Onko pakko lähteä?
Ei uskoisi, että päällimmäinen tuntemus näin lähellä lähtöä on haluttomuus lähteä yhtään minnekään. Takana on perinteinen joululoma kotikonnuilla Kemissä ja edessä on lähes neljän kuukauden mittainen reissu Kaakkois-Aasiaan ja Oseaniaan. Kontrasti talvisen Suomen ja trooppisten maiden välillä on oletetusti suhteellisen reipas niin olosuhteiltaan kuin kulttuurisesti, joten sekös hirvittää. Ei kai se auta kuin lähteä. Onhan tästä haaveiltu ja kai se lähtemisen kanssa kiemurtelu kuuluu asiaan.
Reissuun lähdetään yhdessä tyttöystäväni Merin kanssa, jonka kanssa asustamme tätä nykyä Helsingissä. Olemme molemmat työ-/opiskeluhommissa Helsingin yliopistossa, mikä lienee tarpeellista mainita, koska tämä blogialusta sijaitsee yliopiston palvelimella. Ajatus tästä reissusta syntyi joskus 2-3 vuotta sitten ja lopullinen lähtöpäätös tehtiin tänä syksynä. Matkareittimme kuljettaa meidät yhteensä 19 lennon ja muiden erinäisten kulkuneuvojen avustamana Kiinaan, Vietnamiin, Thaimaahan, Australiaan, Uuteen-Seelantiin, Malesiaan ja Singaporeen. Reissussa ollaan 16.1.-7.5.2020. Kaikkien maiden väliset lennot on ostettu ja reissusuunnitelma siis sinänsä on lukkoon lyöty, mutta maiden sisäiset suunnitelmat ratkeavat suurelta osin vasta paikan päällä. Joillekin matkaajille tällainen pitkälle suunnittelu on vastenmielistä, mutta minkäs teet, kun töihinkin pitää joskus palata ja lentojen ostaminen hyvissä ajoin tekee budjetille nannaa.
Tämä blogin tynkä perustettiin lähinnä kokemusten ja fiilisten dokumentointiin itsellemme ja siksi, että lähipiiri pystyisi seurailemaan menoamme. Lisäksi reissua odotellessa on tullut useita kyselyjä siitä, millaisia asioita tällaista matkaa valmistellessa tulisi ottaa huomioon ja mitä se vaatii käytännössä. Siispä näistä jutuista tullaan jauhamaan myös jonkin verran. Blogia päivitetään sen mukaan, miten ehditään ja jaksetaan kirjoitella. On siis hyvinkin mahdollista, että tämä jää ainoaksi postaukseksi.
Sekavat odotukset
Ihmisillä on hyvin erilaisia motiiveja lähteä matkailemaan. Itse lähestyn tätä reissua ja matkailua yleisesti hyvin maltillisin odotuksin. Reissukohteen ei lähtökohtaisesti tarvitse tarjota minulle yhtään mitään. Paikallinen kulttuuri ja elämänmeno sellaisenaan on se juttu, joka kiehtoo eniten. Maisemat ja nähtävyydet tulevat siinä sivussa. Me olemme menossa sinne täysin kenenkään kutsumatta vieraiksi, joten ei me voida odottaa kenenkään siellä käyttäytyvän meitä kohtaan mitenkään muuten kuin paikalliseen tapaan. Matkailijalla on pikemminkin velvollisuus kunnioittaa paikallista kulttuuria ja olla ulisematta, jos joku ei esimerkiksi osaa puhua englantia tai tarjoa ravintolassa poronkäristystä. Suomibaarit ja puhtaasti turismille rakennetut kohteet erikseen. Onneksi paikalliseen menoon pystyy jonkin verran tutustumaan ennakkoon ATK:n avulla. Sitä kuulemma arvostetaan paljon, jos osaa edes tervehtiä ja kiittää maan kielellä.
Totta kai se lämmin ilmastokin houkuttelee – ei tämän reissun ajankohta ihan sattumalta satu Suomen talveen. On mahtavaa päästä kerrankin vaihtamaan Helsingin ynseä ”talvi” etelän lämpöön. Tosin tällä hetkellä Australiassa raivoavat metsäpalot aiheuttavat jonkin verran huolta, että onko koko maa palanut karrelle siinä vaiheessa, kun sinne päästään. Toivottavasti ei. Kohteemme ovat sen verran kaukana toisistaan, että ihan pelkkää infernoa ei varmaankaan ole odotettavissa.
Harrastan ahkerasti frisbeegolfia ja luulin pitkään, että tämä olisi pääasiassa frisbeegolfille pyhitetty matka. Esimerkiksi Thaimaan Koh Samui valikoitui yhdeksi kohteeksi siksi, että sieltä löytyy rata. Merillä oli asiaan vähän toisenlainen mielipide ja pitkän taivuttelun jälkeen päädyttiin sellaiseen kompromissiin, että voin ottaa mukaani 6 kiekkoa. Loppuajan kotona käytänkin näiden kiekkojen valintaan, koska normaalisti kannan kierroksilla mukanani ainakin 20 kiekkoa. Joka tapauksessa palmujen katveessa on varmaan ihan jees heitellä ja toivottavasti sieltä löytyy myös paikallisia fribakavereita.
Odotan todella paljon, että päästään vetämään keittoa. Siis ruokaa. Erilaiset itämaiset keitot ovat lempiruokaani, erityisesti vietnamilainen pho-keitto. Olen yrittänyt löytää täydellistä keittoreseptiä jo vuosia ja toivon, että löydän sellaisen tältä reissulta. Varattiin oikein kokkauskurssi Vietnamista, missä opetellaan tekemään keittoa. Muitakin ruokaelämyksiä pitäisi olla luvassa. Reissun ensimmäisessä kohteessa Kiinan Kantonissa kaupungissa asustava kaverimme aikoo viedä meidät aidon kantonilaisen ruoan äärelle. Kuulemma käärmettä ja sen sellaista on luvassa. Odotan myös Vietnamin ja Thaimaan katuruokakulttuurin kokemista. Toivotaan, että siitä selvitään ilman kovin rajuja tyhjennysrituaaleja.
Kaakkois-Aasiasta siirrytään (toivottavasti) Australiaan Sydneyn seudulle siskoni luo. Ollaan nähty viimeksi melkein vuosi sitten ja odotan jälleennäkemistä kovasti. Ausseissa päästään mukavasti ”lomalle lomalta” ilman sen kummempia suunnitelmia ja majoitussäätöjä. Sen jälkeen seuraa rankempi siivu: kaksi viikkoa Uuden-Seelannin pohjoissaarella campervanilla kruisaillen. Sinne on haluttanut päästä siitä asti, kun kuulin, missä Taru sormusten herrasta -leffat on kuvattu. Katsotaan, mitä klonkkuja sieltä löytyy. Paikalliset liikennesäännöt ainakin aiheuttavat pientä kuumotusta. Hobittimaasta palataan takaisin Ausseihin retriitille ennen Malesiaa ja Singaporea.
Nyt kova tsemppi päälle, että saan valkattua reissuun lähtevät 6 kiekkoa. Jatketaan juttua jossakin vaiheessa!