Tällä kertaa itse kurssikerta oli leppoisa. Ulkoilua, pieniä harjoituksia, uutena teemana interpolointi ja sitten koitti se hetki, mitä olen kauhulla odottanut: ohjat annettiin meille. Pohjamateriaali tarjottiin valmiina, mutta sen työstäminen jäi täysin meidän harkinnan varaan. Vaikka kauhulla odotin tätä, hypin mielessäni ilosta samaan aikaan. Kun perustaitojen jälkeen meille annetaan mahdollisuus suunnitella ja kokeilla itse, on työ mielekästä ja samalla erittäin opettavaa!
Kokemuksesta osasin jo aavistaa, että projekti vaatii aikaa, joten aloitin sen heti. Kirjoitan tätä nyt, kun työ on jo valmis ja voin kertoa, että yli vuorokausi tässä meni. Nyt on helppo hymyillä, mutta taidan olla gis puuhailijana melko introvertti ainakin näin harjoitteluvaiheessa. Savua nousee korvista joka kerta, kun analyysi epäonnistuu. Olen ahkera ja sinnikäs, mutta tämä oppiminen on ollut paras tehdä yksin, ihan vain muiden hyvinvoinnin vuoksi.
Tarkoituksenani oli luoda havainnollistava esitys erilaisten hasardien sijoittumisesta. Tarjolla oli tietoa maanjäristyksistä, meteoriitti-iskeymistä ja tulivuorista. Ensimmäinen ja viimeinen onnistui helposti, mutta meteoriittiaineiston saaminen Qgis:iin oli minulle kuitenkin haaste. Lopulta sain siirrettyä tiedot excelliin, jossa muun muassa jaoin päivämäärä sarakkeen välilyöntien perusteella osiin, jotta pystyisin jatkossa tarkastelemaan meteoriitti-iskeytymisiä vuosiluvun perusteella.
Dataa oli lopulta paljon ja kartta näytti sekamelskalta, joten päätin karsia meteoriittitietokannan pois. Seuraavaksi ajattelin tarkastella maanjäristysten ja tulivuorten yhteyksiä. Taustatyötä tehdessäni pystyin nopeasti toteamaan, että en pysty kartallani osoittamaan niiden välille muuta yhteyttä kuin sijainnin. Maanjäristys kun ei aina vaikuta tulivuoriin, eivätkä tulivuoret aina aiheuta merkittäviä maanjäristyksiä.
Siispä päädyin tarkastelemaan maanjäristyksiä. Projektini tueksi hain internetistä aineistoiksi valtioiden rajat polygoneina (kurssimateriaalissa oli vain rajat viivoina) sekä mannerlaattojen rajat. Vaikka keskityin vain yhteen teemaan, oli se mielestäni erittäin mielenkiintoinen. Ongelmana oli se, miten saisin esityksestä visuaalisesti mielekkään ja sisällöllisesti oleellisen.
Pyörittelin ja pyörittelin. Kokeilin interpolointeja maanjäristysten perusteella, mutta se ei antanut minua miellyttävää informaatiota. Ajattelin myös tekeväni bufferin mannerlaattojen ympärille, mutta siitä ajatuksesta luovuin, koska maailmankartassa tämä ei ilmeisesti onnistu. Hermoni olivat vahvasti koetuksella, kun jatkuvasti Join attributes by location toiminnon jälkeen yhdistetyissä sarakkeissa lukee vain NULL. Näin jälkikäteen muiden töitä katsellessani voin todeta, että Matti Katajiston interpoloima maanjäristyskartta toimii lukijan näkökulmasta paljon paremmin kuin tekijän silmään näytti. Interpoloinnin avulla olisi siis voinut hyvin visuaalisesti esittää maanjäristysten hot spotit voimakkuuden mukaan. Koska tekovaiheessa interpolointi näytti mielestäni epäselvältä, päädyin toisenlaiseen lähestymistapaan.
Löytämäni valtio -tietokannan avulla pystyin tarkastelemaan maanjäristysten määrää alueittain käyttämällä count points in polygon -työkalua. Tuottamani kartat (kuvat 1-3) havainnollistavat maanjäristysten sijoittumista ja voimakkuutta Aineistoni perustuu vuosien 1980-2012 maanjäristyksiin. Järistysten voimakkuudet on ilmaistu Richterin asteikon mukaisesti magnitudeina. Koska richteri tai magnitudi ei ole yksikkö, vaan kyseessä on logaritminen asteikko, ei luvun perässä ole mielekästä ilmaista magnitudia tai richteriä. Asteikon suhteen toinen tärkeä muistettava asia on sen kymmenkertaistuminen lukuja edetessä, toisin sanoen logaritmisyys: esimerkiksi 7,0 vahvuinen maanjäristys on voimaltaa kymmenkertainen verrattuna 6,0 vahvuiseen.
