perustin uudet nettisivut, jonne pyrin pikku hiljaa siirtämään näiden sivujen sisällön.
Uudet sivut majailevat osoitteessa: http://www.lauranissin.fi/
My new pages are found at http://www.lauranissin.fi/
Cubiculum vielä kerran
Väikkärinteko saattaa johtaa ihmisen kiinnostaville sivupoluille.
Näin kävi minullekin, kun pääsin kurkistamaan kuinka historia yhdistyy moderniin arkkitehtuuriin. Tilaisuus tarjoutui kun sain tutustua arkkitehtitoimisto Collaboratorion Askon säätiön Home revisited -kilpailun suunnitelmaan.
Askon säätiön kansainvälisessa 50-vuotisjuhlakilpailussa etsittiin uusia ideoita tulevaisuuden kotia varten. Collaboratorion Kristiina Kuusiluoman ja Martino De Rossin suunnitelma Cubiculum on nimensä mukaisesti makuutila. Moderni cubiculum on erillinen levolle omistettu saareke, jonka voi sijoittaa niin toimistotilaan kuin uusperheen yhteiseen kotiin tuomaan yksityistä tilaa rentoutumista ja unta varten.
Cubiculum ihastutti myös kilpailun tuomaristoa ja ylsi toiselle sijalle, onnittelut! Kisa oli selvästi kova, finaalissa nähtiin monta muutakin hienoa esitystä asuntojen jakamiskonseptista verkkokauppaostamiseen kytkeytyvään rappukäytäväkohtaiseen postilokerikkoon. Pääpalkinnon vei innovaatio vedettömästä vessasta, ekologinen tulevaisuuden vaihtoehto siis!
Kuvia Arabia Design Centerissä järjestetystä palkintojuhlasta, jossa Cubiculum oli esillä hienosti.
Antiikin roomalaismakuuhuoneista on inspiraationa nimen lisäksi etenkin mittasuhteet ja pieneen tilaan kytkeytyvä yksityisyysaspekti. Cubiculum on rakennettu puusta ja savesta, luonnollisen levollisia materiaaleista.
Kisan voittaaja Wcless, josta tulikin mieleeni, että antiikista löytyy inspiraatiota kyllä vessoihinkin. Olen tässä juuri lueskellut Domenico Camardo ja Mario Notomista vessa-aiheista artikkelia Le latrine di Herculaneum. Studio dei sistemi igienici di una città romana. Suosittelen!
Edit. 12/12/17: Cubiculumilla on nyt omat nettisivutkin!
Helsingin yliopiston filosofisen tiedekunnan promootio 2017
Osallistuin promootioon, ikimuistoiseen seremoniaan jossa niin maisterit kuin tohtoritkin juhlivat perinpohjaisesti tutkintojaan. Tunnelmia kolmepäiväisistä juhlista:
Itse promootioaktin voi katsoa Unitubesta, heti kun on saanut päätökseen vastaavan jännitysnäytelmän Prisman kassalta. Virallisia kuvia on puolestaan julkaistu
osoitteessa fil-promootio2017.helsinki.fi/kuvat/. Oli siellä muutama kuva minustakin. Tästä käy hyvin ilmi, miksi itse suosin yläviistosta napattuja ja hyvin filtteröityjä selfieitä :).
Pidin retkellä myös pienen puheen, alla luettavana:
Puhe ystävyydelle
Helsingin yliopiston filosofisen tiedekunnan promootioretkellä lauantaina 27.5.2017
Cari amici, kära vänner, dear friends, rakkaat ystävät
Sillä ystäviä täällä olemme ja tämä on puhe ystävyydelle.
Ystävyyden merkityksen tunsivat jo ne kuuluisat muinaiset roomalaiset. Kuten jo Cicero aikoinaan sanoi
Est enim amicitia nihil aliud nisi omnium divinarum humanarumque rerum cum benevolentia et caritate consensio; qua quidem haud scio an excepta sapientia nihil melius homini sit a dis immortalibus datum. (De Amicitia, 20)
Ystävyys on ensisijaisesti hyväntahtoisuuden ja lähimmäisenrakkauden sävyttämää[1] yksimielisyyttä kaikissa jumalia ja ihmisiä koskevissa asioissa; enkä usko, että kuolemattomat jumalat ovat antaneet ihmisille mitään ystävyyttä parempaa, viisautta lukuun ottamatta.
Promootio jos mikä on tilaisuus juhlia niin ystävyyttä kuin viisauttakin!
Antiikissa tunnettiin myös toinen ystävyyden osoittamisen tapa, nimittäin kestiystävyys, kreikaksi ξενία, latinaksi hospitium. Kestiystävyys oli antiikin maailmassa merkittävä hyve, joka takasi paitsi vieraanvaraisuuden myös vieraan turvallisuuden. Tämän jumalallisen oikeuden loukkaamisesta seurasi karu rangaistus. Jos nyt et kuitenkaan satu olemaan antiikin kulttuurien asiantuntija, tai peruskoulussa nukuit historiantunnilla, niin ei hätää. Onhan kestiystävyyden konsepti tuttuakin tutumpi myös Game of Thrones -televisiosarjasta, jonka mieliinpainuvimmat ja ehkäpä eniten kohahduttaneet hetket syntyivät nimenomaan vierasoikeuksien loukkaamisesta. Fantasiamaailmassakin leivän ja suolan nauttiminen isännän pöydässä takasi vierailijoille pyhät oikeudet, joiden rikkomisesta seurasi jumalten viha.
Onneksi voimme todeta hyvillä mielin, ettei jumalten vihaa ole näissä juhlissa odotettavissa, vaan jumalat katsovat juhlintaamme suopeasti. Olemme näet saaneet nauttia yltäkylläisestä vieraanvaraisuudesta ja todellisesta kestiystävyydestä.
Koska sain jo väitöskirjan esipuheessa ja karonkassa kiittää itse väitösprojektissani edesauttaneita henkilöitä aina kummivanhempia ja koiraani myöden, haluan nyt esittää kiitokseni ystävyydestä, jota minulle on osoitettu tämän ikimuistoisen promootion tuoksinassa.
Ensinnä haluaisin ilmaista lämpimät kiitokset kunnianarvoisille tohtoriystävilleni, joilta sain lainaan promootion arvomerkit, hatun ja miekan, jotka odottavat vielä viimeistä ulkoilutusta illan tanssiaisissa. Ylioppilaslakki on oma.
Seuraavat terveiset menevät opiskelutovereilleni, vanhoille ystävilleni, jotka promootiossa edustavat kunniakkaasti antiikintutkimuksen alaa (ihanaa nähdä teitä täällä myös tänään!). Kiitos myös uusille ystäville illallisilta sekä aktista. Kiitos ja anteeksi teille, jotka tulitte minua ennen ja minun jälkeeni aakkosissa, toivottavasti varpaat ovat toipuneet tallomisesta. Ja kiitos hauskoille illallisseuralaisille, jotka johdattivat tämän humanistin niin muinaisgenetiikan kuin kvanttikemiankin salohin.
Mitä suurimmalla lämmöllä haluan kiittää myös Facebookissa toiminutta keskustelu-ryhmää Tohtoripromootioon valmistautuvien vertaistukiryhmä, jossa olemme pähkäilleet promootiovalmistautumista mitä moninaisimmilta kanteilta, lyyran kiillottamisesta Siripiri-tablettien piilottamiseen…
Kiitos myös ravintola Bank, Finlandia-talo ja Kaivohuone, maukkaasta kestityksestä.
Aivan erityisesti haluan kiittää rakasta Alma Materiani sekä filosofista tiedekuntaa!
Suurin kiitokseni, johon toivon kaikkien nyt yhtyvän maljaa kohottamalla menee kuitenkin Filosofisen tiedekunnan promootiotoimikunnalle, joka on pitänyt huolta upean juhlan järjestelyistä ja koreografiasta ja etenkin huolehtinut vieraanvaraisuudesta. Nostakaamme siis malja kestiystävyydelle ja promootiotoimikunnalle. Gratias maximas vobis ago!
[1] Kaunopuheisuuden varmistamiseksi olen käyttänyt tämän kohdan suomennoksessa hyväkseni Marja Itkonen-Kailan käännöstä.
CARMEN GRATULATORIUM
Väitös ja karonkka onnellisesti takanapäin.
Olipa huikeaa. Karonkassa pidetyt puheet saivat yhden jos toisenkin, eikä vähiten väittelijän, silmät kostumaan. Alla Reijo Pitkärannan upea kaksikielinen juhlapuhe!
CARMEN GRATULATORIUM
AD HONOREM DOCTRICIS
LAURA NISSIN 25.11.2016 EDITUM
- 1. Hic dies tam exspectatus, qui nondum praeteriit,
toti universitati laetitiam attulit:
Laura Nissin doctoratum meridie habuit,
cum sagittas opponentis dexterrime arcuit.
- Thema dissertationis certe est gravissimum:
rationes dormiendi Romanorum veterum,
secreta cubiculorum antiquarum domuum
supellexque omne genus: haec est summa summarum.
- 3. Cum studendi ius petebat, meum erat decernere,
cui esset concedendum studia capessere,
et quem tunc necesse esset – proh dolor – reicere,
cum non posset satis bene tentamen absolvere.
- Laura universitatem facillime iniit,
namque prima examina egregie praestitit,
cum ex multis candidatis prima fere exstitit,
civem academicam sic appellari meruit.
- Frequentabat lectiones atque seminaria,
donec post nonnullos annos facta est iam magistra
litterarum Romanarum et Latinae perita,
instituto classicorum femina notissima.
- Vox eius est bene nota cunctis continentibus
propter Nuntios Latinos, quos nos una legimus;
opus hoc est destinatum illis auditoribus,
quibus linguae Romanorum usus placet modernus.
- Fundatio Institutum Romanum Finlandiae
adiungebat ei fidem aestimatque maxime,
cum commisit ei munus vicesecretariae,
ut res administrativae fierent prosperrime.
- Par est, ut grates agamus pro hac cena optima
more Syracusanorum nobis hic apposita:
abundans est cibis mensa vinis bonis splendida,
sermonibus convivarum suavissime praedita.
- Laurae nostrae propinemus omnes nos nunc largiter,
simul ei gratulemur idque cordialiter,
quod doctrinae summum gradum acquisivit fortiter;
ergo: una exclamemus: Doctrici feliciter!
