Anna Kangas, amanuenssi

Opiskeluajaltani (vuodet 1996 – 2001) Helsingin yliopistossa ovat lämpimimpinä muistoina säilyneet hetket ja retket opiskelukavereiden kanssa. Tiivis porukka ja hienot yhdessä koetut vuodet ovat jättäneet jälkeensä verkoston, josta on ollut paljon iloa ja hyötyä myös työelämässä. Kokoonnumme yhä kohtalaisen säännöllisesti ja opiskelukaverin puoleen on helppo kääntyä pienissäkin jutuissa.

Luonteelleni on ominaista, että minulla pitää olla selkeät tavoitteet. Niinpä melko alkuvaiheessa kansatieteen opintojani tein päätöksen suuntautua museoalalle. Tämä oli minusta sopivan konkreettinen päämäärä. Selkeiden museoaineiden joukosta napsin itselleni sopivimmat sivuaineet. Ja niin siinä sitten kävi, että päädyin museoon.

Opiskeluaikana ja valmistuttuani työskentelin monissa mielenkiintoisissa projekteissa ja tehtävissä: Metsähistorian Seuran tutkimushankkeessa, Kulttuurien museossa, Espoon Glims talomuseossa, Museoviraston Keruuarkistossa ja Vantaan kaupunginmuseossa. Kulttuurien museossa olin tekemässä kahta Siperia-aiheista näyttelyprojektia intendentti Ildikó Lehtisen kanssa. Näistä jälkimmäisen myötä pääsin käymään Hanti-Mansiassa asti, kun sinne tekemämme kierto- ja verkkonäyttelyt avautuivat syksyllä 2010.

Helmikuussa 2011 sain vakituisen työpaikan Vantaan kaupunginmuseosta, joka oli minulle tuttu 2000-luvun harjoitteluista ja sijaisuuksistani. Vastuualueekseni tuli museon arkistokokoelma sekä nykydokumentointi ja vastaan näin ollen myös museon TAKO-toiminnasta.

Samana vuonna samaan työpaikkaan päätyi myös opiskelukaverini Mari Immonen. Ei kestänyt kauankaan, kun yhteisillä työmatkoilla aloimme pyörittelemään visiota uudenlaisesta osallistuvasta dokumentointihankkeesta. Rock’n Vantaan työmetodeiksi valikoituivat luonnollisesti haastattelu ja havainnointi. Pidimme myös alusta asti tärkeänä, että työtä tehdään yhdessä kentän ja muiden toimijoiden kanssa. Esimerkiksi Helsingin yliopiston kansatieteen, folkloristiikan ja kulttuuriperinnön oppiaineet toivat oman tärkeän osuutensa Rock’n Vantaa -kokonaisuuteen, jota esiteltiin huippusuositussa Rock’n Vantaa -näyttelyssä 15.5.–21.12.2014 Tikkurilan vanhalla asemalla.

Kaikin puolin nappiin mennyt projekti antoi virtaa ja rohkeutta jatkaa samantyylisen, osallistuvan ja vuorovaikutteisen tekemisen tiellä. Rock’n Vantaan aikana syntyneitä käytäntöjä on ollut antoisaa testata ja jatkojalostaa. Kesällä olimme havainnoimassa Kaljakellunta-tapahtuman kellumalla itsekin Vantaanjoessa. Dokumentointi liittyy ensi syksynä avattavaan joki-aiheiseen näyttelyyn. Syksyllä piipahdimme Hakkilassa sijaitsevassa pornokaupassa haastattelemassa 70-vuotiasta kauppiasta. Tämän taustalla on laaja rakkaus-aiheinen projekti, joka huipentuu Suomen itsenäisyysjuhlavuonna 2017 avattavaan Rakkauden kaupunki -näyttelyyn.

Vaikka viimeaikaiset Vantaan kaupunginmuseon havainnointikeikat ovat herättäneet jonkin verran huvittaneisuutta, olemme saaneet myös paljon kannustusta. Erityisesti kansatieteen parista meille on tullut se luottamus, että tekemässämme työssä on järkeä. Yleisöltä saamassamme palautteessa on havaittavissa tyytyväisyyttä siihen, että työtapamme ja dokumentointiaiheemme ovat koskettaneet tavalla tai toisella monia Vantaalla asuneita. Se, että olemme museossa kiinnostuneita ihan tavallisten ihmisten lähimenneisyydestä ja henkilökohtaisista muistoista, on ollut monille kohtaamillemme ihmisille uusi, mutta tärkeä juttu. Olemme toimintamme kautta halunneet tuoda nostetta niin tutkimusaiheillemme, Vantaalle kuin museokentälle, mutta ilman muuta myös omalle oppiaineellemme, kansatieteelle.

Helmikuun kansatieteilijäksi haastan suuresti kunnioittamamme oppiäitimme Ildikó Lehtisen.

Leave a Reply

Your email address will not be published.