Pohjakartalla näkyvät valtiot sitä tummemmalla, mitä enemmän siellä on ollut yli 6,0 voimakkuuden maanjäristyksiä. Tummimmat alueet sijaitsevat pääosin alityöntövyöhykkeillä, mikä selittää järistyksiä suurilta osin. Koska alueilla esiintyy runsaasti maanjäristyksiä, voidaan niitä kutsua maanjäristyksen hot spot alueiksi. Asian havainnollistamiseksi asetin mannerlaattojen rajat näkyviksi, joka auttaakin selittämään esimerkiksi kuvan 3 merellisiä maanjäristyssijainteja.
Kuvia tarkastelemalla voi todeta, että suuremmat järistykset (voimakkuudeltaan yli 7,0) sijoittuvat poikkeuksetta tummimpien valtoiden alueelle (kuva 1 ja 2). Vasta kun karttaan listään hieman pienemmät maanjäristykset (vähintään 6,0), on hajonta laajempaa. Karttaa tarkemmin katsoessa huomaa, että silti suurin osa järistyksistä sijoittuu hot spot alueille tai paikallisesti muihin mannerlaattojen saumakohtiin. Mikko Kangasmaa tuo blogissaan esiin tärkeän pointin: vaikka suurimmat ja suurin osa maanjäristyksistä tapahtuu mannerlaattojen saumakohdissa, tapahtuu pienempiä järistyksiä laattojen keskiosissa runsaasti.
Kartat ovat väreiltään miellyttäviä ja asiaansa kuvaavia. Huono puoli kartoissa on se, että pohjakartan väripainotukset kattavat koko valtion, vaikka maanjäristyksiä olisi vain pienellä alueella (esimerkiksi Venäjä). Koko valtion värjäyksen hyvänä puolena puolestaan on se, että se havainnollistaa maanjäristysten vaikutusaluetta. Vaikka maanjäristyksiä tapahtuisi vain valtion reunassa, vaikuttaa se koko maahan muun muassa taloudellisesti.
Mielestäni kartat sopisivat erittäin hyvin opetuskäyttöön, sillä siinä tulee osittain esiin myös maanjäristysten vaikutusalue. Kuva 3 on ensikatsomalta hieman kaoottinen, mutta kun tarkoituksena oli osoittaa pienempien järistysten levittäytyminen, voi sen todeta toimivaksi. Internettiä selaamalla en löytänyt yhtä havainnollistavaa opetusmateriaalia. Peda.net:stä löysin kartan maanjäristysten riskialueista, jossa näkyy maanjäristysten vaikutusalue hasardien näkökulmasta. Monipuolinen tarkastelu hasardeja käsitellessä on aina tarpeellista, sillä muuten tieto voi johtaa harhaan. Esimerkiksi maanjäristysten suhteen voimakkuuden lisäksi olisi hyvä tarkastella muun muassa järistyspisteen syvyyttä sekä alueella asuvaa väestömäärää ja infrastruktuurirakennetta. Joskus voimakaskin järistys voi olla vaikutuksiltaan pieni osuessaan periferiaan, kun taas pienikin maanjäristys voi aiheuttaa suurta tuhoa tiheän asutuksen ja heikon infrastruktuurin alueella.
Aihetta voisi helposti jatkaa tulivuorien tarkasteluun, sillä tulivuoret sijaitsevat lähes täysin samoilla alueilla kuin suurimmat maanjäristykset. Lisäksi voitaisiin tarkastella hot spot valtioiden varautumista maanjäristyksiltä sekä tarkastella visuaalisesti maanjäristys tuhojen suuruutta valtioiden välillä. Ihan sormet syyhyää, kun jatkotutkimusideoita olisi niin paljon. Tällä kertaa tämä kuitenkin riittää ja jätän muille ja itselleni myöhemmäksi elämään lisää tutkittavaa.
Lähteet:
Kangasmaa, Mikko. Kenttätöitä ja hasardeja (kurssikerta 6). Käytetty 19.2.2020. https://blogs.helsinki.fi/kanmikko/
Katajisto, Matti. Tactical nuke inbound. Käytetty 19.2.2020. https://blogs.helsinki.fi/mattikat/