Viikko 3

Tietoa tiedon päälle

Kolmannen viikon harjoituksissa käsittelimme tietokantojen hallintaa ja muokkaamista, sekä teimme tuttuun tapaan muutamia karttaharjoituksia QGIS-ohjelmistolla. Joissakin valmiissa paikkatietoaineistossa data voi välillä olla turhankin yksityiskohtaista. Harjoittelimme kohteiden yhdistämistä datan käsittelyn yksinkertaistamiseksi parillakin eri keinolla. Koin kohteiden yhdistelyn kohtalaisen yksinkertaisena prosessina, joskin välillä täytyi pysähtyä miettimään, mitä tietoa haluan liittää mihinkäkin. Kuten muissakin tämän kurssin toimissa, tässäkin huolellisuus on valttia.

Tietojen yhdistelyn lisäksi harjoittelimme uuden tiedon lisäämistä sekä tuottamista. Uutta tietoa saa lisättyä aika näppärästi, kunhan vain valitsee oikeamuotoista tietoa. Uutta tietoa tuodessa on myös huomioitava se, että tieto on mahdollista liittää jonkin yhteisen ominaisuuden, kuten vaikkapa nimen avulla attribuuttitaulukoon. Uutta tietoa luotaessa esimerkiksi laskemalla, on kiinnitettävä huomiota laskukaavojen oikeellisuuteen sekä siihen, että ohjelmisto varmasti tulkitsee numerot numeroina, eikä tekstinä. Moni kompasteli tänään ohjelmiston tulkitessa numerot tekstimuodossa, jolloin arvoja ei tullut lainkaan näkyviin. Tämän vinkin muistan tästä eteenpäin harjoituksia tehdessäni: tekstimuotoisena numerot asemoituvat sarakkeen vasempaan reunaan, lukuarvomuotoisena sarakkeen oikeaan reunaan.

Tulvaindeksi

Tämän harjoituskerran virallisena tehtävänantona oli tuottaa karttaesitys valuma-alueiden tulvaindekseistä sekä järvisyydestä. Karttaesityksen teossa oli tarkoitus soveltaa aiemmin oppimaamme tietokantojen hallinnasta sekä uuden tiedon tuottamisesta. Tulvaindeksi kuvaa joen virtaaman vaihtelua ja sen avulla on mahdollista selvittää kuinka moninkertainen on virtaaman huippu verrattuna kaikkein kuivimpaan aikaan. Tulvaindeksin laskukaava on keskiylivirtaama (tulvahuippujen keskiarvo) jaettuna keskialivirtaamalla (kuivien kausien alimpien arvojen keskiarvo).

Kuva 1 osoittaa, että tulvaherkimmät valuma-alueet löytyvät Suomen etelä- ja länsirannikoilta. Kaikkein korkein tulvaindeksi on Aurajoen valuma-alueella Suomen lounaisrannikolla. Näiden alueiden tulvaherkkyyttä saattaa selittää alueiden mataluus merenpinnasta. Etenkin Länsi-Suomen rannikkoalue on pinnanmuodoiltaan tasaista ja alavaa. Järvisyydellä ja tulvaherkkyydellä ei näytä olevan merkittävää yhteyttä, sillä kaikkein järvisimmillä alueilla tulvaindeksi on kaikkein pienin.

Kuva 1. Suomen valuma-alueiden tulvaindeksit ja järvisyysprosentit.

Karttaesityksen (kuva 1) luominen onnistui tänään kuin itsestään. Tuotokseen olen erittäin tyytyväinen. Aineiston luokittelu sekä kartan väritys ovat mielestäni tarkoitukseen sopivia. Luokittelin aineiston hieman eri tavalla useampaan luokkaan kuin kurssikaverini (Jentze 2022, Häkkinen 2022), jotta saisin havainnollistettua myös vähäisempää tulvaindeksiä esimerkiksi Pohjois-Lapin ja Kaakkois-Suomen alueilla. En niin ikään kokenut tarpeelliseksi lisätä karttaan jokia tai järviä, sillä muuten informaatiota olisi yksinkertaisesti ollut liikaa. Järvitieto kun löytyy kartasta jo histogrammien muodossa.

Jätin myös taustakartan tarkoituksella näkyviin, sillä minusta pelkät valuma-alueet irrallisina näyttivät hieman omituisilta, varsinkin kun ne eivät noudattele Suomen valtion rajoja. Edellisen, jokseenkin pitkähkön blogipostauksen jälkeen tiivistin tämän kertaiset asiat hieman lyhyemmäksi kokonaisuudeksi. Toivottavasti sisältö antoi kuitenkin ideoita ja ajateltavaa!

Lähteet

Häkkinen, T. (2022) #yhteisellämatkalla (QGIS:n parissa), viikko 3. 6.2.2023. https://blogs.helsinki.fi/turkkaha/

Jentze, T. (2022) Korjailua, paikkailua ja valumista. 6.2.2023 https://blogs.helsinki.fi/jentze/