Helsingin yliopisto
Kirjoita akateemisesta näkökulmasta, ”Senaatintorin laidalta”. Kirjoita jotain väitöskirjan tekijänä tutkijan näkökulmasta. No, ihan vaan ”Ogelista” käsin tätä ensimmäistä blogikirjoitustani kirjoitan.
Olen nyt miettinyt tätä tutkijan verkkokirjoittamista jonkin aikaa. Sitähän varten tälle jatko-opiskelijoille tarkoitetulle Tutkijan verkkokirjoittaminen –kurssille tulin. Siksi tämänkin kirjoituksen kirjoitan, osana kurssin lopputehtävää. Tuskin muuten tänne verkkoon blogitekstiä laatisin. Muutenhan käyttäisin tämänkin ajan väitöskirjani kirjoittamiseen. Tai ainakin jonkun siihen liittyvän julkaisun, kirjan tai artikkelin, lukemiseen. Tai sitten vaan ihan sen väitöskirjan keskeneräisyyden stressaamiseen. Väistellen ”alati seuraavaa väitöskirjan varjoa”, kuten joku blogin kirjoittajista aiemmin kirjoitti.
Vierastan niin akateemista näkökulmaa ja itse akateemisuutta. En oikein osaa olla ”akateeminen”. Voiko väitöskirjaa tehdä ja kirjoittaa olematta kiinnostunut akateemisesta maailmasta? En tiedä, mutta minä ainakin olen ollut. Entä kun ei vaan osaa mieltää itseään tutkijana. Teen tutkimusta valitsemastani tutkimusaiheesta omalta tieteenalaltani, mutta en vain koe olevani ”tutkija”. Minä vain kirjoitan väitöskirjaani, ”never ending” projektiani, jonka loppu alkaa jo onneksi häämöttää. Ja piipahdan silloin tällöin erilaisissa seminaareissa puhumassa tutkimuksestani.
Voisiko tutkija kuitenkin kirjoittaa omasta tutkimuksestaan ”hienostelematta”, kuten tietokirjailija ja historioitsija Teemu Keskisarja (Teema 5/17) ohjeistaa. Hän kehottaa unohtamaan akateemiset viisastelut, englannin ja tieteellisen terminologian ja käyttämään niitä vain hämäyksenä apurahahakemuksissa. Sillä syvin itseilmaisu ja lukijan koskettaminen onnistuu vain selkeällä äidinkielellä.