ONNITTELURUNO
TOHTORI LAURA NISSININ
KUNNIAKSI 25.11.2016
1.Tämä odotettu päivä, joka vaihtui illaksi,
koko yliopistolle suuren ilon tarjosi:
Laura Nissin näet silloin tohtoriksi väitteli,
kun hän opponentin nuolet taitavasti väisteli.
2.Aiheeltaan on väitöskirja varsin mielenkiintoinen:
roomalaisten nukkuminen on sen teema keskeinen,
makuukammioiden salat roomalaisten talojen
sekä niiden kalustus on tärkein anti teoksen.
- Pääsykokeen yhteydessä minä jouduin päättämään,
kenet kokeen perusteella laitokselle päästetään,
kenet taasen vielä silloin jouduttaisiin hylkäämään,
koska hän ei kyllin hyvin suorittanut tenttiään.
- Lauran pääsy laitokselle sujui varsin helposti,
koska pääsykokeesta hän mainiosti selvisi,
niin että tässä kilpailussa toisen sijan saavutti,
portin yliopistolle itsellensä aukaisi.
5.Luennot ja seminaarit Laura kävi läpi niin,
että hänet varsin pian maisteriksi vihittiin.
Koska hän siis pätevöityi latinaan ja antiikkiin
klassikoiden laitoksella hyvin hänet tunnettiin.
6.Lähes koko maailmassa Lauran ääni tunnetaan,
uutisia latinaksi kun me luemme kahdestaan.
Näiden lähetysten kautta viesti siitä annetaan,
että nykyaikanakin tätä kieltä vaalitaan.
- Suomen Rooman instituutti Lauran töihin palkkasi,
kun se hyvää apulaista sihteerilleen tarvitsi,
sitä luottohenkilöä, joka siten toimisi,
että Säätiöllä kaikki mallikkaasti sujuisi.
- Nyt on syytä kiittää Lauraa tästä iltajuhlasta
Syrakuusan loiston tapaan meille valmistetusta:
maukkaat ruoat sekä juomat ovat juhlan perusta,
mutta myöskin pöytävieraat nostavat sen statusta.
- Nyt on aika juoda malja oppineelle Lauralle,
joka tänään yltänyt on opintiensä huipulle.
Siispä parhaat onnittelut esitämme hänelle
menestystä toivotamme tohtorille uudelle!
(Reijo Pitkäranta)
Väitös: Roman Sleep
Horisontissa siintää jo väitöspäivä. Eli väittelen tohtoriksi pe 25.11.16, Helsingin yliopiston päärakennuksen salissa 5.
Arvoisa vastaväittäjäni on Joanne Berry (Senior lecturer, Swansean yliopisto) ja kustoksena prof. Olli Salomies.
Tilaisuus on avoin kaikille, tervetuloa! Väitöksen tapahtumasivulla Facebookissa voi vinkata osallistumishaluista.
Väikkäri Roman Sleep – Sleeping areas and sleeping arrangements in the Roman house on painossa ja julkaistaan e-thesiksessä kymmenen päivää ennen väitöstä (edit. 17.11.: työ luettavissa osoitteessa https://helda.helsinki.fi/handle/10138/168326). Alla tiivistelmät työstä:
Abstract
Roman sleep – Sleeping areas and sleeping arrangements in the Roman house
The main themes of this study are the sleeping areas and the sleeping arrangements in the ancient Roman house (domus). Sleeping is fundamentally important to the well-being of humans. In order to solve the sleep related problems, it is crucial to understand how sleeping is arranged in different societies past and present.
According to the premises for sociological sleep studies, especially outlined by Simon Williams, “how we sleep, when we sleep, where we sleep, what meanings we attribute to sleep, who we sleep with, are all important socially, culturally and historically variable matters”. In this work, I have pursued a new, cross-disciplinary approach to the social aspects of Roman sleeping culture by applying these premises and asking the research questions, how, when, where and with whom Romans slept, and which factors determined these arrangements, drawing on the evidence from Latin literature and Roman archaeology.
Written sources consist of Latin texts which mention sleeping and resting. Texts were chosen by using reference books and electronic databases and studied with source critical text analysis. Archaeological material was collected from private dwellings of Herculaneum, where evidence of beds has survived. The data concerning the material culture and architectonic elements of Herculaneum was gathered mainly from the excavation reports. In addition, I documented the houses during two short fieldwork periods. The data was studied by using the methods of building archaeology and artifact studies. The analysis of data was influenced by the theories on the use of domestic space and on the theories of privacy.
The main factors influencing the sleeping arrangements in Roman society included the social status, climate, urban culture, need for control, moralistic outlook as well as ritualistic behaviour. Roman households had routine-based nightly activities and very likely also permanent sleeping spaces. However, the locations of sleeping areas could have changed according to season. The wealthiest Romans appreciated the peaceful bedchambers and cubiculum was this separate, even private bedroom of the (elite) domus.
The settings for sleeping among upper class Romans were more solitary than social and group sleeping among the members of the elite nuclear family in the houses was not typical. Slaves on duty slept outside the owner’s bedroom rather than inside and, in general, slaves had few possibilities to influence their sleeping arrangements. Children were taken into consideration in all areas of life including sleeping arrangements.
