Kurkunpään tutkiminen onnistuu parhaiten, kun potilas nojaa hieman eteenpäin  ja taivuttaa niskaa taaksepäin. Kun potilas työntää kieltään ulospäin ja lääkäri pitää siitä kiinni mahdollisimman proksimaalisesti, tutkiminen ei tunnu potilaasta epämiellyttävältä. Potilas voi myös itse vetää kieltään ulospäin.

Toisilla ihmisillä yökkäysrefleksi on niin herkkä, että pelkkä ajatus kurkkuun katsomisesta käynnistää refleksin. Jos rauhallinen puhe, oikea tutkimisasento ja nielun puuduttaminen eivät riitä, kurkunpää voidaan tähystää nenän kautta työnnettävällä pienellä tähystimellä eli nasofiberoskoopilla. Useimmille laryngoskopia indirekta eli kurkunpään tutkiminen peilin avulla onnistuu kuitenkin hyvin.

Kurkunpään rakenteita kuvailtaessa on tärkeää muistaa, että peilissä näkyvät rakenteen näkyvät todellakin peilikuvina. Esimerkiksi äänihuulten takapää näkyy peilin etuosassa ja edessä sijaitseva kielentyvi taas peilin takaosassa.