Tapani Sainio, erikoisasiantuntija, Museovirasto

Sosiologian puolella tunnetaan käsite “sosiologinen mielikuvitus”. Vastaavasti voitaisiin puhua “kansatieteellisestä uteliaisuudesta”. Todennäköisesti puhutaankin. Itse ainakin liitän uteliaisuuden voimakkaasti sekä kansatieteen oppiaineeseen että sen edustajiin. Sen – ja tiiviin opiskeluporukkamme – varassa itsekin kahlasin 1990-luvun loppupuolella alkaneet kansatieteen opintoni ja sama kansatieteellinen uteliaisuus on kantanut myös työurallani erilaisissa tehtävissä ja työyhteisöissä.

Uteliaisuuden lisäksi kansatieteilijän kannattaa antaa tilaa myös intuitiolle, sattumalle ja opportunismille. Viimemainittua harjoitin itse erityisesti vuosituhannen vaihteessa suorittaessani silloisen IT-huuman huipulla käynnistetyn digitaalisen viestinnän ja uusmedian opintokokonaisuuden. Tuota valintaa en niinkään tehnyt kiinnostuksesta informaatioteknologiaa kohtaan, vaan lähinnä ymmärrettyäni museoalan rajalliset työmahdollisuudet. Toisena syynä kyllä oli se, että jo tuolloin nähtiin internetin huimat mahdollisuudet, ja muistan ajatelleeni – uteliaisuuksissani? – että pitäähän siihen kehitykseen humanistienkin osallistua.

Ja tuon osittain sattumanvaraisen valinnan johdosta sain ensimmäisen valmistumisen jälkeisen museoalan työpaikkani verkkosivujen tekijänä. Tämä kohta 15-vuotinen tie on sisältänyt vaihtelevia tehtäviä kulttuuriperintöalalla usein kehittämisprojektien parissa. Eihän niissä kansatieteen sisältöosaamista ole yleensä tarvittu. Mutta kyllä kansatieteen metodeissa ja lähestymistavoissa, kuten havainnoinnissa, osallistumisessa ja heittäytymisessä, on ollut paljon sellaista josta on ollut hyötyä omissa työtehtävissäni. Kaiken aikaa minulle on ollut tärkeää yhteyden säilyttäminen myös yliopistoon ja tuoreeseen tutkimukseen. Tässä merkittävässä roolissa ovat olleet Ethnoksen järjestämät tapahtumat kuten Kansatieteen päivät.

Tällä hetkellä työskentelen Museovirastossa Museoalan kehittäminen -yksikössä, jossa kehitämme museoalaa yhdessä museoiden kanssa. Työhöni kuuluu museoiden avustusten käsittelyä, neuvotteluja, museoiden toiminnan tilastointia, arviointitoimintaa, selvityksiä sekä tapahtumien, kuten vuosittaisten Museoalan teemapäivien, järjestämistä. Kulttuuriperinnön ja museoiden kanssa on tietysti innostavaa tehdä töitä, mutten ole yhtään allerginen hallinnollekaan varsinkin kun valtionhallinnossa on tällä hetkellä paljon pyrkimystä avoimuuteen, ketteryyteen ja uudenlaisiin työtapoihin

Tämä haaste siirtyköön Carina Jaatiselle, johon tutustuin Museovirastossa samoihin aikoihin minut haastaneen Auran kanssa.

 

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *