QGIS – en tiiä siitä velhosta enää

Neljäs oppitunti ei ollut helppo. QGIS:n käyttö on vielä aika vaikeaa ja karttojen tekemisessä on usein hankaluuksi. Tämäkään viikko ei ollut poikkeus.

Piste ja ruutuaineistot

Tällä kurssikerralla tarkastelussa olivat piste- ja ruutuaineistot. Pisteaineistot ovat kaikista tarkimpia aineistoja ja ne ovat datamäärän kannalta taloudellisia, koska ne ovat pieniä ja yksinkertaisia kohteita ja tarvitsevat vain yhdet koordinaatit, mutta niihin voi tallentaa paljon tietoa. Pisteaineistot soveltuvat hyvin pistemäisten kohteiden kuten rakennusten kuvaamiseen. Esimerkiksi laserkeilauksella tuotetut rinnevarjostusmallit ovat pisteaineistoja.  Laserkeilauksella voidaan löytää kohteita, joita on hankala havaita ilmakuvista tai maanpinnalta ihmisen näkökulmasta esimerkiksi metsän peitossa olevia rakennuksia.

Ruutuaineisto puolestaan on pisteaineistoon pohjautuvaa ruutumaista aineistoa. Ruutuaineisto on hyvä tapa kerätä aineistoa ilman valmista-aluejakoa ja ruuduilla aineistoon saadaan samankokoisia alueita. Monet suuret Suomea kuvaavat aineistot ovat ruutuaineistoja. Niiden huono puoli on korkea hinta.

Ruutuaineisto pääkaupunkiseudun väestöstä osa 1

Kurssikerran harjoituksena oli ruutuaineiston tuottaminen QGIS-ohjelmassa. Tehtävän aineistona oli pistemäistä rakennustietokantaa Helsingistä, Espoosta, Kauniaisista ja Vantaalta. Siinä näkyivät pisteinä kaikki rakennukset ja jokaiseen pisteeseen oli tallennettu tietoa esimerkiksi asukkaiden määrästä. Teimme aineistolle itse ruudukon ja rajasimme aineistoa, jotta se ei olisi niin iso. Laskimme aineistosta muunkielisten asukkaiden osuuden suhteessa suomenkielisiin, josta visualisoin kartan (kuva 1).

Korkeuskäyriä

Seuraavaksi tehtävänä oli tehdä korkeuskäyriä maastokartalle rinnevarjostusmalli aineistona. Kartta oli Pornaisista. Muodostimme korkeuskäyrät rinnevarjostusmallin mukaan, jonka jälkeen digitoimme teitä ja merkitsimme pisteillä rakennuksia. Minun piti tehdä digitointi kahteen kertaan, koska jostain syystä kaikki piirtämäni pisteet ja tiet poistuivat. Tässä kohtaa ei naurattanut. Jatkamme tätä karttatehtävää ensi viikolla, ja paljastan mahdollisen valmiin lopputuloksen vasta silloin.

Ruutuaineisto pääkaupunkiseudun väestöstä osa 2

Tunnin jälkeen jäin tekemään itsenäistä harjoitusta, jossa piti samaan tapaan kuin ensimmäisessä, visualisoida kartta jostain annetun aineiston muuttujasta. Kun palasin ensimmäiseen harjoitukseen huomasin riemukseni, että jokin oli mennyt vikaan kartan tallennuksessa ja suurin osa tekemästäni työstä oli kadonnut. Tässä kohtaa minulla loppui huumorintaju. Myös Anni Leppä oli kokenut saman traumaattisen kokemuksen, mutta hän oli onneksi ottanut kuvakaappauksen kartasta ja ystävällisesti lainasi sitä minulle (kuva 1).

Kuva 1: Kuvakaappaus tehdystä kartasta juuri ennen kohtalokasta hetkeä, kun huomasimme Anni Lepän kanssa karttojemme kadonneen. Kartassa muunkielisten asukkaiden osuus suhteessa suomenkielisiin Espoossa, Helsingissä, Vantaalla ja Kauniaisissa.

