Category Archives: Luokittelematon

Iloisen kotiinpaluun asuinsijat

Luokittelematon

Kotiinpaluu sujui jokseenkin vaivattomasti: vehreään, kauniseen Suomeen oli ilo palata antoisan vuoden jälkeen. Hieman olen ehtinyt lomaillakin, laittaa kotia ja viettää aikaa mökillä. Viikko sitten sisäinen pomoni kuitenkin löysi minut maleksimasta ja käski hommiin. Kysyjille tiedoksi, jatkan Roomassa hyvin alkuun saatetun väitöskirjan työstämistä kotosalla. Jotain muutakin hupia toki elämään on keksittävä, jotta saan blogia taas päivitettyä. Siihen asti siis.

Elokuun valittuina paloina tunnelmakuvia kotoa ja maalta.

Viikin aurinko näytti kovin eteläiseltä:

Ukkosmyrskyn aikaan:

Lainakoira Vanttu laittaa naapuruston ojennukseen parvekkeelta:

Kirkkonummen Saltfjärdenillä melomassa (kuvittele kanootti kuvaan):

Mökkitunnelmia Aspdalasta:

Viime viikolla kunnon väki tarjosi rapuja. Juhlat suorastaan säkenöivät:

Ravut à la Aspdala:

Maistuis varmaan sullekin:

Vanttu naatiskelee:

Ilta pimenee, tulenliekkimme, meitä valaisee:

Seremoniamestarina toimiva tätini laulatti meitä näinkin:

Helan går
Hell and gore
shun gop Father Allan lallan ley
Hell and gore
shun gop Father Allan ley
For handsome in the hell and tar
an hell or in the half and four
Hell and gore
shun gop Father Allan ley

Viime retkellä

Luokittelematon

Vähiin käy ennen kuin loppuu. Palaan torstaina Suomeen antoisan stipendiaatti-vuoden jälkeen. Viimeisten hetkien ilahduttaviin aktivitteeihin voin lisätä vielä reissun Sienaan, tuohon toscanalaiseen pikkukaupunkiin, jonka kaunis sijainti keskellä kumpuilevaa maastoa houkutteli jo muinaisia etruskeja.

Siena sijaitsee muutaman tunnin junamatkan päässä Roomasta (edullista ja miellyttävää ilmastoidussa paikallisjunassa), joten se on mitä soveliain kohde päivämatkalle. Kukkulan laelle rakennettun kaupunkiin pääsee alhaalta rautatieasemalta bussilla (reippaimmat tietenkin kävelevät murhamäen ylös, me tallustelimme vain mäkeä alas painovoiman lakeja kunnioittaen).

Edellisen reissun kohteeseen, Venetsiaan, verrattuna Siena on erityisen yksivärinen, noh, sanoittaisiko vaikka että sienan värinen. Rauhoittavaa kauneutta.

Keskeisimpiin  nähtävyyksiin tutustuu nopeahkosti. Duomo on krumeluuri ja maksullinen, joten ihailimme sitä vain ulkoa.

Campo on jännittävä arkkitehtoninen kokemus: kovera keskusaukio lienee uniikki. Aukiolla järjestetään pari kertaa vuodessa hevoskilpailu palio, jossa eri kaupunginosat ottavat mittaa toisistaan.

Kaupunginosien vaihtumisen voi huomata hassuista katulampuista, jotka noudattelevat kunkin kulmakunnan tunnusvärejä.

Nähtävillä on myös merkittävän sienalaispyhimyksen Caterinan koti.

Hauskinta ja suositeltavinta on kuitenkin kierrellä kaupungilla tunnelmoimassa ja aistimassa kauneutta.

Gourmet-anti jäi tällä erää jokseenkin vähäiseksi, mutta vertailevan pizzatutkimuksen tuloksena voin kuitenkin mainita tryffelin sopivan pizzaan mainiosti. Muuten sienalaiset ruokaympyrät noudattelevat toscanalaista linjaa, joka on jo täälläkin aiemmin todennettu. Chiantiakin maisteltiin, mutta totuuden nimissä on sanottava, että parempaakin olen juonut. Ei kuitenkaan valittamista.

Ostosmatkakohteeksi suosittelen Kiko Cosmetics -liikettä.

La Serenissima

Luokittelematon

Viime viikko päättyi ex-tempore-matkaan Venetsiaan. Ooh ja aah. Reissu kuuluu ehdottomasti kaikkien aikojen Top 3 -listalleni. Aikaa matkan suunnitteluun ei juuri jäänyt, joten kanaalikaupunki tuli suoritettua täys-turreiluna: toisessa kädessä kamera, toisessa kartta.

Tästäkin huolimatta kaikki sujui suorastaan täydellisesti. Parhaita paloja matkan varrelta:
Hotelli. Locanda Cavanella, ehdottoman suositeltava majoitusvaihtoehto hyvällä paikalla lähellä San Marcoa: suloinen pikkuhotelli, jossa ystävällinen palvelu ja venetsialaisittain edulliset hinnat.
Herkkuja. San Polon alueelta löysimme parhaat paikat illastamiseen. Niillä nurkilla kannattaa ehdottomasti tsekata Cantina Do Spade ja sen cicchetti-valikoima: paikallisista ”tapaksista” erityisesti grillatut minimustekalat  (seppioline alla griglia) saavat (olemattomatkin) sukat pyörimään jaloissa. Kuvassa maksaa venetsialaisittain polentalla höystettynä (nam!).

