Category Archives: Luokittelematon

TÖITÄ, TÖITÄ

Luokittelematon
Ensimmäinen viikko on ainakin toistaiseksi sujunut mainiosti; olen jatkanut tutustumista pompejilaisten elämään ja asumismuotoihin. Samalla olen tehnyt tuttavuutta Regio I:stä vahtaavien vartijoiden kanssa, eikä siellä ainakaan enää kysellä lupalappujen perään.

Harmikseni en ole kyllä törmännyt ranskalaisten ohella muihin tutkimusryhmiin, joten sosiaalinen puoli ja verkoistoitumissuunnitelmat ovat jääneet vähemmälle.

Internet-kahvilan löytäminen on osoittautunut myös yllättävän hankalaksi, eikä naapurin langaton yhteyskään ota toimiakseen. Mutta onneksi vihdoin pääsin netin ääreen. Syyslukukausi näytti alkaneen ainakin yliopistoaiheisen sähköpostitulvan perusteella…

Moderni Pompeji on selvästi Epuh-projektin suosimaa Vico Equensen kaupunkia enemmän turisteille tarkoitettu: englantia tyrkytetään joka puolella, vaikka tarkoituksenani olisi yrittää höpöttää italiaa natiivien kanssa aina kun mahdollista. Ja hyttysiäkin täällä on enemmän 😉

 

BUON LAVORO

Luokittelematon
Ensimmäisenä työpäivänä jänskätti. Muodollisuudet sujuivat kuitenkin varsin nopeasti ja kivuttomasti. Lupalaput käteen parin toimiston kautta ja eikun hommiin. Ja kun vihdoin olin päässyt työn kimppuun, niin kaikki olikin vallan hauskaa. Tästähän olen aina haaveillut (tai ainakin niin kauan kun olen ymmärtänyt hyvän päälle)!
Ensimmäinen talo, johon tutustuin oli ns. Casa di Fabbro Pompejin regiossa I. Sain tutkailla kämppää omassa rauhassani, sillä fiksuna tyttönä olin ottanut mukaan pikkuisen lukon, jolla oven sai suljettua (myös vartijoilta). Aivan yksin en kuitenkaan ollut, sillä talon eräässä takaosan huoneessa oli kaksi luurankoa (ja erinäinen määrä eläinluita) ilmeisesti pedilleen kupsahtaneet talon asukit. Yritin olla häiritsemättä heidän rauhaansa suuremmin, joskin jouduin hieman huitelemaan tuumastukin kanssa aivan tomumajojen (köh köh) lähiympäristössä.

Lounastauolla tein tuttavuutta ranskalaisen tutkimusryhmän kanssa, jonka mukana myös kaverini Sanna (HY:n Pompeji-projektista) työskentelee. Ranskikiset kaivavat leipomoissa. Sain kahvia lounaan päätteksi. Kiva.

Kaivausten ravintola on vielä toistaiseksi suljettu, joten kahvipula on todellinen: normaalisti kahvihampaan kolottaessa joutuu poistumaan kaivausalueen ulkopuolelle. Keväällä kierrätimme kahvinhakuvuoroa porukalla, mutta nyt joutunen hakemaan kahvini ihan keskenäni, ellen lyöttäydy ranskalaisten seuraan joka päivä 😉

Iltapäivällä työskentelin Casa dell´Efebossa, sekin regiossa I. Toistaiseksi yksi suosikeistani Pompejissa!

Töiden jälkeen sain suoritettua maksun yösijastani ja tutustuttua hieman paremmin vuokraemäntään. Saan kuulemma vielä ainakin tämän viikon majailla suuressa asunnossa yksin, kerrastaan yleellistä!

Kaik hyväst.

 

 

TUTKIMUSMATKA osa 2.

