Helsingin yliopisto
Kirjoittaminen on keino viestiä. Se on tehokas jakaa tietoa ja vaikuttaa. Kirjoitustaito erottaa ihmiset muista nisäkkäistä. Vanhimpina kirjoitusjärjestelminä pidetään sumerien nuolenpääkirjoitusta ja Egyptin hieroglyfejä. Molemmat järjestelmät ovat yli 5000 vuotta vanhoja. Noista ajoista kirjoittaminen on muuttunut valtavasti.
Kirjoitusjärjestelmien kehittymisen jälkeen seuraava iso harppaus oli kirjapainokoneen keksiminen 1400-luvun lopulla. Aiemmin kirjoja oli kopioitu käsin, mikä oli hidasta ja rajoitti painetun sanan leviämistä laajalle ja nopeasti. Kirjapainokokeen keksiminen jälkeen
Kolmas iso muutos on ollut Internetin keksiminen. Enää ei tarvitse levittää fyysisiä kirjoja ja muita tekstejä, vaan riittää että teksti on saatavissa verkossa. Sieltä kuka tahansa ja mistä päin tahansa pystyy lukemaan kirjoituksen. Riittää kun sinulla on Internet-yhteys käytössä. Mitään muuta ei tarvita.
Tiedon leviämisen nopeus on johtanut siihen, että kirjallisen viestinnän määrä on räjähtänyt. Kukaan ei enää hallitse mitä kirjoitetaan. On alettu puhua fake news- ilmiöstä. Propagandaa on aina ollut, mutta tulevaisuudessa oikean ja väärän tiedon erottaminen toisistaan on yhä vaikeampaa. Mitä asialle voisi tehdä?
Tutkijoilla ja asiantuntijoilla on suuri vastuu. Aiemmin akateeminen maailma on pysynyt etäällä verkosta. Vasta viime vuosina on ollut havaittavissa tutkijoiden läsnäolon vahvistuneen sähköisissä viestimissä. Heitä kuunnellaan ja he oikaisevat väärää tietoa. Kehityssuunta on ollut oikea. Joku voisi jopa sanoa, että väärän tiedon korjaaminen on tutkijoiden velvollisuus.
Verkkokirjoittaminen poikkeaa kuitenkin tavallisesta akateemisesta kirjoittamisesta. Se on monelle suuri haaste. Se miten on aina tottunut kirjoittamaan, ei toimi verkossa. Vaaditaan kykyä tiivistää, yleistää ja kärjistää. Tämä kaikki täytyy tehdä eettisesti ja perustellusti. Samalla tosiasioissa pysyen. Se ei ole helppoa. Ja siksi siinä onnnistuminen on niin nautinnollista.