Night-time and darkness influenced the Roman space use as well; even the Roman night was dark and full of terrors and sleeping had many negative connotations. However, in spite of the negative outlook on sleeping and night, even the positive aspects of resting were admitted, sleep deprivation was understood to be harmful and problems of sleeping were actively remedied.
Ja sama (ainakin melkein) suomeksi:
Tiivistelmä
Laura Nissin Roman sleep – Sleeping areas and sleeping arrangements in the Roman house
Kolmasosa ihmiselämästä kuluu nukkuen. Unitutkimuksesta onkin viime aikoina tullut erittäin suosittu tieteenala, etenkin luonnontieteiden saralla. Nukkumista ja nukkumisjärjestelyjä kulttuurihistoriallisena ilmiönä on aivan lähiaikoina lähestytty myös sosiologisesta näkökulmasta, jonka mukaan aiemmin lähinnä fysiologisena toimintona pidettyyn nukkumiseen vaikuttavat varsin useat kulttuuriset, sosiaaliset sekä historialliset tekijät.
Väitöskirjani käsittelee nukkumisjärjestelyjä sekä makuuhuonetiloja antiikin roomalaisessa talossa. Tutkimuskysymyksinä ovat miten, missä, milloin ja kenen kanssa roomalaiset nukkuivat, mitkä tekijät vaikuttivat näiden järjestelyjen taustalla ja mitä ne kertovat roomalaisesta yhteiskunnasta.
Tutkimuksessani olen käyttänyt kahta erityyppistä aineistoa. Latinankieliset tekstit, jotka mainitsevat nukkumisen ja lepäämisen muodostavat suurimman osan lähteistäni. Tekstikohtien keräämisessä olen käyttänyt pääasiassa elektronisia tekstitietokantoja sekä hakuteoksia. Kirjalliset lähteet analysoin lähdekriittistä tekstianalyysiä hyödyntäen. Arkeologinen materiaali puolestaan koostuu Campanian maakunnassa sijaitsevan Herculaneumin kaupungin yksityistalojen makuuhuonetiloista. Analyysin teoreettisena viitekehyksenä olen hyödyntänyt erityisesti tilatutkimuksen teorioita sekä teorioita yksityisyyden käsitteestä.
Roomalaisten nukkumisjärjestelyihin vaikuttivat keskeisesti nukkujan sosiaalinen status ja asema kotitaloudessa, kaupunkikulttuuri, yöllisen tilan kontrollin tarve, moralistiset käsitykset sopivasta unen määrästä, riitit ja rituaalit sekä ilmasto. Makuuhuonetta saatettiin vaihtaa vuodenajan mukaan, mutta muutoin makuuhuoneet olivat pääsääntöisesti pysyvästi samassa käytössä, toisin kuin aiemmassa tutkimuksessa on esitetty. Tutkimukseni osoittaa myös että varhaisemmassa tutkimuksessa esiintyvä käsitys yksityisyyden vähyydestä roomalaisissa makuutiloissa ei pidä paikkaansa, vaan etenkin varakkaat roomalaiset arvostivat rauhaa ja nukkumisjärjestelyjensä yksityisyyttä ja suosivat yksityisiä ja erillisiä makuuhuoneita (cubiculum). Keskipäivän lepo sekä yksi yhtenäinen, yöllinen unijakso olivat tunnusomaisia roomalaiselle nukkumiskulttuurille.
Roomalaisissa taloissa makuuhuoneen jakaminen oli rajattu pääasiassa pariskunnille, mutta käytännöissä saattoi olla myös hieman joustovaraa. Yhteisöllistä nukkumista (useita aikuisia samassa tilassa) ei kuitenkaan tunneta roomalaistaloista ydinperheen keskuudessa. Palvelustehtäviään hoitavat orjat nukkuivat isäntäväen makuuhuoneen ulkopuolella pikemminkin kuin sisällä. Orjilla oli selkeästi vähemmän mahdollisuuksia vaikuttaa omiin nukkumisjärjestelyihin, joskin vaikutusmahdollisuudet olivat yhteydessä orjan asemaan ja tehtävään talossa. Lapset otettiin hyvin huomioon nukkumista suunniteltaessa.
Myös pimeys ja yöaika muokkasivat roomalaista tilankäyttöä, roomalainenkin yö oli pimeä ja täynnä kauhuja. Niin pimeyteen kuin nukkumiseenkin suhtauduttiin hyvin nurjasti. Tästä huolimatta myös levon positiiviset puolet tunnistettiin ja tunnustettiin, univajeen ymmärrettiin olevan haitallista ja uniongelmia pyrittiin korjaamaan aktiivisesti.
Caecilius Statius ja tyhjänpuhujat
Löysin lisää arkistojen helmiä. Vuonna 2004 olen askarrellut seminaarityön komediakirjailija Caecilius Statiuksen tuotannon arkaaisista piirteistä. Kirjoitin jopa suomenkielisen Wikipedia-artikkelin jutun pohjalta.
Alla jutun ensimmäinen sisältökappalle “Caecilius Statiuksen elämä ja tuotanto“.
Koko työn (ml. latinankielisen conclusio-osuuden) voi lukea pdf-tiedostona tästä. Innokkaimmille lukijoille selviää myös mihin otsikon tyhjänpuhujat viittaa.