Luokittelematon
Jatko-osa, reissun ensimmäinen varsinainen päivä koostui seuraavista asioista:

Bussi 75 Monteverdestä Termini-asemalle, pihtailua lipunostossa ja paikka regionale-junaan, joka pysähtyy joka ikisellä pikkuasemalla, kiroilua paikallisjunan huonon penkin vuoksi, iloinen ylläri paikanvaihdoksen yhteydessa: puuduttava istuin ei olekaan rangaistus halvan lipun ostajalle, vaihto Napolissa Circumvesuviana-junaan, majoituksen löytäminen Pompejissa (kiitos Sannan asunto löytyi ongelmitta), majoittuminen signora Imperatoren arkeologi-kortteeriin, joskin kimppakämpän ainoana asukkaana, peruselintarvikkeiden hankkiminen, langattoman netin etsiminen kämpästä (tuloksetonta), asunnon hellan saattaminen toimintakuntoon (tuloksetonta), pyyhkeen ostaminen (tätä kirjoittaessa ei vielä tehty, olo kuitenkin positiivinen asian suhteen, huomenaamulla olo voi olla toinen). Ja ai niin, hikoilua, hikoilua, hikoilua.

Huomenaamulla pääkallonpaikalle, siis töihin

TUTKIMUSMATKA osa 1.

Luokittelematon,

Lähes kuukausi takana Roomassa-oloa. Päivät ovat kuluneet mukavasti artikkelia kirjoittaessa, kaupungilla kulkiessa, hikoillessa, netissä surfatessa sekä tutustuessa muihin Villa Lanten asukkaisiin, joiden kanssa olen käynyt useaan otteeseen illastamassa Trasteveressa. Tähän mennessä läpikäymieni nähtävyyksien kohokohdat onkin jo blogissa esitelty.

Seuraavana vuorossa on vajaan kahden viikon reissu Pompejiin, alkaen huomenna ma. Olen varannut (ainakin toivottavasti…) itselleni alivuokralaishuoneen modernista Pompejista lähellä kaivausalueen sisäänkäyntiä. Tutkimusluvat on saatu, muutaman mutkan kautta tosin. Kartat tutkimuskohteista tulostettu ja muutenkin henkinen valmistautuminen on hyvässä vauhdissa.

Tätä ennen olen ollut Pompejissa kahdeksan kertaa, mutta joka kerralla (ensimmäistä säälittävän lyhyttä Aurinkomatkojen turistireissua lukuunottamatta) suomalaisen tutkimusryhmän osana. Nyt olen villi ja vapaa, mutta myös vastuullinen.

Tarkoitukseni on tehdä alustava katsaus niihin Pompejin yksityistaloihin, joita tutkin väitöskirjaa varten. Läpikäytävien talojen lista on jokseenkin kunnianhimoinen, joten hyvä jos ehdin toteuttaa edes puolet: kolmekymmentä taloa Pompejissa ja viitisentoista Herculaneumissa, aikaa 11 päivää. Tarkoitus olisi myös tutustua muihin Pompeji-nörtteihin jotka tällä hetkellä ovat kentällä.

Joten Pompeii – here I come!

Case Romane

Luokittelematon, ,

Rooman kaupungissa on säilynyt vain muutamien antiikinaikaisten yksityistalojen jäänteitä ja niinpä roomalaistalojen arkeologinen tutkimus onkin keskittynyt Napolinlahden alueen arkeologiseen aarreaittaan, etenkin Pompejin ja Herculaneumin kaupunkien jäänteiden tulkitsemiseen.

Niistä muutamista Roomassa sijaitsevista antiikin asumusten jäänteistä tunnetuimmat lienevät Augustuksen ja tämän rouvan Livian nimissä kulkevat yksityistalot Palatium-kukkulalla. Samoilta seuduilta tunnetaan myös muutaman muun yksityisen kodin jäänteet.

Tuntemattomamasta päästä lienee Caelius-kukkulalla, SS. Giovanni & Paolo -kirkon alla sijaitsevat jäänteet, joita on muutaman viimeisen vuoden aikana päässyt ihailemaan Case Romane del Celio -museossa.