Muita paikallisia herkkuja voi maistella kahviloissa ja leipomoissa, tarjolla mm. pistaasileivoksia:


San Marcon (Castellon) alueella kannattaa pistäytyä Calle Malvasian Osteriassa, jonka nimi valitettavasti jäi merkitsemättä muistiin.

Jos on aivan välttämätöntä shoppailla, niin sekin onnistuu. Rahat pois ja välittömästi esim. San Marcon alueen hienostoputiikeissa. Tarjolla myös Nomination-koruja Muumikoristein 😉


Chiesa di Santa Maria dei Miracolin tienoolla Castellon alueella on varsin viehkoa, ja sieltä löytyy myös kohteita ostosmatkailijalle:

Niin ja on siellä se kirkkokin:

Käväisimme taideakatemian tiloissa tutustumassa mm. viehkoihin Bellineihin, suttuisiin Tintorettoihin ja kauhistuttaviin Tiepolohin. Modernimpaa taidetta on esillä mm. Peggy Guggenheimin kokoelmassa. Muuten lienee turhaa tuhlata Venetsia-aikaa sisätiloihin ja turistikohteisiin jonottamiseen, parempaa vastinetta rahalle saa ihailemalla kaupungin uskomatonta kauneutta kujilla ja Canal Granden varrella.

Rialtolta:

Palazzo Ducale:

Iltapäiväruuhkaa:

Kanaalin arvoitus

Sieppaako

Luokittelematon

Joskus eli usein sattuu käymään niin, että jos jostain syystä työssä on tauko (kahvi-, ruoka-, väsy-, tylsyys-, tai esim. huvisellainen), niin käytän sen surfailemalla muotilehtien nettisivuilla. Jostain kumman syystä päädyn kuitenkin aina lukemaan kirjablogia muoti- & kauneusjuttujen sijaan… Suosittelen. TJEU: Kirjasieppo

Lehtilinkkejä: Olivia, Trendi . Ulkomaiset lehdykät jäävät kyllä juttujen tasossa ja ulkoasussa näiden jalkoihin, sanon ma. (Eikä sitten sekoiteta näitä julkaisuja esim. Suomen Elleen / Cosmopolitaniin, EI).

Tutulus

Luokittelematon

Edellisessä kirjoituksessa mainitsin roomalaisrouvan, joka museon esittelytekstin mukaan olisi sonnustautunut tutulus-kampaukseen. Ehkä on ehkä ei.

Näin kirjoitin tutulus-nimisestä kampauksesta joskus muinoin ilmeisen vakavahenkisenä opiskelijana. Vuosi taisi olla 2003 ja työ latinan seminaari:

…

“Tutulus-sanan etymologia on hämärän peitossa, mutta mahdollisesti se kuuluu etruskilaista alkuperää oleviin, reduplikatiolla muodostettuihin sanoihin (vrt. populus, titulus). Sana on kuitenkin mitä ilmeisimmin uskonnollinen alkuperältään. Tutulus saattaisi olla myös yhtedessä Tutunus-nimiseen jumaluuteen, jonka mainitsevat mm. Festus (PAUL.FEST.p.142) ja Arnobius (nat.4,7). Tutunus (tai Mutunus Tutunus) on Priapoksen kaltainen fallinen jumala, joka symboloi eri sukupuolten välistä yhteyttä avioliitossa ja jolle uhrasivat Festuksen mukaan purppurareunaiseen togaan pukeutuneet naiset (PAUL.FEST.p.143).(1)

Tutulus-sanasta johdettu tutulatus, kyseistä päähinettä käyttävää merkitsevä sana kuuluu jo Enniuksen sanavarastoon (Ann.121), kuten saamme tietää Varrolta (ling.7,44), joka itsekin selittää sanan merkitystä.(2) Hänen mukaansa nimitystä tutulati käytettiin tietyistä papeista, mutta oletettavaa on, että pappisryhmän alkuperä oli hieman hämärän peitossa itse Varrollekin. Tämä johtaa nimityksen roomalaisten perheenäitien (matres familias) käyttämästä kampauksesta. Varron selityksen perusteella kampauksen ja päähineen muodon voi päätellä olleen keilamainen tai kartionmallinen (ut metam), siis ilmeisesti alun perin korkea, päälaelle koottu nuttura. Varro yhdistää sanan etymologian suojelemista merkitsevään tueri-verbiin. Myös Festus (PAUL.FEST.p.485)(3) selittää samaista Enniuksen kohtaa. Hänen mukaansa tutulus on etenkin flaminican, flamen Dialiksen puolison korkea, purppuranvärisellä nauhalla hiuksiin sidottu koriste. Mahdolllisesti hän viittaa tällä flaminicalle ja roomalaisille morsiamille tyypilliseen seni crines-kampaukseen. Suetonius-fragmentti paljastaa vielä, että tutulus oli pappien villakankainen, kartionmallinen päähine. Tutulus oli käytössä edelleen Tertullianuksen aikana, ja sana esiintyy hänen De pallio -teoksessaan (4,130).