Caecilius Statiuksen elämästä tiedetään jokseenkin vähän.[1] Hän kuului kelttiläistä alkuperää olevaan, Pohjois-Italiassa asuvien insubrien heimoon. Syntymävuodesta ei tiedetä mitään varmaa, mutta tutkijat ovat päätyneet esittämään hänen syntymäajakseen 220-lukua e.Kr.[2] Joidenkin lähteiden[3] mukaan hän oli kotoisin Mediolanumista (nyk. Milano), joka oli insubrien asuttaman alueen tärkein keskus. Caecilius Statius päätyi Roomaan mitä ilmeisemmin sotavankina roomalaisten ja insubrien käymien taisteluiden seurauksena. Insubrit kärsivät tappion roomalaisille Clastidiumin taistelussa vuonna 222, jolloin roomalaiset saivat Mediolanumin haltuunsa ensi kerran. Viimeinen kamppailu roomalaisten ja insubrien välillä käytiin vuosina 200-194, ja oletettavaa on, että Statius tuli Roomaan näihin aikoihin. Hän päätyi orjaksi Caeciliusten perheeseen. Caeciliukset vapauttivat hänet ja hän omaksui perheen nimen itselleen. Statius-nimestä tuli lisänimi[4], jota myöhempinä aikoina käytetään harvoin, ja esimerkiksi klassisen kauden kirjailijat viittaavat häneen lähinnä Caeciliuksena[5]. Hänen mahdollisesta etunimestään ei ole mitään tietoa.
Vapautettuna Caecilius päätyi Ennuksen tuttavapiiriin[6] ja hän aloitti kreikkalaismallisten komedioiden (fabulae palliatae) kirjoittamisen uuden attikalaisen komedian tyyliin. Jotkut tutkijat[7] uskovat Caeciliuksen valinneen komedian välttääkseen kilpailuasetelman tragedioita kirjoittavan Enniuksen kanssa. Aluksi Caeciliuksen komediat eivät saavuttaneet suurtakaan suosiota, mikä saattoi johtua hänen puutteellisista latinantaidoistaan.[8] Myöhemmin kuitenkin tulivat maine ja kunnia myös Caeciliuksen tuotannon osaksi ja Caecilius nostettiin latinankielisen kirjallisuuden suurten nimien joukkoon. Ensimmäisellä vuosisadalla eKr. elänyt runoilija Volcacius Sedigitus nosti muodostamassaan runoilijakaanonissaan[9] Caeciliuksen ensimmäiselle sijalle fabula palliatan kirjoittajista, Plautuksen yltäessä toiselle sijalle ja Terentiuksen jäädessä kuudenneksi. Volcacius Sedigituksen ohella Caeciliusta ihailivat useat muut antiikin kirjailijat, esim. Varro (Men.399) [10] kiittelee hänen näytelmiensä juonikuvioita ja Horatius (epist.2.1.59) tyylin arvokkuutta (gravitas).
Vaikka antiikin auktorit Caeciliusta ylistivätkin, jää hän usein vaille suurta huomiota kirjallisuudenhistoriassa. Tämä johtuu siitä, ettei Caeciliuksen näytelmistä ole meille säilynyt kuin jokseenkin vähäinen määrä fragmentteja, joista suurin osa on vain yhden tai korkeintaan kahden säkeen mittaisia. Säilyneitä fragmentteja on 177 kappaletta ja ne jakautuvat 194 säkeeseen. Näytelmien nimiä tunnetaan yli neljäkymmentä ja kaikki hänen näytelmänsä edustavat fabula palliata-komediaa. Näytelmien otsikot ovat joko kreikankielisiä (32 kpl), latinankielisiä (8 kpl), tai sitten niillä on sekä latinan- että kreikankielinen nimi (2 kpl). Kaikki fragmentit ovat peräisin Caeciliusta kommentoineilta, myöhemmiltä kirjailijoilta. Tärkein tässä yhteydessä lienee 300-luvulla vaikuttanut grammaatikko Nonius Marcellus, jolta on peräisin noin sata Caecilius-lainausta. Aulus Gellius (2.23) on säilyttänyt pisimmän fragmentin vertaillessaan Caeciliuksen näytelmää Plocium Menandroksen samannimiseen (Plokion) esikuvan kanssa.
Caeciliusta on perinteisesti pidetty välittäjänä Plautuksen ja Terentiuksen toisistaan poikkeavien kirjoitustyylien välillä, sattuuhan hän ajallisesti näiden kahden kirjailijan välille. Caeciliuksen tyylissä on paljon yhteistä Plautuksen kanssa, mutta mahdollisesti hän oli uskollisempi kreikkalaisille esikuvilleen, joista tärkein on ehdottomasti em. Menandros. Tämän vuoksi ja siksi, että hänen näytelmien kreikankielisten nimien osuus on ylivoimainen, on ajateltu Caeciliuksen pyrkineen Plautusta enemmän tuomaan kreikkalaista vaikutusta roomalaiseen komediaan. Aulus Gelliuksen vertailu kahden auktorin välillä paljastaa kuitenkin Caeciliuksenkin mukailleen kreikkalaisia esikuvia melko vapaasti.