Museossa on nähtävillä on nähtävillä raunioitunutta kaupunkilaiselämää toiselta vuosisadalta jKr. neljännelle vuosisadalle. Taloja on useasta eri vaiheesta, ja alkuperäisten rakennusten hahmottaminen vaatii rutkasti arkeologista mielikuvitusta. Helpompaa on lähestyä kohdetta taidehistoriallisesta näkökulmasta, sillä huoneiden seinillä on jäänteitä useista eriaikaisista seinämaalauksista, mukana myös kristillisiä aiheita.

Vailitettavasti museo kuuluu niihin kohteisiin, joissa ei saa kuvata, joten kuvamateriaali rajoittuu tällä kertaa vuoden 2005 reissulla otettuun auringonpalvonta-kuvaan, joka on napattu SS. Giovanni & Paolo -kirkon edustalla erittäin kylmänä kevätpäivänä.

E.U.R, EUROMA(a)

Luokittelematon,

Viime viikon kohokohtiin kuului ehdottomasti nilkkavaivaisen museo-/ulkomuseo-/kauppakeskuskävely E.U.R.issa, tuossa Mussolinin ajan fasistisen kaupunkisuunnittelun ”riemuvoittona”pidetyssä Rooman kaupunginosassa. Kaupunginosa julistaa kansalle, että osaa se italialainenkin arkkitehti käyttää viivotinta. Ja että värit ovat turhia.

Yksi kolhoimmasta päästä alueen rakennuksia on Museo della Civiltà Romana joka on jälleen täydellinen kohde laiskalle Rooman-kävijälle: kaupungin historian valitut palat on koottu museoon jäljennöksinä ja kohokohdat (täytyy myöntää, melko kiinnostavina) pienoismalleina. Täältä on peräisin tunnettu Rooman pienoismalli, jonka useimmat tuntenevat ainakin matkamuistomyymälöissä myytävänä julisteena.

Museon majesteetillista julkisivua ja pienoismalli capanna-majasta:

Täytyy kyllä tunnustaa, että pidän itse huomattavasti enemmän ranskalaisen Paul Bigot’n pienoismallista ”Le Plan de Rome” , joka on esillä Caenin yliopistossa. Tällä ei tietenkään ole mitään tekemistä sen seikan kanssa, että olen viettänyt vuoden vaihto-opiskelijana samaisessa yliopistossa…

E.U.R. iin ja museoon pääsee kätevimmin metrolla (Linja B – pysäkki Eur Fermi)

Museovierailun jälkeen oli vuorossa näpsäkästi nimetty kauppakeskus EUROMA2. Valtavan laitoksen parhaat palat olivat a. ilmastointi, b. Zara Home, c. H&M, d. Trony, josta ostin itselleni jo pitkään himoitsemani miniläppärin.

Se on söpö, minikone siis 😉

Mothership and satellite:

Kahviaivot

Luokittelematon,

Italiasta saa maailman parasta kahvia. Uskallan väittää näin, vaikken olekaan testannut suurinta osaa maailman kahvitarjonnasta.

Pantheonin tuntumassa kahvimaailman kärkisijoista kilpailee kaksi kuuluisaa kahvipuoluetta:

Sant’Eustachio Il Caffè (os. Piazza Sant’Eustachio, 82)

sekä La Casa del Caffè l. CaffèTazza D’Oro (os. Via degli Orfani, 84)

Koska ihmisellä ei kuulemma voi olla kahta rakastettua yhtäaikaa on valittava puolensa. Kävin siis testaamassa molempien kahviloiden tarjonnan.

