Pitkät kihlajaiset -hankkeemme huipentui Loputtomat kihlajaiset -teoksen julkistamiseen torstaina 23.1.2020.
Samana päivänä tuli kuluneeksi tasan 80 vuotta tammikuun kihlauksesta. Se oli Suomen Työnantajain Keskusliiton ja Suomen Ammattiyhdistysten Keskusliiton talvisodan keskellä antama julkilausuma, jossa järjestöt tunnustivat toinen toisensa ja lupasivat jatkossa selvittää työmarkkinakysymyksiä yhdessä neuvottelemalla.
Tästä melko vaatimattomasta alkupisteestä työmarkkinakeskusjärjestöjen suhde lähti kehittymään ja syvenemään vuosikymmenien kumppanuudeksi ja yhteiseloksi.
Kirjamme nimi ”Loputtomat kihlajaiset” viittaa tietysti näihin alkuperäisiin kihloihin, mutta sillä on myös muita merkityksiä.
Mielestämme suomalainen työmarkkinahistoria on kuin jatkumistaan jatkuvat juhlat. Pois ei pääse lähtemään, vaikka haluaisikin – ja moni, viime aikoina varsinkin työnantajapuoli, on sitä myös yrittänyt. Toisaalta tilaisuus on vain kutsuvieraille. Juhlapöydästä on työnnetty sivuun eri aikoina esimerkiksi kommunistit, toimihenkilöt, yrittäjäjärjestöt – ja puolet työvoimasta, eli naiset.
Kunniapaikoilla ovat itseoikeutetusti istuneet SAK ja STK sekä sen seuraajat TT ja EK, suomalaisten työmarkkinajärjestöjen suurimmat ja kauneimmat. Kirjassamme annamme äänen muillekin toimijoille, mutta näiden kahden suhde kulkee kirjan punaisena lankana.
Tässä suhteessa riittääkin käänteitä: sekä seesteisiä onnen ja yhteisymmärryksen hetkiä että raastavia riitoja ja vakaita eroaikeita.
Työmarkkinapolitiikka saattaa ensiajattelemalta kuulostaa hieman puisevalta ja teknisluontoiselta. Sellaistakin se toki on, mutta myös täynnä suuria tunteita, intohimoja ja draamaa. Lisäksi työmarkkinapöydissä päätetään meidän kaikkien elämään vaikuttavista asioista, kuten palkoista, työajasta, lomista ja vapaista, työttömyysturvasta ja eläkkeistä. Työmarkkina politiikka koskettaa siis meistä jokaista.
Jotta työmarkkinahistoria tuntuisi juuri niin kiehtovalta ja merkitykselliseltä kuin se ansaitsee, olemme tietoisesti viljelleet kirjassa parisuhdevertauksia otsikoinneissa ja tekstin seassa. Kirjan osatkin seuraavat parisuhdekertomuksen kaarta.
I osa on nimeltään Järkikihlaus. Se kattaa tiiviisti työmarkkinasuhteiden esihistorian, mutta keskittyy erityisesti SAK:n ja STK:n kosiskelu- ja tutustumisvaiheeseen talvisodasta vuoden 1956 yleislakkoon.
II osa, Riitaisa liitto, käy läpi seuraavat 35 vuotta. Niiden aikana suhde vasta vakiintui, mutta alkoi samalla jo rakoilla. Vaihetta voisi luonnehtia nahistelun sävyttämäksi, arkiseksi yhteiseloksi.
III osa on nimeltään Erotaanko? ja se tulee 1990-luvun taitteesta niin lähelle nykypäivää kuin historiantutkimus suinkin voi. Tässä viimeisessä osassa suhde näyttää päättymättömältä eron tekemiseltä, jossa toinen osapuoli on jo päättänyt lähteä mutta ei vain saa otettua lopullista eroa.
Työnantajapuolen eroaikeissa ei ole mitään uutta, vaan niitä on elätelty jo kymmeniä vuosia, mutta Elinkeinoelämän Keskusliitto vaikuttaa nyt määrätietoisemmalta kuin koskaan ennen. Tutkimustulostemme valossa emme silti vieläkään uskalla julistaa juhlia päättyneiksi: aina ennen niitä on vastaavista julistuksista huolimatta sittenkin jatkettu.
Tervetuloa siis Loputtomiin kihlajaisiin ja antoisia lukuhetkiä kirjamme parissa!