Jos Caeciliuksen syntymävuosi on tuottanut tutkijoille päänvaivaa, niin ongelmia on myös hänen kuolinvuotensa selvittämisessä. Hieronymuksen (a.Abr.1838) mukaan Caeciliuksen elämä päättyi Enniuksen kuolemaa seurannenna vuonna: [Caecilius] mortuus est anno post mortem Enni. Enniuksen kuolinvuodesta ei kuitenkaan ole täyttä varmuutta, vaan sen on ehdotettu olevan joko 169 tai 168 eKr. [11] Ongelmia tuottaa myös Suetoniukselta[12] peräisin oleva maininta nuoresta Terentiuksesta, joka luki Andria-näytelmäänsä vanhalle Caeciliukselle. Kyseisen näytelmän tiedetään ilmestyneen vasta vuonna 166, joten tämä siirtäisi Caeciliuksen kuolinhetkeä myöhemmäksi. Tätä mainintaa on pidetään kuitenkin anekdoottina, jolla ei ole pohjaa tosielämässä ja oletettavasti Caecilius olikin tuona kyseisenä ajankohtana jo kuollut.
[1] Kappaleen 1.2. lähteet, ellei toisin mainita: Conte 65-67, Guardì 7-28, NP 895-897 Warmington xxvii-xxix, Wright 87-126
[2] Arviot syntymäajasta vaihtelevat vuosien 230-220 välillä.
[3] Hier.chron.a.Abr.1838
[4] Statius-nimi on herättänyt kiinnostusta tutkijoiden keskuudessa. Jo antiikissa Aulus Gellius (4,20,12-13) on aihetta käsitellyt, hänen mukaansa Statius oli orjan nimi, ja siksi myös orjana Roomaan saapuneen Caecilius Statiuksen nimi: ‘Statius‘ autem servile nomen fuit. Plerique apud veteres servi eo nomine fuerunt. Caecilius quoque ille comoediarum poeta inclutus servus fuit et propterea nomen habuit ‘Statius’. Sed postea versum est quasi in cognomentum, appellatusque est ‘Caecilius Statius’. Todennäköisesti Statius oli kuitenkin yleinen itaalinen individuaalinimi ja Statiuksen alkuperäinen nimi.
[5] Tästä lähtien käytän itsekin tekstissä vain nimeä Caecilius.
[6] Hieronymus (chron.a.Abr.1838) mainitsee hänen olleen Enniuksen contubernalis, joka voi tarkoittaa paitsi sotilastoveria kuin asuinkumppaniakin. Jotkut tutkijat ovat tulkinneen Caecliuksen olleen Enniuksen oppilas. Vaikka miesten välisen suhteen laadusta ei ole täyttä varmuutta, on selvää, että he olivat tuttavia keskenään.
[7] esim. Warmington
[8] huonoksi latinistiksi häntä moittii esim. Cicero (Att.7,3,10: … malus enim auctor latinitatis [Caecilius] est)
[9] Kaanonin sisältävä runo on säilynyt lainauksena Aulus Gelliuksella (15,24): …”Caecilio palmam Statio do comico ./ Plautus secundus facile exsuperat ceteros. /dein Naevius, qui fervet, pretio in tertiost./si erit, quod quarto detur, dabitur Licinio…/.in sexto consequetur hos Terentius”…
[10] In argumentis Caecilius poscit palmam, in ethesin Terentius, in sermonibus Plautus.
[11] Em. vuosi on peräisin Cicerolta (Brut.78), toinen Hieronymukselta (a.Abr.1849)
[12] Suet.vita Ter.3
Jos Roomaan haluat mennä nyt
Niin älä ylläty, vaan ota selvää ennakkoon!
Opasroomaan.fi esittelee Rooman ilmaiset nähtävyydet ja antaa turistille vinkkejä roomalaisarjessa toimimiseen (mistä bussiliput? miten toimia pystybaarissa?).
Oppaan on toteuttanut Iltalehden matkabloggaaja ja Italia-fani Milja Köpsi taustajoukkoineen.
Opas toimii myös mobiilisti.
Buon viaggio!
Imettäjistä Roomassa
Arkistojeni kätköstä löytyi vanha Roomalainen arki -opintopiirin esitelmä imettäjistä Roomassa. Olen esitelmöinyt aiheesta näemmä 2.5.02.
Valitettavasti jutusta ei löydy viitteitä tutkimuskirjallisuuteen, jota olen käyttänyt apuna. Tärkein näistä lienee K. Bradleyn, ”Wet-nursing at Rome: a study in social Relations” teoksessa B. Rawson (ed.) The Family in Ancient Rome: New Perspectives, London 1986, 201-29
Historiaa
Roomalaisia pikkulapsia ruokki hyvin usein joku muu nainen kuin hänen biologinen äitinsä. Imettäjien käyttö oli toki vanhempaa perua ja roomalaiset omaksuivat tavan todennäköisesti kreikkalaisilta. Historiasta tapa tunnetaan niin Egyptistä kuin Babyloniastakin, ja Raamatussakin on mainintoja imettäjän käytössä. Etruskiäitien kerrottiin itse imettäneen lapsensa, eikä varmuudella tiedetä kuinka yleinen tapa oli Rooman varhaishistoriassa. Mytologia mainitsee mm. Romulusta ja Remusta ruokkineen naarassuden, jonka hahmon jotkut ovat tulkinneet lapset löytäneeksi prostituoiduksi (lupa = naarassusi, ilotyttö)
Nimitykset
Imettäjän ensisijainen latinankielinen nimi on nutrix, josta on tavattu myös maskuliinimuotoista nutritor-nimitystä. Sana on sukua sanskriitin snauti-verbille, joka merkitsee äidinmaidon valumista. Nimityksellä siis tarkoitettiin ensisijaisesti imettäjää, mutta myös lapsen hoitajaa ja kasvattajaa (myös kuvainnollisessa merkityksessä). Myös nimitystä altrix käytettiin tarkoittamaan imettäjää, hoitajaa, kasvatusäitiä. Joskus erotuksena imettäjästä voitiin käyttää lastenhoitajasta termiä assa nutrix, eli “kuiva imettäjä”.