Sant’Eustachion kahvi tarjoiltiin valmiiksi sokeroituna melko viehättävässä miljöössä. En ole koskaan juuri perustanut kahvilaatujen vaahdotuksista (en ymmärrä miksi niistä vaahdotaan), mutta täällä tarjotun espresson pinnalle oli kerääntynyt ihana samettinen kerros tiivistä ja herkullista vaahtoa, mm-mmm-mm…

Siitä piste.

Tazza d’Oron kahvilan sisätilat eivät saaneet pisteitä, mutta kahvi oli erinomaista. Kultakupin ovelat bisnesmiehet kuitenkin yrittävät kerätä irtopisteitä (etenkin miespuolisilta asiakkailta) ulkokahvillisilla seikoilla, ts. puolialastomilla naisilla, ks. kuva alla.

Siitä miinuspiste.

Suosikkini löytyi siis keisari Trajanuksen aikaisen marttyyrin mukaan nimetystä pyhän Eustachiuksen kahvilasta ja mukaan lähti pussilinen jauhettua herkkupapua.

Ehdoton kahvinkeittäjä-ässä löytyy kuitenkin Roomaa paljon etelämpää. Vico Equensen kaupungin juna-aseman vaatimattomassa ”Tren dy caffèe” -baarissa elämää suuremmat aamusumpit keittelee Marco Il Caffè del Professore -merkkisestä kahvista.

Mutta aina ei ole tilaisuutta nauttia kahvia vastakeitettynä bancolta. Siihen ongelmaan italialaiset tarjoavat ratkaisuksi taskukahvia, Pocket coffeeta, suklaakonvehteja espressolla täytettynä. Suklainen kahvinautinto on nyt nostettu uudelle tasolle Pocket espresson muodossa: suklaalla höystetty kahvi on pakattu pieneen rasiaan, josta herkku nautitaan pillillä imien. Täydellinen keksintö? No, ei ainakaan kovin ympäristöystävällinen…

Doria Pamphilj -suvun vieraana

Luokittelematon, ,

Gianicolo-kukkulalla, ei kovinkaan kaukana Villa Lantesta sijaitsee valtavan kokoinen puisto nimeltään Villa Doria Pamphilj. Kuten nimestä voi päätellä, on puisto levittäytynyt kauniin huvilarakennuksen ympärille.

Puisto on parhaimmillaan kevään vihreydessä, mutta houkuttelee myös loppukesästä perheitä kävelylle ja innokkaita kuntoilijoita lenkille. Lenkkipolkua riittää, puisto on (Wikipedian mukaan) kooltaan vaatimattomat 1.8 km2

Puistossa voi myös pelata palloa, kuten tehtiin keväällä 2005 (en ole tällä reissulla ottanut kameraa puistoon mukaan), mukana Ilkka Kuivalainen, Miikka Tamminen ja minä:

Kuva: Tanja Myller

Doria Pamphiljin ruhtinassuvulta on peräsin toinenkin arvokas roomalainen käyntikohde: perheen palazzo ja arvokas taidekokoelma Galleria Doria Pamphilj Via del Corsolla, aivan Piazza Venezian tuntumassa.

Gallerian kokoelmiin kuuluu teoksia varsin tunnetuilta nimiltä, joukossa mm. Caravaggion ja Tizianon töitä. Myös palatsi itsessään on näkemisen arvoinen, kattomaalaukset ja kullatut huonekalut ovat hurmaavan pömpöösejä etten jopa sanoisi että krumeluureja. Valitettavasti museossa ei saa valokuvata, joten omaa todistusaineistoa ei ole tarjolla. Pienenä miinuksena on mainittava taideteosten ripustuksen ja valaistuksen (ikuinen?) ongelma: varsinkin suurimmat teokset, jotka on sijoitettu seinien ylimpiin osiin näkyivät huonosti niistä heijastuvan valon takia.