Nykytutkimuksen mukaan tutulus-kampausta suosivat yleisesti 500- ja 400-luvuilla eKr. etruskilaisnaiset, joilta roomattaret sen myöhemmin omaksuivat. On myös esitetty, että kampauksen alkuperä olisi kreetalainen. Keilanmallista tutulus-päähinettä ei ole voitu varmuudella tunnistaa roomalaisista taide-esineistä, mutta etruskilaisissa hautamaalauksissa on kuvattu kyseinen kampaus. Oletettavaa onkin, että hiuslaite on ollut päähineen esikuva. Roomalaisnaisten keskuudessa tutulus-kampauksella erottettiin perheenäidit (matres familias) ja matroonat (matrones) toisistaan.(4) Ilmeisesti muotonsa vuoksi tutulus-nimitys on siirtynyt myöhemmässä kielenkäytössä arkeologiseksi termiksi, joka kuvaa kartomaista rintaneulaa.”

Viitteet:

OLD, 1997, sv. tutulus / Ernout-Meillet 709 ja Walde-Hoffman, 721 sv.tutulus, sv. Tutunus

VARRO.ling.7,44: “Tutulati dicti hi, qui in sacris in capitibus habere solent ut metam; id tutulus appellatus ab eo quod matres familias crines convolutos ad verticem capitis quos habent vit<ta>velatos dicebantur tutuli, sive ab eo quod in tuendi causa capilli fiebat (?) sive ab eo quod altissimum in urbe quod est, arx, tutisimum vocatur.“

“Tutulum dicebant flaminicarum capitis ornamentum vitta purpurea innexa crinibus et in altitudinem extructum.“

Sebesta, s. 50; Dar.-Sag., vol V, 558, sv.tutulus; tutulus-kampauksesta kuva liitteessä 5

Voimala

Luokittelematon

Pitkän tauon jälkeen uskaltauduin jälleen museoon. Kävin tutustumassa voimalaitoksesta antiikkikokoelmaksi muutettua kohdetta nimeltä Centrale Montemartini, jossa en ole aiemmin vieraillut:

Museo sijaitsee Via Ostiensen ”pittoreskilla” alueella, melkein kävelymatkan päässä esim. Trasteveresta (jos ei halua kävellä, niin voi mennä metrolla, vaikkapa Garbatellaan). Museologisena kokemuksena Montemartini on luullakseni ainutlaatuinen. Kokelman esineistö koostuu pääosin Rooman kansallismuseon kokoelmiin kuuluvista patsaista, jotka on löydetty kaivauksilta Rooman keskustan alueelta. Tai ehkäpä ”kaivauksilta”, sillä esineistö on tullut päivänvaloon aikoina, jolloin arkeologiset menetelmät olivat lähinnä hepreaa kaivajille (tai ehkäpä hepreakin oli tutumpaa), eikä esim. löytökonteksteista tiedetä paljoa. Veistosten nykyinen konteksti on kuitenkin sitäkin jänskempi: art nouveau -tyylinen voimalaitos tarjoaa kauniin kontrastin vaaleille esineille kun teollisuusromantiikka kohtaa antiikin:

Vaikuttavin huone on Sala Macchine, jossa patsaat on sijoiteltu valtavan dieselmoottorin ympärille:

No en kai mä ois tienny että se on dieselmoottori (joka on ihan Tosi), jos siellä ei olisi ollut kylttiä:

Matroona, jolla etruskilaistyyppinen hiuslaite, tutulus:

Taiteilua

Luokittelematon

Roomasta inspiroituvat tutkijoiden lisäksi myös taiteilijat. Mm. British Schoolissa työskentelee vuosittan useita nuoria taiteilijastipendiaatteja, jotka pääsevät esittelemään töitään akatemiansa tiloissa. Edellinen vernissage järjestettiin viime viikolla, tässä tuotoksia (huom. arvaatko mikä EI kuulu joukkoon?):

Ja vielä. Salakuvasin röyhkeästi taidetta myös kadulla. Vai väittääkö joku, etteivät nämä kengat ole taidetta?:

And the devil wears…

Luokittelematon

right, Prada!

Ja Pradaa rakastetaan, paitsi tässä blogissa (jonka kirjoittajalla ei ole tietenkään varaa shoppailla edes MiuMiu-osastolla) myös Rooman akateemisissa suihkuseurapiireissä.

Amerikan akatemian McKim Medal Gala -palkitsi Miuccia Pradan tämän saavutuksista muodin, disainin ja kuvataiteen alalla & innoittajana sekä Fondazione Prada -säätiön perustajajäsenenä.

Aiempiin mitalisteihin kuuluu mm. Umberto Eco.

Lue lisää AA:n uutisesta.