Kirjallisuus kertoo
Useat roomalaiset kirjailijat mainitsevat imettäjän käytön. Useimmat mieskirjailijat vastustavat tapaa, ja korostavat äidin antaman rintaruokinnan tärkeyttä. Mainintoja imettäjistä löytyy niin Cicerolta kuin Tacitukselta (“germaaniäidit ruokkivat itse lapsensa, eivätkä antaneet näitä hoitajien huostaan” Germania 20.1.) sekä uselta muiltakin kirjailijoilta. Aulus Gelliuksen Noctes Atticae -teoksessa Favorinus-nimnen filosofi pääsee pitämään palopuheen äidin antaman imetyksen puolesta. Yksi tärkeimmistä lähteistä on kuitenkin kreikkalaisen, joskin Roomassa toimineen lääkärin Soranoksen gynegologinen teos, jossa hän seikkaperäsiesti esittelee hyvän imettäjän kriteereitä.
Kirjallisuus kertoo siis melko hyvin tilanteesta ylempien kansankerrosten keskuudessa myöhäistasavallan ajasta eteenpäin. (edit 2016: miesten kautta!)
Piirtokirjoitukset lähteenä
Rooman kaupungista löytyneet piirtokirjoitukset vahvistavat kirjailijoilta saatua kuvaa: imettäjät olivat suuressa suosiossa yläluokan perheissä. Piirtokirjoitukset kertovat kuitenkin myös, että alempien luokkien, jopa orjien lapsia imetettiin. Piirtokirjoitukset paljastavat myös, että käytäntö oli tunnettu myös silloin kun lapsen äiti oli elossa.
Syitä
Miksi imettäjiä sitten käytettiin? Osittain tietenkin ns. luonnollisista syistä. Naiset kuolivat hyvin usein synnytykseen tai pian sen jälkeen. Äiti saattoi olla muuten fyysisesti kykenemätön lapsen ruokkimiseen: ongelmia maidontuotannossa, synnytyksen jälkeinen heikkous. Äiti saatettiin erottaa lapsestaan, esim. orjan ollessa kyseessä omaisuuden myynnin yhteydessä, tai avioerossa, jolloin lapset jäivät isälle. Myös psyykkiset syyt saattoivat tulla kysymykseen, esim. jos raskaus oli seurausta seksuaalisesta hyväksikäytöstä (spekulaatiota).
Entä tilanne, jolloin äiti oli elossa? Antiikin kirjailijat ja modernit tutkijat ovat selittäneet tapaa useilla eri tekijöillä: turhamaisuus, pelko muotojen ja sosiaalisen elämän menetyksestä, lapsikuolleisuus suuri, ei haluttu kiintyä pikkulapseen, jonka selviämisestä ei takeita. Lapsen arvo? Yläluokalla oli käytössään varoja, joilla palkata imettäjä, mukavuudenhalu, paljon työvoimaa tarjolla. Monet äidit olivat myös hyvin nuoria. Imetystä pidettiin ruumiillisena työnä, joka ei sovi ylhäiselle naiselle, toisaalta imetys mainitaan naisen hyveenä, virtuksena, joten tämä hieman ristiriitaista. Toisaalta Soranos mainitsee, ettei äidinmaito oe soveliasta lapselle ensimmäiseen 20 päivään, jolloin imettäjän käyttö olikin välttämätön. Soranos huolehti myös äidin kunnosta, hänen mukaansa imettävä äiti ei selvinnyt raskauden ja synnytyksen vaivoista. Imetyksen raskautta ehkäisevä vaikutus tunnettiin, lisääntymishaluiset naiset varmaankin halusivat jättää imetyksen vähemmälle.
Orjalapselle imettäjän hankki omistaja. Mahdollisesti tähän oli syynä halu “maksimoida” orjasta saatu tuotto: äidin työ keskeytyi imetyksen vuoksi, ja jos toinen orja piti huolta sekä omasta, että toisen naisen lapsesta, saattoi äiti saattoi siis palata takaisin työhön, tai tulla uudelleen raskaaksi. Kotona syntyneitä orjia suosittiin, heitä oli siis tuottoisaa kasvattaa.
