Grande finale
Viimeisellä harjoituskerralla laitoimme kaiken peliin, sillä tarkoituksena oli tuottaa täysin oma karttaesitys itse valitsemastaan aiheesta. Käytin hyvän tovin aineiston etsimiseen ja lopulta päädyin Suomen luonnonsuojelualueita käsittelevään aineistoon. Tarkemmin sanottuna aineistoja oli kaksi kappaletta: Valtion omistamat luonnonsuojelualueet ja yksitysessä omistuksessa olevat luonnonsuojelualueet. Molemmissa aineistossa dataa oli melkoinen määrä, sillä Tilastokeskuksen (2023) mukaan luonnonsuojelualueita on kaiken kaikkiaan Suomessa noin 14 500 kappaletta. Näistä suurin osa, noin 92 prosenttia, on yksityisessä omistuksessa.
Aloitin karttaesityksen työstämisen tuomalla molemmat aineistot QGIS:iin. Visionani oli, että olisin luonut koropleettikartan luonnonsuojelualueiden osuuksista Suomen kuntien pinta-aloista. Aineistojen tarkastelun jälkeen huomasin, että dataa ei ole tuotettu kuntatasolla, eikä edes maakuntatasolla, vaan ELY-keskuksien tasolla. Attribuuttitaulukossa oli siis jokaisen luonnonsuojelualueen kohdalla merkintä, minkä ELY-keskuksen alueelta kyseinen luonnonsuojelualue löytyy. Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukset toimivat valtion aluehallintoviranomaisina edistäen alueellista kehittämistä hoitamalla valtionhallinnon toimeenpano- ja kehittämistehtäviä alueellaan (Työ- ja elinkeinoministeriö 2023). Pienen pohdinnan jälkeen päädyin luomaan karttaesityksen luonnonsuojelualueiden osuuksista Suomen ELY-keskusten pinta-aloista.
Koska aineistoja oli kaksin kappalein, päätin yhdistää ne yhdeksi ja samaksi. Katsoin, että tämän karttaesityksen kannalta ei ole merkityksellistä se, kuka luonnonsuojelualueen omistaa. Aineistojen yhdistäminen onnistui naurettavan yksinkertaisesti kopioi ja liitä -toiminnolla. Kopioin siis kaikki valtion omistamat luonnonsuojelualueet ja liitin ne yksityisessä omistuksessa olevien luonnonsuojelualueiden attribuuttitaulukkoon. Toiminto oli yksinkertainen, mutta raskas, sillä dataa oli niin massiivinen määrä. Siksi tämä oli tehtävä useammassa eri osassa, jottei QGIS kaatuisi kesken prosessin.
Saatuani kaiken datan yhteen attribuuttitaulukkoon, oli laskettava jokaisen ELY-keskuksen alueella sijaitsevien luonnonsuojelualueiden yhteispinta-ala. Tähän käytin merge-toimintoa. Yhdistin kaikki yhden ELY-keskuksen aluella olevat luonnonsuojelualueet yhdeksi sarakkeeksi, josta löytyy alueiden yhteispinta-ala. Nyt tiedossa oli kuinka monta neliökilometriä luonnonsuojelualuetta on kunkin ELY-keskuksen alueella.
Seuraavaksi halusin verrata luonnonsuojelualueiden pinta-aloja ELY-keskusten pinta-aloihin. Pitkänkään etsinnän jälkeen en löytänyt aineistoa, jossa olisi ELY-keskusten rajat tai pinta-alat. Huomasin, että ELY-keskukset noudattelevat maakuntien rajoja kuitenkin sillä erouksella, että useampi maakunta saattaa muodostaa yhden ELY-keskuksen. Tämän tiedon valossa päätin käyttää tavallista maakunta-aineistoa, jota muokkasin merge-toiminnolla yhdistelemällä maakuntia ELY-keskuksiksi.
Vielä oli laskettava ELY-keskusten pinta-alat, jotta vertailu olisi mahdollista. Tämäkin onnistui kohtalaisen helposti attribuuttitaulukosta löytyvällä laskentatyökalulla. Tässä yhteydessä tarkastin myös luonnonsuojelualueiden pinta-alat laskemalla ne uudelleen, sillä aiemmista tehtävistä oppineena aineistoon ei aina ole luottamista. Tälläkertaa aineiston arvot täsmäsivät omiin laskelmiini, joten kaikki oli kunnossa ja vertailu oli mahdollista toteuttaa.
Kaiken tämän jälkeen syntyi luonnonsuojelualueiden osuuksia ELY-keskusten pinta-aloista havainnollistava karttaesitys (kuva 1). Luokittelin aineiston luonnollisten luokkarajojen mukaan, mutta pyöristelin luokkia hieman visuaalisempaan muotoon. Kuvasta 1 on nähtävillä, että Lapin ja Varsinais-Suomen ELY-keskuksissa luonnonsuojelualueiden osuudet alueiden kokonaispinta-aloista ovat kaikkien suurimmat, jopa yli 10%. Tämä selittynee sillä, että Lapissa sijaitsee Suomen suurimmat kansallispuistot. Varsinais-Suomessa sen sijaan sijaitsee Saaristomeren kansallispuisto, joka käsittää satoja suojeltuja saaria ja luotoja. Kaikkein pienintä luonnonsuojelualueiden osuus on Suomen keski- ja kaakkoisosissa. Tämä selittynee sillä, että näillä alueilla ei ole merkittäviä kansallispuistoja tai muita laajempia luontokohteita.
Kuva 1. Luonnonsuojelualueiden osuus ELY-keskusten pinta-aloista.
Aivan ensimmäisellä kurssikerralla tein saman tyylisen koropleettikartan ja silloin mainitsin sen olevan hyvä vertailukohde tulevia harjoituksia silmällä pitäen (Korhonen 2023). Nyt palatessani tuohon tämän kurssin ensimmäiseen tuotokseeni huomaan, että kehitystä on tapahtunut. Tämän viikon harjoituskerran kartta (kuva 1) on mielestäni paremmin luokiteltu ja visuaaliselta ilmeeltään selkeämpi. Todettakoon, että kurssin opit ovat menneet perille ja GIS-ohjelmistojen käyttötaidot ovat parantuneet melkoisesti.
Lähteet
Korhonen, J. (2023) Viikko 1. 13.4.2023. https://blogs.helsinki.fi/kojoona
Tilastokeskus (2023) Luonnonsuojelu- ja erämaa-alueet. 13.3.2023. https://www.tilastokeskus.fi/tup/suoluk/suoluk_alue.html
Työ- ja elinkeinoministeriö (2023) ELY-keskukset. 13.3.2023. https://tem.fi/ely-keskukset