Epäonnisen sattumuksen jälkeen minun piti aloittaa koko urakka alusta. Tunnelma ei ollut hilpeä. Tehtävien ohjeet ovat valitettavasti hieman epäselviä, joten niistäkään ei aina ole apua. Sain kuitenkin lopulta jonkinnäköisen kartan kasaan. Siinä näkyy ruotsinkielisten osuus koko väestöstä (kuva 2).

Kuva 2: Ruotsinkielisten osuus koko väestöstä.

Kartan aihe on olosuhteista johtuen valitettavasti aika tylsä. Sen perusteella erityisesti Pohjois- ja Etelä-Espoossa, Pohjois-Vantaalla sekä Itä-Helsingissä on paljon ruotsinkielisiä suhteessa väestöön. Vähiten ruotsinkielisiä suhteessa väestöön on Pohjois-Helsingissä. Visuaalisesti kartta on riittävän selkeä, mutta selkeyttä olisi voinut parantaa tummentamalla ilmiön arvoluokkien värejä.

Ruutuaineiston hyvä puoli on se, että se ei vaadi valmiita alueita. Joitakin ilmiöitä kuvattaessa varsinaiset hallinnolliset tai muuten jaetut alueet ovat kuitenkin mielestäni parempia. Erityisesti yhteiskunnallisia ja väestöllisiä ilmiöitä voisi esittää esimerkiksi postinumeroalueittain tai kaupunginosittain. Mielestäni luettavuus hieman kärsii koska ruudut sotkevat hallinnollisten alueiden rajoja. Toisaalta joitain ilmiöitä kuvattaessa ruutuaineistot voivat olla hyviä, kun voidaan irrottautua valmiiksi tehdyistä aluerajauksista.

Ruututeemakartalla, kuten myös muilla teemakartoilla, on helppo esittää virheellistä tietoa, joko tarkoituksella tai tahattomasti. Ruutujen kokoa ja paikkaa muuttelemalla kartasta saa tehtyä hyvinkin erilaisen. Jokin harvemmin asutun alueen kohdalle sattuva ruutu saattaa esimerkiksi rajata mukaansa esimerkiksi vain yksittäisen talon asutuskeskittymän reunalta, jolloin todellisuus usein vääristyy.

Lopuksi

Jos edellinen tunti oli traumaattinen niin tämä vasta olikin. Lopputunnista sekä allekirjoittaneella että koneella alkoi olla voimat vähissä ja molemmat meinasivat hyytyä. QGIS kaatui tuttuun tapaan usean kerran muiden ongelmien ohella ja tallentamiset eivät aina onnistuneet. Ilmeistesti tallentaminen QGIS:ssä aiheuttaa myös muissa opiskelijoissa ahdistusta. Esimerkiksi Kerttu Mäcklin kirjoittaa bloginsa ”GIS ja Kerttu” julkaisussa ”Viikko 4 – ruutuja ja rastereita” kokevansa suurta ahdistusta tallentamisesta QGIS:ssä. Jään itsekin odottamaan onnistuiko kesken jääneen korkeuskäyrätehtävän tallennus vai pitääkö minun tehdä se kokonaan uudelleen…

Ps. Tällä kertaa blogin kirjoittaminen oli suhteellisen sujuvaa. olin kirjoittanut tunnin aikana asioita ylös, mikä helpottaa itse blogin kirjoittamista, kun tärkeimmät tunnin aikana tapahtuneet asiat ovat ylhäällä. Toinen hyvä puoli muistiinpanoja tehdessä on se, että siinä saa jo ison osan tekstistä kirjoitettua.

Lähteet:

Mäcklin Kerttu, 2022,  Viikko 4 – ruutuja ja rastereita, GIS ja Kerttu, luettu 15.2.2022, saatavilla: https://blogs.helsinki.fi/kmacklin/