Imettäjän sosiaalinen asema
Kirjallisuudesta saadaan tietää, että imettäjän työ oli kunniallinen ammatti vapaalle, köyhälle naiselle. Ilmettäjät olivatkin usein vapaita, vaikkakin vaatimatonta sukua. Imettäjänä saattoi hyvinkin toimia myös perheeseen kuuluva orjatar tai perheen entinen vapautettu orja. Tarkasti ei tunneta, mistä imettäjän palveluita saatettiin vuokrata, vaikka Festus mainitsee Forum Holitoriumilla sijaitsevasta Columna Lactariasta. Imettäjän ja työnantajan välille tehtiin työsopmus, joita on säilynyt roomalaisesta Egyptistä. Tehtävät määriteltiin tarkkaan, imettäjälle saattoi kuulua myös muita lastenhoitoon ja kasvatukseen liittyviä tehtäviä. Työsopimuksen kesto vaihteli yleensä 6 kk. ja 3 vuoden välillä. Digesta-lakikokoelma kertoo tilanteista, joissa imettäjän palkanmaksusta on tullut riitaa.
Ihanteellinen imettäjä
Soranos kuvailee hyvin tarkasti imettäjän hyviä ominaisuuksia: hyvä ulkomuoto ja hyvä väri olivat tärkeitä. Imettäjän tuli olla synnyttänyt mielellään kaksi-kolme kertaa, ja maidon tuli olla erittynyt jo muutaman kuukauden ajan. Siveyttä ja raittiutta arvostettiin, vaikka viininjuonti ei ollut täysin kielletty imettäjiltä, niin kuin ei odottavilta äideiltäkän. Imettäjällä oli myös kasvatusvelvollisuus. Imettäjille annettin liikuntaan ja ruokavalioon liittyviä ohjeita. Aina imettäjät eivät kuitenkaan täyttäneet ihanteita: juopot ja huolimattomat imettäjät saivat osansa kirjailijoden kritiikistä. Kapaloiden vaihtokaan ei kirjallisten lähteiden mukaan ollut lapsenhoidossa itsestäänselvyys. Imettäjän ominaisuuksien uskottiin siirtyvän lapseen maidon välityksellä. Toisaalta, eihän oman äidin hoitokaan takaa välttämättä lapselle parasta hoitoa.
Rintaruokinnan vaihtoehtoja
Tuttipulloruokintakin tunnetaan, joten myös miehet saattoivat osallistua lapsen ruokintaan. Tuttipullon virkaa toimitti esim. nokkamuki tai nahkainen tuppi. Piirtokirjoitukset paljastavatkin Roomasta erikoistapauksen, jossa pariskunta (Aurelia Soteris ja Mussius Chrysonicus) markkinoi lastenhoitopalveluitaan nimekkeellä nutritores lactanei.
Imettäjät ja imetettävät
Useat piirtokirjoitukset ja kirjalliset lähteet kuvaava imettäjän ja hoidokin lämpimiä väleitä. Todisteita neutraaleista tai huonoista väleistä ei ole jäänyt. Koska imettäjät tuskin pystyivät vaikuttamaan hoidokkinsa valintaan, voidaan olettaa, ettei imettäjä aina ollut suunnattoman ihastunut hoidettavaan lapseen. Joissan tapauksissa imettäjän ja lapsen välille on kehittynyt elinikäinen kiintymys, mutta on luultavaa, että palkattu, köyhä imettäjä jotui jatkamaan palvelukseen toisaalle työsuhteen päätyttyä. Koska imettäjälle kuului myös kasvatuksellisia tehtäviä, sekä muita hoitotehtäviä, saattoivat imettäjä ja hoidokki tutustua hyvin. Joskus imettäjä toimi imetysajan jälkeen tyttölapsen esiliinana, siis lapsen hoitajana melko pitkään vauvaiän jälkeen.
Näköaloja Lantesta ja Lanteen
Vierailin jälleen Roomassa, tällä kertaa Villa Lanten ystävät ry:n stipendiaattina.
Kirjoitin pienen blogipostauksen Suomen Rooman instituutin Fenestra Finnorum -blogiin.
Roomalaisia näköaloja ihailevan postauksen voi lukea täältä.
Ensi viikolla palaan ikuiseen kaupunkiin, tällä kertaa TRAC-konferenssiin.
Konffa ja kemut Roomassa
Pitkästä aikaa ikuisessa kaupungissa!
PPRH-projekti järjesti viimeisen kansainvälisen tapahtumansa Roomassa, Suomen Rooman-instituutissa 7.-8.11.14. Konferenssin pääpuhujana oli Joanne Berry, jonka esitelmässä kuultiin mietteitä roomalaistalojen tilankäytön kontrolloinnista. Muiden esitelmien aiheina mm. Herculaneumin talojen yläkerrat, polttoainelogistiikka, peristyylien käyttö, roomalaistalot Deloksen saarella jne. Kiinnostava setti ja hyviä keskusteluja.
Konferenssin jälkeen yritin hieman myös edistää omaa väitöskirjaani mitä Italia-flunssalta jaksoin.
Reissuun mahtui vieläpä ihanan äitini 60-vuotisjuhlat. Tässä muutama ravintola, joissa illastimme, uskallan suositella:
ja aina kannattaa muistaa legendaarinen San Callisto, jossa vietimme rattoisaa iltaa tälläkin kerralla!
Uusi kahvila löytyi Trasteveresta, San Francesco a Ripa -kadulta: Pyhän Pasquale Baylonin mukaan nimetyssä baarissa on hipsterihköä henkeä ja tila sopii mainiosti myös työskentelypaikaksi.
Kaiken kaikkiaan kaunista ja hauskaa, kuten Roomassa yleensäkin!