaiheet ja prosessin eri vaiheiden vaikutuksen lopputulokseen. (Esimerkiksi huonosta datasta syntyy usein huono kartta).

Työryhmässä tuotiin esille monialaisuuden vahvistaminen lukiokoulutuksessa. Eri oppiaineiden taitojen yhdistäminen tuo paljon mahdollisuuksia tiedon tulkitsemisen ja luomisen tueksi.

Kirjoittajat: Virpi Hirvensalo, Tua Nylén & Petteri Muukkonen 

Kirjoittajat toimivat tutkijoina Helsingin yliopistossa ja he ovat mukana oppilaiden kriittistä lukutaitoa ja medialukutaitoa tutkivassa CRITICAL-hankkeessa, jota rahoittaa Strategisen tutkimuksen neuvosto (STN). Muukkosen työtä on tukenut myös Opettajien akatemia, Helsingin yliopisto.