Monumentaalimaalausten ohella taideteosten kuva-aiheissa on myös ilahduttavasti maanläheisempiäkin teemoja. Oma suosikkini on mestari, jonka muotokuvissa päähenkilöt on kuvattu kynttilän valossa, ikuistettuna mm. itseltään kirppuja nyppivä tyttö (vaikkakin tämän tämän nimenomaisen aiheen onnistuin bongaamaan ainoastaa postikortissa…).

Päätin tällä Rooman-reissulla antaa myös antiikkia myöhäisemmälle Roomalle aikaani. Ensikatsaus 1400-1600 luvun taiteeseen ja palatsiarkkitehtuuriin teki vaikutuksen, joten jatkoa seuraa.

Täytyy tosin myöntää, että antiikintutkijana kokoelman tutuimmalta teokselta tuntui tietenkin Nicolas Poussinin kopio / tribuutti / pastissi Nozze Aldobrandini -nimellä tunnetusta roomalaisesta freskosta!

Tois pual jokke

Luokittelematon

Trasteveren kaupunginosa sijaitsee Rooman keskustasta katsottuna Tiber-joen toisella puolella. Minun, joentakaisen myös, näkökulmastani Trastetevere on kylläkin tällä, siis oikealla puolella jokea. Katsantokannasta viis, Trastevere on usean visiitin arvoinen.

Antiikinaikaisesta elämästä Tiberin ulkolaitamilla ei ole säilynyt juurikaan monumentteja vaan rakennuskanta on myöhäisempää, lähinnä ilmeisesti keskiaikaista (lue: pittoreskia). Tämä on se osa kaupunkia, joka muistuttaa muualta Euroopasta tuttuja ”vanhoja kaupunkeja”. Rooman kohdalla vanhan kaupungin nimitys kuuluu toki muualle.

Nykypäivän Trasteveressa on etenkin ravintoloita, joiden hintataso on suopea jopa opiskelijoille.

Kaupunginosan helmiä:

Epäravintola. En tiedä toimintaperiaatetta, kai pitää vain astua sisään ja kysyä saako ruokaa tänään.

Mainiota ruokaa saa jos saa:

Sitä ihteään:

Henkireikiä: a. kirjakauppa b. leipäkauppa (Via del Moro 45 ja viistosti vastapäätä)

Ja hengenpitimiksi a. Santa Maria in Trastevere b. San Callisto (eli pyhän kallistuksen kuppila)

Villa Lante on ihana.

Luokittelematon,

Eikun 1500-luvun alkupuolella rakennettu renessanssihuvila Gianicolo-kukkulalla.

Rakennuksen historiaa kannattaa ehkäpä lukea muualta jälleen esim. osoitteessa http://www.irfrome.org/ .

Huvilan voi sanoa olevan pala kauneinta Suomea. Loggiasta, puoliavoimelta terassilta voi ihailla /arvioida/ päivitellä / äimistellä Roomaa ja salonessa, talon edustussalongissa voi tuntea itsensä hieman paremmaksi kuin onkaan, kiitos huoneen viehättävän ulkoasun.

Edustustilojen lisäksi nykypäivän Villa Lantessa on paitsi pari kirjastoa myös instituutin johtajan asunto, talonmiehen perheen koti, pyykkitupa, taiteilijan asunto sekä tutkija-asuntola, jossa aivan tavalliset kuolevaiset voivat leikkiä renessanssiprinsessoja (tai -prinssejä mieltymystensä mukaan) ja viettää iltaa koko Roomaa syleilevällä terassilla.

Eräs perheeseeni kuuluva minua nuorempi naisjäsen (no names mentioned) totesi Rooman-visiitillään, että mitä turhia käydä katsomassa Pantheonia, johan sen näkee postikorteissakin. Lanten terassi on myös mitä oivallisin paikka roomalaisten nähtävyyksien pikabongaamiseen.

Rome for lazy travellers: etsi kuvista Lateraanikirkko, Kermakakku, Pantheonin kupoli ja vähintään viisi kirkontornia, niin olet suorittanut Rooman…