Pääkirjoitus

Kirjasto yliopiston resilienssin vahvistajana

Rehtori Jari Niemelän mukaan (HS 1.5.2020) korona-aika korostaa tieteen ja sivistyksen roolia kollektiivisten selviytymisvalmiuksien kehittämisessä. ”Kun yhteiskunta on resilientti, se ei romahda vaan säilyttää toimintakykynsä kriisistä huolimatta”, kirjoittaa Niemelä. Ekologian käsite resilienssi on levinnyt kuvaamaan yksilöiden ja yhteiskuntien selviytymisvalmiuksia: kun olosuhteet muuttuvat, tarvitaan kykyä oppia ja voimaa jatkaa.

Elokuvissa ja kirjallisuudessa jo vuosikymmeniä kukkineet dystopiat heijastavat maailman järkkymistä aiheuttavien tapahtumaketjujen moninaisuutta. Kriisit voivat johtua niin viruksista, sodista kuin luonnonkatastrofeistakin. Tuhon odottaminen tuntuu olevan tälle vuosituhannelle tyypillistä. Miten voimme taistella uhkia ja pelkoja vastaan? Sivistyksellä.

Kirjastolle on luonteenomaista olla monitieteinen ja yhteisöllinen organisaatio. Kirjasto pyrkii aina mukautumaan ja palvelemaan asiakkaitaan mahdollisimman hyvin. Koronavuonna kirjasto toimi osana yliopiston kriisinhallintaorganisaatiota, perusti oman tilannekeskuksensa ja huolehti toiminta- ja palvelukykynsä säilyttämisestä. Halusimme turvata tutkimus- ja opetustyön ja opiskelun jatkuvuuden kriisiolosuhteissakin. Kirjasto on kyennyt huolehtimaan painetun aineiston saatavuudesta sekä asiakkaiden neuvonnasta ja opastuksesta. Noutopalvelu on toiminut koko pandemian ajan ja esimerkiksi chat-palvelujen merkitys on kasvanut.

Asiakkaidemme resilienssiä osoittaa myös harppaus digitaalisen kirjastomme käyttöluvuissa. Kun laboratorioihin tai opiskelutiloihin ei päässyt, tutkimusstrategioita ja opiskelemisen tapoja piti muuttaa. Kirjaston organisoimat webinaarit ja muut verkkotapahtumat osoittautuivat yleisömenestyksiksi.

Kirjasto uusi myös Helkansa. Remontti ulottui käyttöliittymään ja konepellin alle. Helkan uusi moottori ei ole perinteinen kirjastojärjestelmä, vaan palvelualustaratkaisu, joka mahdollistaa esimerkiksi kirjastolaisten tuottamien metatietojen ja kirjastoaineistojen nivomisen yliopiston verkkopalveluihin. Helkan notkistuminen lisää niin kirjaston kuin yliopistonkin resilienssiä.

Koronavuosi edisti ymmärrystämme avoimen tieteen tarpeellisuudesta. Esimerkiksi rokotekehityksen, geenisekvensoinnin ja aerosolitutkimusten edellyttämä globaali yhteistyö ei olisi mahdollista ilman avoimia julkaisuja, menetelmiä ja tutkimusaineistoja.

Kirjaston rinnakkaistallennuskampanjan onnistuminen oli merkittävä avoimuusvoitto. Lisäsimme yliopistolaisten julkaisujen avoimuutta yli 5 300 artikkelilla. Pilotoimme myös tutkimusmonografioiden avaamista: vapautimme 57 kirjaa yhteistyössä arvostetuimpien tiedekustantajien kanssa.

Helsinki University Press juhli avajaisiaan helmikuussa, juuri ennen pandemiatilanteen eskaloitumista. Avoimuudesta ammentavan kustantamon ensimmäinen toimintavuosi onnistui erinomaisesti.

Olen huomannut resilienssin tärkeyden myös omassa arjessani. Ensin oli totuttava käsien pesuun, turvaväleihin ja kasvomaskiin. Oli torjuttava omien vanhempien halaukset. Oli peruttava suunnitellut tapaamiset ystävien kanssa. Oli opittava elämään kodin ja koiralenkkien muodostaman reviirin sisällä. Kytkös muuhun yhteiskuntaan toteutui vain verkon välityksellä.

Kirjastotiloissa ahkeroivien opiskelijoiden näkeminen on aina ollut minulle motivoivaa; kirjaston merkitys konkretisoituu heidän kauttaan. Viime vuonna tämäkin motivaatio täytyi repiä muualta. Olen myös surrut opiskelun vaikeutumista ja vajavaisia mahdollisuuksiamme tarjota kirjastotiloja yliopistolaisten käyttöön.

Kirjaston kymmenvuotisjuhlien siirtyminen hamaan tulevaisuuteen tuntui sekin takaiskulta. Kaisa-talon avaamisesta on vuonna 2022 kulunut kymmenen vuotta. Tarkoituksemme on organisoida tuolloin myös koko kirjastoamme juhlistavia tapahtumia.

Yksilön resilienssin kehittämiseen pätevät samat lääkkeet kuin kollektiiviseen kriisinhallintaankin. Uutta oppimalla ja sivistystä lisäämällä haasteet selviävät. Kaikessa on puolensa, ja hetkittäin huomaan jopa nauttivani etäkokouksista, Teamsin käytöstä ja työmatkojen vähenemisestä.

Osaa kirjastotöistä, kuten painetun aineiston käyttöön saattamista, ei ole mahdollista toteuttaa etänä. Vaikka koronavuoden paineet olivat erilaisia eri tehtävissä, joka paikassa tarvittiin yhteistyötä, luovuutta ja uuden oppimista.

Kulunut vuosi on opettanut resilienssiä meille kaikille. Yliopistojen ja niiden kirjastojen merkitys on tullut uudella tavalla näkyväksi. Siirrymme koronan jälkeiseen aikaan viisaampina, sitkeämpinä ja vahvempina kuin ennen.

Kimmo Tuominen
ylikirjastonhoitaja, professori